Dokumentti Intiasta, Himalajasta ja elämästä – pyöräilijän silmin
Matkakirjailija Matti Rämö polkee maailman katolle: reitti vie Intiassa Delhistä Ladakhiin, Intian Pikku-Tiibetiin. Taival kulkee miljoonan pyhiinvaeltajan kaaoksen läpi Gangesin tasangoilla, ja Himalajalla huima dokumentti vie yli 5 000 metrin korkeuteen. Vaarallinen reitti on huikean kaunis ja se on kuvattu pääosin pyörään kiinnitetyllä kameralla.
Katso dokumentti:
Dokumentin lisäksi Yle Areenassa on nähtävillä minuutin mittaiset koosteet dokumentin teemoista: maisemia rehevistä laaksoista sora-aavikolle, hurmoksellisia ja hurjia alamäkiajoja, Intian yllättävää liikennettä ja ruuhkaa, ihmisiä ja elämän kirjoa, sään vaihtelua kuumuudesta räntäsateeseen ja rituaalien ja uskontojen värikästä todellisuutta. Dokumentti esitetään myös Yle Teemalla.
Mutta millainen ihminen lähtee pyöräilemään vapaaehtoisesti räntäsateeseen keskellä kauneinta Suomen kesää? Tai hikoilemaan satulassa yli 40 asteen kuumassa kosteudessa monsuunitasangolla?
Kypäräpäinen pyöräilijä on harvinainen näky Intiassa ja aiheuttaa hilpeyttä ja ihmetystä paikallisten keskuudessa.
Keuhkosairaan matka vuoristoon
Matti Rämö, 54, päätyi keuhkopoliklinikalle vuonna 2002. Tulehduksia ympäri kehoa aiheuttava autoimmuunitauti sarkoidoosi vei kaikki voimat ja aiheutti kipuja.
Kun elimistö viimein alkoi toipua, sairauden turmelemaa yleiskuntoa oli kohennettava. Rämö päätti aloittaa uudelleen nuoruuden harrastuksen pyöräilyn: ensin kuntopyörällä, sitten työmatkalla.
Yhdeksän kuukautta sairastumisen jälkeen mies päätti, että omia rajoja on kokeiltava. 160 kilometrin päässä hänen oma poikansa pelasi tärkeässä jalkapalloturnauksessa. Isä lähti katsomaan ottelua – polkupyörällä.
Perille päästyään hän paineli suoraa päätä pelaajien huoltoteltalle hakemaan jääpussit särkeviin polviinsa. Muita vanhempia nauratti: päätit sitten ylittää itsesi!
Työmatkapyöräily ei päättynytkään syksyllä, kuten monella muulla pyöräilijällä. Rämö rakastui talvipyöräilyyn. Se oli käänteentekevää.
Polkupyöräilystä ja itsensä ylittämisestä tuli elämäntapa.
Kuva: Matti Rämö
Nyt pitkiä reissuja ympäri maailman on kertynyt jo yhteensä kahdeksan. Jokaisesta reissusta on syntynyt myös kirja.
Viimeisin ja tähän mennessä haastavin matka kulkee Delhin kaupungista Pohjois-Intian läpi aina Himalajan vuoristoreiteille saakka. Rämö kuvasi matkan pääosin pyörän tankoon kiinnitetyllä kamerallaan. Syntyi dokumentti Polkupyörällä Himalajalle.
Miksi?
– Olen utelias, olen maantieteilijä! Pyörän päällä matkustaessa tulee illuusio, että kaikki on hallinnassa.
”Pyöräilijänä on osa ympäristöä ja maailmaa, jossa matkustaa. Kuulee linnut ja kuulee rekat. Tuntee tuoksut, tuulen ja sateen. Onni on pitkää nousua seuraava pitkä lasku.”
Kaikista maailman paikoista juuri Intiaan Rämöllä tuntuu olevan erityinen suhde. Hän palaa sinne uudelleen ja uudelleen.
Intiassa ei koskaan ole yksin
Kuvagalleria:
”Pyöräilen, olen siis kotona”
Pyöräily rauhoittaa Rämöä. Sen kautta hän käsittelee omaa elämäänsä ja ihmissuhteita. Parhaimmillaan pyöräillessä ei ajattele mitään. Mies kertoo pääsevänsä helpommalla satulassa kuin vaikkapa työssään Ylen teksti-tv:ssä.
