Hyppää pääsisältöön

Miten lintu laulaa? – Kymmenen faktaa linnunlaulusta

Viitakerttunen laulaa koivussa
Viitakerttunen on yksi taitavimmista matkijoista. Viitakerttunen laulaa koivussa Kuva: Yle/Juha Laaksonen luonto

Miten pienestä linnusta voi tulla niin kova ääni? Miksi jotkut linnut ovat taitavia matkijoita? Voivatko linnut laulaa myös nokka kiinni? Miten paljon niiden pitää opetella laulamisen taitoa? Osasivatko jo lintujen esi-isät, dinosaurukset, laulaa?

1. Missä linnun ääni syntyy?

On itse asiassa hämmästyttävää, että hyvinkin pienistä linnuista lähtee niin kova ääni, että se voi tyynellä säällä kuulua satojen metrien, jopa kilometrien päähän. Selitys löytyy lintujen äänielimestä jota kutsutaan nimellä syrinx. Sana tulee alun perin Antiikin kreikasta ja tarkoittaa pilliä tai huilua.
Lintujen äänielin on hyvin erilainen kuin meillä ihmisillä. Se sijaitsee henkitorven alapäässä ja on useimmilla lajeilla jakautunut kahtia molempiin keuhkoputkiin. Se on siis ylösalaisin olevan y- kirjaimen muotoinen. Lintujen äänielimen liikkeitä säätelee suuri joukko lihaksia, ja linnun äänet syntyvät syrinksin kalvojen kireyden ja rakojen muutoksista ilman virratessa niiden ohi.

Jakautuneen äänielimen takia lintu voi päästää molemmilla puolilla samanaikaisesti eri taajuisia ääniä. Joillain lajeilla esimerkiksi matalammat äänet syntyvät aina toiselta puolelta ja korkeammat toiselta. Ulos kuuluva ääni on näiden kahden äänielimen summa. Linnuilla on kokoonsa nähden hyvin pitkä henkitorvi. Pitkä henkitorvi voimistaa ja muokkaa linnun ääntä vähän samaan tapaan kuin puhallinsoittimissa, kuten trumpetissa.

2. Voiko lintu laulaa nokka kiinni?

Yleensä linnut avaavat laulaessaan nokkansa, koska ääni kuuluu näin paremmin. nokan avaamisella ja suuontelon muodolla lintu voi vaikuttaa myös laulun äänenväriin. Monet linnut voivat laulaa myös nokka kiinni. Esimerkiksi mustarastaat laulavat usein loppusyksyllä vaimeasti nokkaa avaamatta, ja monet kahlaajat voivat myös äännellä samoin.

Mustarastas oksalla
Mustarastas voi laulaa myös avaamatta nokkaansa. Mustarastas oksalla Kuva: YLE/Juha Laaksonen mustarastas,lintu,linnut,luonto

3. Voiko lintu hengittää laulaessaan?

Kun pysähtyy kesäyössä seuraamaan sirkkalintujen minuuttikaupalla jatkuvaa siritystä, voi tulla mieleen, että miten ihmeessä ne oikein hengittävät taukoamattoman sirityksen lomassa. Linnut voivat tutkijoiden mukaan hengittää laulaessaan mikrosisäänhengityksillä, joita voi olla yli 20 sekunnissa, ja jotka korvaavat lauluun kuluvaa ilmaa. Laulun loputtua linnun pitää kuitenkin hengittää kunnolla.

4. Miksi jotkut linnut ovat paljon taitavampia laulajia kuin toiset?

Erityisen pitkälle kehittynyt laulutaito on varpuslinnuilla, jotka ovat evolutiivisesti uusin ja lajirikkain ryhmä. Monesti hyvin pienet ja värittömät linnut ovat kaikkein taitavimpia laulajia. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lintujen äänielin on kuitenkin yleensä perusrakenteeltaan hämmästyttävän samanlainen, vaikka laulussa on eroa. Esimerkiksi variksen ja satakielen äänielin on lähes samanlainen. Laulutaito muodostuu kuitenkin lopulta aivoissa ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten perimä, oppiminen ja harjoittelu.

