Happikaupan harvainvalta: käsikirjoitus

Osmo Juvonen, eläkeläinen, happipotilas :
”Sitä minä nimenomaan kavahdin siellä sairaalassa, kun sain tiedon niin kun siitä, että mun pitää tämmösten pullojen kanssa ruveta kulkemaan, niin elämän laatu tipahtaa ihan radikaalisti. Eli sun pitää muuttaa koko elämisen meininki. En ollu valmis hyväksymään sitä.”

HAPPIKAUPAN HARVAINVALTA

Lappeenrantalainen eläkeläinen Osmo Juvonen teki elämäntyönsä yrittäjänä. Seitsemänkymppinen Juvonen ei selviäisi päivääkään ilman lisähappea.

Osmo Juvonen:
”Terveys on ollu heikoilla kantimilla jo pitempään – lähinnä sydänsairas vuodesta -93 lähtien. Sen lisäksi sitten todettiin tässä 2011 joskus myöskin tuota, että keuhkoissa on jotain vikaa.”

Juvosen keuhkoja tutkittiin pitkään, kunnes lopulta selvisi, että hän sairastaa keuhkofibroosia.

Osmo Juvonen:
"Joka on harvinainen keuhkosairaus, eikä sille ole – ainakaan tällä tietoa – parannuskeinoa. ”

Keuhkofibroosia sairastaa arviolta 800-1 000 suomalaista. Juvonen tarvitsee lisähappea 16 tuntia vuorokaudessa. Lisähapen tuottaa sairaanhoitopiiriltä saatu ja sähköllä toimiva kotihappirikastin. Laite painaa 25 kiloa.

Osmo Juvonen:
”Se, että kun on ollu aika paljon liikkeellä ja eri yhdistystoiminnoissa mukana ja tuota pitäisi penkkiurheilua harrastaa ja kaikkea, niin tuota liikkeelle pitäisi päästä ja tuota se tietysti, tää kotona nurkassa oleva laite ei mahdollista sitä.”

Happihoitoa käytetään korjaamaan elimistön hapenpuutetta. Pitkäaikainen hapenpuute rasittaa keuhkoja ja sydäntä sekä heikentää niiden toimintaa.

Pystyäkseen liikkumaan myös kodin ulkopuolella sairastunut joutuu käyttämään raskaita happipulloja tai kevyempää, kannettavaa happisäiliötä, joka täytetään kotona. Kela korvaa runsaan 600 euron omavastuun jälkeen hapen oston lääkehoitona.

Osmo Juvonen:
”Toki niihin liittyy omia riskejä niiden käyttämiseen, mutta eniten siinä jäi minua hiertämään se, että ne on hinnoiteltu aivan käsittämättömän korkeiksi, ainakin tämmöisen pienen eläkeläisen näkemyksen mukaan.”

Suomessa happimarkkina on käytännössä jaettu kahden yrityksen – Linde Groupiin kuuluvan AGA Oy:n ja Woikoski Oy:n – kesken. Suomen sairaalat ja terveyskeskukset ovat olleet kahden tavarantoimittajan varassa.

Palmbergin suvun omistaman Woikoski Oy:n tuotannollisella toiminnalla on yli 130-vuotiset perinteet.

Woikosken toimitusjohtaja ei hyväksy väitettä lääkehapen kartellista.

Clas Palmberg, toimitusjohtaja, hallituksen pj., Woikoski Oy:
”Kuka tahansa voi saada luvan Suomessa myydä lääkekaasuja, mikäli on olemassa toinen EU:n myöntämä lääkelupa. Eli kuka tahansa voi myydä tänne. Voi tietysti kuvitella, että kun on kaksi kilpailijaa, niin hinnat on aina tiedossa. Sairaalahinnat on julkisia, niin kun tää tarjouskyselyfrekvenssi on ehkä joka kolmas vuosi, niin kyllä se aika veristä on.”