Matka taittuu pyörällä verrattain hitaasti, noin 15 km tunnissa. Säilyttääkseen tunteen etenemisestä, Rämö pyrkii kuitenkin polkemaan 100 kilometriä päivässä.
Proteiinituotteiden sijaan mantelit ja keksit antavat energiaa liikkumiseen. Ainoana lisäravinteena matkassa kulkee magnesium-kaliumia.
Rämö ei myöskään revittele saavutetuilla kilometreillä sosiaalisessa mediassa. Tytär päivittää toisinaan matkojen vaiheita Facebookiin hänen puolestaan.
Dokumentissa Polkupyörällä Himalajalle Rämö polkee Himalajalla kuukauden – täysin ilman kännykkäyhteyksiä. Ulkomaiset liittymät eivät toimi Pohjois-Himalajalla ollenkaan. Ulkomaalaiset eivät myöskään saa ostaa paikallisia liittymiä terrorismin uhan takia.
Internetiinkin reissun päällä pääsee vain satunnaisesti. Silloin kun yhteys toimii, hän kirjaa blogiinsa yksityiskohtaisia havaintoja ja hetkiä kokemuksistaan. Twitter-tilillä on lähinnä ajatuksia elämästä.
Vuoristossa sää näyttelee merkittävää roolia. Joskus sää on niin surkea, että 50 kilometrin matka päivässä on hyvä saavutus.
Dokumentissa kuvatulla matkalla pyöräilysää vaihtelee äärilaidasta toiseen: uuvuttavan kuumasta tasangon poltteesta monsuunisateisiin ja Himalajan vuoriston kuulauteen ja räntäsateisiin.
Kiire on huono kaveri tien päällä. Rämön mukaan pitkänmatkanpyöräilyyn tulee aina varata aikaa ja välipäiviä.
”Kun on koko päivän satulassa, on edettävä tasaisen rauhallisesti. Ei saa reuhtoa.”
Luonnollisesti pitkiä matkoja yksin kulkiessa Rämölle voi joskus myös käydä huonosti. Esimerkiksi Himalajan kuoppaisella vuoristotiellä seikkalija kaatui pimeässä alamäessä. Kivenmurikka pyörähti Rämön takarenkaan alta juuri rotkon reunalla. Tien reunan kivikko jäi parinkymmenen sentin päähän kypärästä.
”Jos kaatuu, on noustava heti ylös ja jatkettava matkaa. Pelolle ei saa antaa liikaa tilaa.”
Pahinta, mitä pyöräilijälle voi tapahtua, tapahtui Rämölle vuonna 2013 matkalla Istanbuliin. Hänen polkupyöränsä varastettiin Odessan kaupungissa Ukrainassa. Rämö oli ostamassa laivalippua Ukrainasta Turkkiin, kun pyörä vietiin porttikongista. Vain katkaistu lukkovaijeri jäi.
Shokki oli kova. Rämö päätti kuitenkin jatkaa matkaa ja osti Odessasta itselleen uuden pyörän.
”Yhdessä on hyvä taivaltaa”
Himalajan reissulla Rämö sai uusia ystäviä muista pyöräilijöistä, joista osa oli samaan tapaan matkalla länsimaista. Tien päällä tavatut tuttavuudet inspiroivat Rämön muuttamaan matkasuunnitelmaa: Vielä koti-Suomessa Leh-Manali-reitti oli vaikuttanut liian vaaralliselta. Soratie vie pyöräilijän yli 5 000 metrin korkeuteen.
– On onni tavata ihmisiä tien päällä. Ilman heidän kannustustaan en olisi uskaltanut!
Kuva: Matti Rämö Grafiikka: Riikka Kurki
Lopulta vuoristoreitti ei edes ollut reissun vaikein etappi.
– Vaarallinen taival pyhiinvaeltajien reittiä vastaan Gangesille oli haastavin. Mutta myös kaiken vaivan arvoinen, kuin korkea veisu elämän absurdille kauneudelle!
”Elän keski-iän suurta muutosta. Kuin siirtymäriittinä haluan kokeilla rajojani rujolla reitillä.”
Rämön pyöräilyreitti kulkee suurimman osan ajasta vuoristoilmastossa. Vuoristossa matkatessa yöpymiskorkeus ei saisi nousta 300-400 metriä enempää päivässä.