5. Laulavatko molemmat sukupuolet?

Usein ajatellaan, että vain koiraat laulavat. Näin pääsääntöisesti onkin, mutta itse asiassa merkittävä osa myös varpuslintunaaraista pystyy laulamaan. Esimerkiksi sinirinta-, kottarais-, rautiais- ja rastaskerttusnaarat laulavat. Talvehtivat punarinta- ja koskikaranaarat intoutuvat myös talvireviirin yhteydessä laulamaan. Naaraiden laulua on kuitenkin tutkittu paljon koiraita vähemmän. Joidenkin lintulajien, kuten kurkien, naaraat ja koiraat esittävät myös duettoja keskenään.

6 Miksi linnut laulavat?

Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Laulamalla koiras pyrkii houkuttelemaan naarasta luokseen ja toisaalta ilmoittamaan muille koiraille, että alue on varattu. Naaraat valitsevat usein juuri parhaat laulutaiturit kumppaneikseen. Samalla hyvä laulutaito voi kertoa koiraan hyvästä kunnosta. Koiras pitää myös muodostunutta parisuhdetta yllä laulun avulla. Lauluun liittyy kuitenkin vielä asioita, joita ei tarkkaan tiedetä.

Talitiainen oksalla
Talitiainen voi laulaa monin eri tavoin.. Talitiainen oksalla Kuva: Yle/Risto Salovaara talitiainen

7. Mikä kaikki vaikuttaa vaikuttaa lauluintoon?

Monet linnut laulavat innokkaimmin aamuisin, ja osasyynä siihen voi olla, että silloin ei yleensä tuule, ja ääni kuuluu paremmin ja kauemmas. Sääolot ja ympäristö vaikuttavat paljon siihen miten ääni kantaa. Kovassa tuulessa, vesisateessa tai metelissä ei kannata laulaa, tai sitten laulua pitää tiivistää ja voimistaa ympäristön mukaan. Esimerkiksi talitiaisen terävä ja lyhyt tyy-ti ilmeisesti on tehokkaampi kuin perinteinen, heleä ti-ti-tyy. Linnut hakeutuvat myös usein hyville laulupaikoille voimistamaan sanomansa kuuluvuutta. Linnut eivät yleensä varsinaisesti vastaile toisilleen, mutta ne saattavat innostua laulamaan entistä kovemmin yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa.
Lintujen fysiologinen lauluvire vaihtelee myös vuoden mittaan. Aivojen laulutumakkeen on havaittu surkastuvan talveksi ja kasvavan ennalleen keväällä kun laulutaitoa tarvitaan.

Peippokoiras laulaa oksalla
Peippokoiras lauluvireessä Peippokoiras laulaa oksalla Kuva: YLE/Juha Laaksonen peippo,luonto

8. Eivätkö pedot löydä innokasta laulajaa?

Satakielen tai peipon kailottaessa railakkaasti kevättunteitaan voi tulla mieleen, että voivatko pedot huomata näin intomieliset laulajat. Liian avoimesti laulava koiras todella ottaa laulaessaan riskin, mutta vaikka lintu laulaisi suuren puun oksalla, niin linnun paikallistaminen on silti yllättävän hankalaa, vaikka laulu kuuluu läheltä ja kovaa. Tämän on moni lintuharrastajakin on saanut huomata.

9. Mitä muita tapoja on tuottaa ääntä?

Linnut voivat tuottaa ääntä myös monien muiden ruumiinosiensa avulla. Taivaanvuohen pyrstösulkien väpätys, telkän siiven viuhina, viirupöllön nokan napsutus, fasaanin siiveniskut ja tikkojen taito rummuttaa – kaikilla näillä tavoilla linnut viestivät toisilleen ja muille. Kattohaikarat tervehtivät toisiaan nokkia kalistamalla.

10. Lauloivatko jo dinosaurukset aikanaan?

Emme tarkkaan tiedä, miksi linnut alkoivat laulaa lintujen evoluution alussa. Tutkijat olettavat tällä hetkellä, että jo lintujen kantamuodot eli dinosaurukset olivat jostakin syystä äänekkäitä. Ne ilmeisesti kiljuivat, uikuttivat, kerjäsivät ruokaa, rääkyivät, ja dinosaurusten monet äänet ovat olleet luultavasti lintujen laulutaidon lähtökohtana.

Punarinta varoittaa
Punarinta varoittaa kiivaasti. Punarinta varoittaa Kuva: YLE/Juha Laaksonen luonto

Juttu perustuu lähinnä ohjelmaan Minna Pyykön maailma: Miten lintu laulaa? Ohjelmassa linnunlaulusta kertoili Oulun yliopiston eläinfysiologian professori Esa Hohtola.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.