Agan ja Woikosken mahtiasemaan on jo vuosia pyrkinyt iskemään kiilaa Kankaanpäässä toimiva Laser Gas Oy. Yrityksen valmistamia happigeneraattoreita käyttävät mm. Suomen ilmavoimien lentäjät.

Rauno Hakala, toimitusjohtaja, Laser Gas Oy:
”Huomattiin, että ilmavoimien lisäksi Suomen sairaaloissa tietysti käytetään lääkehappea valtavia määriä.”

Happea voidaan teollisesti tuottaa kahdella tapaa. Woikosken ja Agan tehtailla käytetään niin sanottua kryogeenistä tislausta. Tällöin kuljetus käyttökohteeseen hoidetaan joko kaasumuodossa paineistetuissa pulloissa tai nesteenä. Tällä perinteisellä menetelmällä voidaan valmistaa 99,5-prosenttisesti puhdasta happea.

Laser Gasin menetelmässä tuotanto tapahtuu generaattorien avulla paikan päällä kohteessa, jossa happea tarvitaan. Tällöin puhutaan generoidusta tai ’on site’ –hapesta. Generaattoria kutsutaan myös happirikastimeksi. Tuotantoprosessin lopputuloksena saadaan puhtaudeltaan noin 93-prosenttista happea.

Rauno Hakala:
”Lähdimme valmistamaan mahdollisimman halvasta raaka-aineesta perusilmasta mahdollisimman kalliita ultrapuhtaita kaasuja.”

Kankaanpääläisyritys ryhtyi väellä ja voimalla markkinoimaan happigeneraattoreitaan Suomen sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Myyntiponnistelut mahdollisti Euroopan farmakopeassa huhtikuussa 2011 tapahtunut muutos, joka salli generaattorihapen sairaalakäytön pullotetun hapen rinnalla. Euroopan farmakopea on Euroopan neuvoston julkaisu, joka sisältää sitovat laatuvaatimukset lääkeaineille ja lääkevalmisteille.

Rauno Hakala:
”Samaan aikaan Fimea teki kansallisen päätöksen, että Suomessa happigeneraattorin käyttö on absoluuttisesti kiellettyä.”

Fimea on lääketurvallisuudesta vastaava Sosiaali- ja terveysministeriön alainen virasto.

Fimea loivensi näkemystään sen jälkeen, kun happigeneraattorien sairaalakäytön kieltävä määräys oli noussut esille eduskunnassa. Lisäksi Lääkäriliitto älähti asiassa: lääkärien etujärjestön mukaan Fimean generaattorikielto hankaloitti kilpailevan hapentuotantomenetelmän markkinoille tuloa. Fimea joutui muuttamaan kantaansa.

Rauno Hakala:
”Ja nyt se muutti sen sillä tavalla, että okei: te teette lääkehappea. Teillä täytyy olla lääketehdasluvat, lääketehdastarkastukset – ja sehän olisi tehnyt siitä täysin mahdotonta.”

Sitten alkoi tapahtua Hakalan yrityksen kotikentällä Pohjois-Satakunnassa: sikäläinen terveyskuntayhtymä päätti lääkintäviranomaisten penseästä suhtautumisesta huolimatta ottaa happigeneraattorin pilottikäyttöön. Generaattori asennettiin Kankaanpään terveyskeskukseen kesällä 2013. Vuoden koekäytön jälkeen pidetyssä tarkastuksessa lääkealaa valvovan Fimean tarkastajat löysivät laitteistosta paljon puutteita sekä huomautettavaa.

Fimean vaatimat muutokset olivat niin perustavanlaatuisia ja kustannuksiltaan merkittäviä, että Kankaanpään happikokeilu päätettiin pistää jäihin.

MOT:
”Generaattorit on siinä nyt sitten vähän niin kuin tyhjän panttina?”

Mikko Rämö, talousjohtaja, Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä:
”No, ne on kaks vuotta seisoneet siinä ja odottaneet käyttöönottoa.”

MOT:
”Paljonko siitä on nyt sitten terveyskeskukselle aiheutunut taloudellista tappiota?”