Vuoristotaudin todennäköisyys kasvaa noustessa yli 3000 metriin. 3200 metrissä hapen vähyys alkaa jo tuntua. 5000 metrissä ilmastoon tottumattomalle pienetkin askareet vievät valtavasti voimia.
Näillä varusteilla Matti Rämö matkustaa
”300-400 kilometrin pyöräilyreissuun ei tarvitse investoida erityisesti. Seitsemän vaihdetta on Suomen oloissa jo paljon. Ja jos mäet ovat jyrkkiä, ne voi hyvin taluttaa. Tärkeintä on tasainen tahti.”
Mitä kaikkea pyöräilijän tulisi pitkälle ulkomaanmatkalle pakata? Rämön mukaan ainakin sateeseen kannattaa aina varautua.
Tarkemmat tiedot varusteista löytyvät hänen blogistaan: osa 1 ja osa 2.
”Tiheässä lumpeikossa ajaton hiljaisuus tyynnyttää mielen”
Intiassa elämä, matka ja kuolema ovat yhtä
Vuonna 2008 Rämö matkasi jälleen Intiaan. Hänen äitinsä oli juuri kuollut. Mukana oli henkisesti raskas kantamus, äidin tuhkat.
– Käydessäni ensimmäistä kertaa Varanasin kaupungissa, näin Gangesin rannassa valtavat polttoroviot. Ruumiit odottivat polttovuoroaan paareille laskettuina kuin parkkeeratut autot. Palavan lihan haju leijui ilmassa, lapset juoksivat ruumiiden välistä.
Elämän kiertokulku ja kuolema olivat niin käsinkosketeltavissa, että äidin kuoltua hän tiesi, missä halusi kuoleman käsitellä.
Pyhiinvaeltajien juhlistama hindujumala Shiva merkitsee elämän kiertokulkua, tuhkasta nousevaa uutta elämää.
Puoli vuotta äidin kuolemasta Intiaan kutsui Rämön tytär Milja.
Tytär oli saanut Suomen kulttuurirahaston UWC-stipendin, joka myönnetään vuosittain noin kymmenelle lukiolaiselle opintoihin kansainvälisessä lukiossa. Rämön lapsille Intia oli tullut tutuksi jo taaperoikäisenä isän intohimon takia.
Isä päätti polkea tyttärensä opiskelukaupunkiin Mumbain lähelle. Matka kulki tuolloin Keski-Intian ylängön halki.
Ensirakkaus Intiaan leimahti uudestaan. Syntyi unelma polkupyöräilystä Himalajan vuoristoon.
Kuusi vuotta myöhemmin unelma toteutui. Punjabin tasangon kuumuudessa kohti Himalajaa polkiessaan Rämö hätkähtää: yhtäkkiä soi kännykkä. Puhelu tulee Turkista, Milja-tytär soittaa kuulumisia.
Isä ja tytär ehtivät vaihtaa kuulumiset maailman laidoilta juuri ennen puhelinyhteyden katoamista yli kuukaudeksi.
”En pelkää ennen matkaa, että itselleni sattuu jotakin. Intiassa ihmiset auttavat aina. Yhteisöllisyys on vahvasti läsnä.”
Tiellä nyt ja huomenna
”Olen nyt sukupolvien ketjussa seuraavana lähtövuorossa. Himalajan vaellus auttaa uskomaan, että selviän muillakin vaikeilla taipaleilla”
Tulevaisuudessa Matti Rämö haluaa ainakin pyöräillä vielä Karjalan Laatokan ympäri.
Sieltä hän haluaisi löytää edesmenneen isänsä kotitalon rauniot. Ja ehkä pystyttää teltan siihen – yhdeksi yöksi.
Sitten matka taas jatkuu.
Lisää Matti Rämön matkoista ja elämästä
Blogi: Polkupyörämatkalla - joka päivä Twitter: @ttvmatti Facebook-sivu: @polkupyorailyMattiRamo
Matti Rämö kertoo dokumentin tekemisestä Ylen Aamu-tv:ssä
Matti Rämön matkakirjat ja äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa – polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan ja Polkupyörällä Intiassa. Areenasta löytyy myös videokooste polkupyörämatkasta Istanbuliin.
”Tärkeämpää, kuin päästä määränpäähän, on olla tien päällä liikkeessä. Kokea vapauden illuusio.”
Teksti ja grafiikka: Riikka Kurki – Valokuvat, videokuvat ja kartat: Matti Rämö
Riikka Kurki
Yle
Matti Rämö
Yle