Hyppää pääsisältöön

Miten lintu laulaa? – Kymmenen faktaa linnunlaulusta

Viitakerttunen laulaa koivussa
Viitakerttunen on yksi taitavimmista matkijoista. Viitakerttunen laulaa koivussa Kuva: Yle/Juha Laaksonen luonto

Miten pienestä linnusta voi tulla niin kova ääni? Miksi jotkut linnut ovat taitavia matkijoita? Voivatko linnut laulaa myös nokka kiinni? Miten paljon niiden pitää opetella laulamisen taitoa? Osasivatko jo lintujen esi-isät, dinosaurukset, laulaa?

1. Missä linnun ääni syntyy?

On itse asiassa hämmästyttävää, että hyvinkin pienistä linnuista lähtee niin kova ääni, että se voi tyynellä säällä kuulua satojen metrien, jopa kilometrien päähän. Selitys löytyy lintujen äänielimestä jota kutsutaan nimellä syrinx. Sana tulee alun perin Antiikin kreikasta ja tarkoittaa pilliä tai huilua.
Lintujen äänielin on hyvin erilainen kuin meillä ihmisillä. Se sijaitsee henkitorven alapäässä ja on useimmilla lajeilla jakautunut kahtia molempiin keuhkoputkiin. Se on siis ylösalaisin olevan y- kirjaimen muotoinen. Lintujen äänielimen liikkeitä säätelee suuri joukko lihaksia, ja linnun äänet syntyvät syrinksin kalvojen kireyden ja rakojen muutoksista ilman virratessa niiden ohi.

Jakautuneen äänielimen takia lintu voi päästää molemmilla puolilla samanaikaisesti eri taajuisia ääniä. Joillain lajeilla esimerkiksi matalammat äänet syntyvät aina toiselta puolelta ja korkeammat toiselta. Ulos kuuluva ääni on näiden kahden äänielimen summa. Linnuilla on kokoonsa nähden hyvin pitkä henkitorvi. Pitkä henkitorvi voimistaa ja muokkaa linnun ääntä vähän samaan tapaan kuin puhallinsoittimissa, kuten trumpetissa.

2. Voiko lintu laulaa nokka kiinni?

Yleensä linnut avaavat laulaessaan nokkansa, koska ääni kuuluu näin paremmin. nokan avaamisella ja suuontelon muodolla lintu voi vaikuttaa myös laulun äänenväriin. Monet linnut voivat laulaa myös nokka kiinni. Esimerkiksi mustarastaat laulavat usein loppusyksyllä vaimeasti nokkaa avaamatta, ja monet kahlaajat voivat myös äännellä samoin.

Mustarastas oksalla
Mustarastas voi laulaa myös avaamatta nokkaansa. Mustarastas oksalla Kuva: YLE/Juha Laaksonen mustarastas,lintu,linnut,luonto

3. Voiko lintu hengittää laulaessaan?

Kun pysähtyy kesäyössä seuraamaan sirkkalintujen minuuttikaupalla jatkuvaa siritystä, voi tulla mieleen, että miten ihmeessä ne oikein hengittävät taukoamattoman sirityksen lomassa. Linnut voivat tutkijoiden mukaan hengittää laulaessaan mikrosisäänhengityksillä, joita voi olla yli 20 sekunnissa, ja jotka korvaavat lauluun kuluvaa ilmaa. Laulun loputtua linnun pitää kuitenkin hengittää kunnolla.

4. Miksi jotkut linnut ovat paljon taitavampia laulajia kuin toiset?

Erityisen pitkälle kehittynyt laulutaito on varpuslinnuilla, jotka ovat evolutiivisesti uusin ja lajirikkain ryhmä. Monesti hyvin pienet ja värittömät linnut ovat kaikkein taitavimpia laulajia. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta lintujen äänielin on kuitenkin yleensä perusrakenteeltaan hämmästyttävän samanlainen, vaikka laulussa on eroa. Esimerkiksi variksen ja satakielen äänielin on lähes samanlainen. Laulutaito muodostuu kuitenkin lopulta aivoissa ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten perimä, oppiminen ja harjoittelu.

5. Laulavatko molemmat sukupuolet?

Usein ajatellaan, että vain koiraat laulavat. Näin pääsääntöisesti onkin, mutta itse asiassa merkittävä osa myös varpuslintunaaraista pystyy laulamaan. Esimerkiksi sinirinta-, kottarais-, rautiais- ja rastaskerttusnaarat laulavat. Talvehtivat punarinta- ja koskikaranaarat intoutuvat myös talvireviirin yhteydessä laulamaan. Naaraiden laulua on kuitenkin tutkittu paljon koiraita vähemmän. Joidenkin lintulajien, kuten kurkien, naaraat ja koiraat esittävät myös duettoja keskenään.