Mikko Rämö:
”Maksettu on noin 30 000 vuodessa hapesta nykyään. Ja pari vuotta… jos ne ois ollu käytössä, niin ehkä se ois sitten ollut murto-osa siitä.”

Happigeneraattorien valmistaja syyttää lääkintäviranomaisia ja erityisesti Fimeaa isojen kaasuyhtiöiden liiketoiminnan suojelemisesta.

Rauno Hakala:
”He ovat varsin tehokkaasti 25 vuotta toimineet jarruna tämän tekniikan käyttöönotolle.”

Timo Keistinen, lääkintöneuvos, sosiaali- ja terveysministeriö:
”Olen vakuuttunut, että Fimea toimii puolueettomasti ja Fimea pyrkii niin kuin sanotaan valvovana lainsäädännön mukaisena elimenä takaamaan, että kaikki lääkkeet – myös kaasut - on laadultaan kunnossa.”

Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on valvoa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean toimintaa. Vatvottuaan MOT:n haastattelupyyntöä aikansa, ministeriö ja Fimea päätyivät lähettämään dosentti Keistisen kameran eteen vastaamaan laitevalmistajan syytöksiin.

Timo Keistinen:
”Näkisin, että tässä tulkitaan nyt tätä yhteistä laatustandardia samalla tai ainakin sillä tavalla, kuin Suomi on sen ajatellut.”

Keistinen viittaa ’yhteisellä laatustandardilla’ niin sanottuun GMP:hen – eli lääkkeiden hyviin tuotantotapoihin, joilla varmistetaan, että lääkkeet täyttävät valmistuksen osalta kaikki niille asetetut vaatimukset.

MOT halusi kuulla Kuluttaja- ja kilpailuviraston kannan suomalaisen happimarkkinan toimivuudesta. Virastosta vastattiin, ettei sillä ole resursseja perehdyttää ketään tutkijoistaan tämänkaltaiseen monimutkaiseen vyyhteen.

Esitin tätä ohjelmaa varten haastattelupyynnön myös Lääkäriliitolle, jonka vastaus oli kielteinen. Syyksi ilmoitettiin, ettei liitosta löydy riittävää asiantuntemusta asiassa.

Sairaalan tarjoama vaihtoehto kodin ulkopuolella liikkuvalle potilaalle oli Osmo Juvosen tapauksessa nestehappi sekä mukana kuljetettavat vuokrapullot, jotka päivittäin tankataan kotona olevasta isosta happipullosta.

Osmo Juvonen:
”Kun ajatellaan, että mä joudun vuosikausia sitä käyttämään ja näiden huollettavuus on turvattu ja muuta, niin ei tässä niinku… mä en nähnyt oikeastaan mitään järkeä, että minkä takia mä nestepullojen kanssa lähtisin niin kun pelaamaan.”

Juvonen ryhtyi internetistä etsimään muuta ratkaisua. Sieltä löytyi kevyt ja kannettava matkahappirikastin, jonka Juvonen vuokrasi käyttöönsä.

Osmo Juvonen:
”Olen sitä nimenomaan ihmetellyt, että esimerkiksi täällä paikallisella sairaanhoitopiirillä Eksotella ei ole tuota tämän kaltaisia laitteita edes tilapäiseen käyttöön, vaan heillä on kuulemma paikalliselta Hengitysyhdistykseltä lahjoituksena saatu yksi tämmönen pullo, jota tietysti pitää jossain käydä täyttämässä.”

Happigeneraattorien tulo Suomen terveydenhuoltoon otti askeleen eteenpäin pari viikkoa sitten. Tuolloin piskuisessa Pellon kunnassa paikallisen terveyskeskuksen omassa happigeneraattorissa valmistuva lääkkeellinen happi kytkettiin hoitolaitoksen happiverkkoon.

TeemuTaulavuori, Pellon terveyskeskuksen vastaava lääkäri:
”No sitä se tarkoittaa, että terveyskeskuksessa voi luottaa siihen, että kyllä lisähappea aina löytyy, kun potilaat sitä tarvitsevat. Ja sitä voidaan vaikkapa kriisitilanteessa sen tuotantoa lisätä huomattavasti suuremmaksi kuin ennen.”

Rauno Hakala:
”Lapin terveyskeskuksissa ollaan täysin kypsiä tähän pullohappeen sen takia, että niillä on muutama pullo sitä pienemmissä terveyskeskuksissa. Ja muutamasta pullosta saattaa 2/3 olla tyhjiä, kun tulee sellainen potilas, joka tarttis happea. Mutta sille ei välttämättä voida antaa, kun illalla voi tulla sellainen potilas, joka ei yön yli selviä ilman happea.”

Teemu Taulavuori:
”On mielekästä tuottaa kaasu siellä, missä sitä käytetään. Säästytään kuljettamiselta ja pullojen määrän ennakoimiselta ja kaikelta tällaiselta.”

Aiemmin happi on voinut esimerkiksi loppua tavallista runsaamman käytön takia tai vuotojen vuoksi. Lisäksi pullohapen kuljetukseen, käsittelyyn ja säilytykseen liittyy vaaratilanteita, joita ei Taulavuoren mukaan voi koskaan täysin hallita. Hän kuvailee vanhaa happijärjestelmää jäykäksi, kalliiksi, haavoittuvaksi ja riskialttiiksi.

Clas Palmberg: ”Kun me puhutaan tislauksella tuotetusta hapesta, joka on lääke, tai kun me puhutaan muulla tavoin tuotetusta hapesta, niin se ei ole lääke, vaan se on happi, jota käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Nää on kaksi aivan eri tuotetta.”
”Potilaan kannaltahan me ollaan sellaisessa tilanteessa, että pahimmassa tapauksessa potilas joutuu koekaniiniksi.”

Teemu Taulavuori:
”Se on ihan analyysillä vahvistettuna erittäin puhdasta 94-prosenttista lääkkeellistä happea. Tässähän on tämä ero, että pullohappi, joka on kryogeenisesti tislattua, on lähes 100-prosenttista, kun taas generoitu happi on 93+/-3 prosenttia, mutta sillä ei taas ole käytännön niin kuin potilaskäytön kannalta merkitystä.”

Pellon terveyskeskuksen vuotuiset happikulut ovat olleet 15 000 euron luokkaa. Saman verran maksaa nyt terveyskeskukseen asennettava happigeneraattori.

Teemu Taulavuori:
”Siitähän voi laskea, että reilu vuosi niin se on hankkinut itsensä takasin.”

Taulavuori uskoo, että happigeneraattorit alkavat kohta yleistyä Suomen sairaaloissa. Sen jälkeen muiden Pohjoismaiden terveydenhuolto seuraa hänen arvionsa mukaan hyvin nopeasti perässä.

MOT:n selvityksen mukaan happigeneraattoreita on käytössä jo ainakin 10 Euroopan maan sairaaloissa. Pohjois-Amerikassa – erityisesti Kanadassa – niiden käyttö on ollut terveydenhuollon arkipäivää jo 80-luvun lopulta saakka. Yksi eurooppalainen esimerkki löytyy keskeltä Saksaa, Göttingenistä.

Klaus Züchner, lääkintäteknisen huollon tieteellinen johtaja, Göttingenin yliopistosairaala:
“It’s the on-demand production in which there is no problems in logistics, and storage is not a problem. Safety is an issue: huge tanks of liquid oxygen might be a problem in a densely populated area.”
(Kun happi valmistetaan tarpeen mukaan, ei ole kuljetus- eikä säilytysongelmia. Turvallisuus on huomioitava asia. Suuret nestehappivarastot voivat olla ongelma tiheän asutuksen keskellä.)
“It costs only electricity needs to be paid for. And a little bit of course for maintenance. But it is a system that is self-operating and needs no big maintenance.”
(Hapen tuotanto maksaa vain sähkönkulutuksen verran. Lisäksi on hieman ylläpitokustannuksia. Järjestelmä toimii itsestään, eikä tarvitse suurta huoltoa.)