6 Miksi linnut laulavat?

Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Laulamalla koiras pyrkii houkuttelemaan naarasta luokseen ja toisaalta ilmoittamaan muille koiraille, että alue on varattu. Naaraat valitsevat usein juuri parhaat laulutaiturit kumppaneikseen. Samalla hyvä laulutaito voi kertoa koiraan hyvästä kunnosta. Koiras pitää myös muodostunutta parisuhdetta yllä laulun avulla. Lauluun liittyy kuitenkin vielä asioita, joita ei tarkkaan tiedetä.

Talitiainen oksalla
Talitiainen voi laulaa monin eri tavoin.. Talitiainen oksalla Kuva: Yle/Risto Salovaara talitiainen

7. Mikä kaikki vaikuttaa vaikuttaa lauluintoon?

Monet linnut laulavat innokkaimmin aamuisin, ja osasyynä siihen voi olla, että silloin ei yleensä tuule, ja ääni kuuluu paremmin ja kauemmas. Sääolot ja ympäristö vaikuttavat paljon siihen miten ääni kantaa. Kovassa tuulessa, vesisateessa tai metelissä ei kannata laulaa, tai sitten laulua pitää tiivistää ja voimistaa ympäristön mukaan. Esimerkiksi talitiaisen terävä ja lyhyt tyy-ti ilmeisesti on tehokkaampi kuin perinteinen, heleä ti-ti-tyy. Linnut hakeutuvat myös usein hyville laulupaikoille voimistamaan sanomansa kuuluvuutta. Linnut eivät yleensä varsinaisesti vastaile toisilleen, mutta ne saattavat innostua laulamaan entistä kovemmin yhdessä muiden kilpailijoiden kanssa.
Lintujen fysiologinen lauluvire vaihtelee myös vuoden mittaan. Aivojen laulutumakkeen on havaittu surkastuvan talveksi ja kasvavan ennalleen keväällä kun laulutaitoa tarvitaan.

Peippokoiras laulaa oksalla
Peippokoiras lauluvireessä Peippokoiras laulaa oksalla Kuva: YLE/Juha Laaksonen peippo,luonto

8. Eivätkö pedot löydä innokasta laulajaa?

Satakielen tai peipon kailottaessa railakkaasti kevättunteitaan voi tulla mieleen, että voivatko pedot huomata näin intomieliset laulajat. Liian avoimesti laulava koiras todella ottaa laulaessaan riskin, mutta vaikka lintu laulaisi suuren puun oksalla, niin linnun paikallistaminen on silti yllättävän hankalaa, vaikka laulu kuuluu läheltä ja kovaa. Tämän on moni lintuharrastajakin on saanut huomata.

9. Mitä muita tapoja on tuottaa ääntä?

Linnut voivat tuottaa ääntä myös monien muiden ruumiinosiensa avulla. Taivaanvuohen pyrstösulkien väpätys, telkän siiven viuhina, viirupöllön nokan napsutus, fasaanin siiveniskut ja tikkojen taito rummuttaa – kaikilla näillä tavoilla linnut viestivät toisilleen ja muille. Kattohaikarat tervehtivät toisiaan nokkia kalistamalla.

10. Lauloivatko jo dinosaurukset aikanaan?

Emme tarkkaan tiedä, miksi linnut alkoivat laulaa lintujen evoluution alussa. Tutkijat olettavat tällä hetkellä, että jo lintujen kantamuodot eli dinosaurukset olivat jostakin syystä äänekkäitä. Ne ilmeisesti kiljuivat, uikuttivat, kerjäsivät ruokaa, rääkyivät, ja dinosaurusten monet äänet ovat olleet luultavasti lintujen laulutaidon lähtökohtana.

Punarinta varoittaa
Punarinta varoittaa kiivaasti. Punarinta varoittaa Kuva: YLE/Juha Laaksonen luonto

Juttu perustuu lähinnä ohjelmaan Minna Pyykön maailma: Miten lintu laulaa? Ohjelmassa linnunlaulusta kertoili Oulun yliopiston eläinfysiologian professori Esa Hohtola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Pirkka-Pekka Peteliuksen mökkipihassa soivat saderummut

    Vesipisarat soittavat hypnoottista sävelmää.

    Helinät, kilinät ja tömpsötykset – uusi ääniharrastus saa Peteliuksen hykertelemään innosta. Tänä syksynä mökin pihaan rakentuivat saderummut. Saavi, ämpärit ja soihtujen pohjat soittavat hypnoottista sävelmää.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.