Happigeneraattori on ollut 3 vuoden ajan käytössä Göttingenin yliopistosairaalan silmäklinikalla.

Erikoislääkäri Roswitha Lubjuhn, Göttingenin yliopistosairaala:
“After the time I spent now working with it, I’m absolutely sure that it is secure for the patients.”
(Nyt kun olen työskennellyt generaattorin kanssa, olen aivan varma, että se on potilaille turvallinen.)
“I was wondering at the beginning, because I wasn’t used to work with 93% instead of 100% oxygen, if there could be a problem with patients with using lung disease, but as far as I can see, there is no real difference for the patients, so obviously it works fine.”
(Koska 93 % happi ei ollut tuttua, mietin aluksi, voisiko keuhkosairauksia poteville potilaille tulla ongelmia, - mutta nähdäkseni potilaiden kannalta eroa ei ole. Generaattorihappi toimii hyvin.)

Professori Michael Quintel vastaa Göttingenin yliopistosairaalassa annettavasta anestesiahoidosta. Quintel on tyytyväinen happigeneraattoreihin.

Professori, anestesiaylilääkäri Michael Quintel, Göttingenin yliopistosairaala:
“Honestly we’ve had no problems at all.”
(Meillä ei ole ollut mitään pulmia.)

Michael Quintel: “It was in the beginning, there was the discussion does it make a medical difference to have 93 or 99,9. But this discussion is definitively over.”
(Alkuvaiheessa keskusteltiin siitä, onko 93 % pitoisuudella lääketieteellistä eroa 99,9 % pitoisuuteen. Keskustelu on päättynyt.)
“It’s really hard to imagine a situation in which the difference on roughly- let’s say – 6 something or 7% would have any influence on outcome or on the quality of survival… on the quality of life of any patient that you might imagine.”
(On vaikea kuvitella tilannetta, jossa kuuden tai seitsemän prosentin erolla happipitoisuudessa olisi mitään vaikutusta hoitotulokseen, potilaiden hengissä pysymiseen tai elämänlaatuun.)

Sairaalakäyttöön suunnitellut happigeneraattorit ovat Saksassa kohdanneet samantyyppistä vastustusta kuin Suomessakin.

Klaus Züchner: ”Of course the big gas companies don’t like this.”
(Isot kaasuyhtiöt eivät tietenkään pidä generaattoreista.)
“We do this pilot study in order to show that most of those arguments are made up to maintain the market and the profit of the big companies, and not in favour of saving costs in hospitals.”
(Pilottitutkimuksemme pyrkii osoittamaan, että isot yhtiöt keksivät perusteluja, koska haluavat säilyttää markkinansa ja tuottonsa. Ne eivät pyri säästämään sairaaloiden kustannuksia.)
“Especially in the medical area companies think that it is a place where they can make a hell of money, because health is an important good.”
(Yritykset näkevät, että lääketieteessä voi tehdä paljon rahaa.)

Pekka Honkavaara, lääketieteen tohtori, dosentti:
”Se on erittäin hyvä bisnes tälle vanhanaikaiselle kaasuteollisuudelle. Ja nyt kun tää uusi on tulossa, niin vastustus on voimakasta. Ja olen huomannut, että kun olen tätä taistelua seurannut sivusta, että siinä käytetään lähes kaikkia sallittuja ja sallimattomia keinoja.”

Lääkintämajuri evp. Pekka Honkavaara on keskussotilassairaala Tilkan eläkkeellä oleva anestesiaylilääkäri sekä anestesiologian ja tehohoidon dosentti.

Honkavaara on käynyt tutustumassa happigeneraattorien toimintaan Euroopan eri sairaaloissa. Nyt hän on samalla asialla Saksan Göttingenissä.

Pekka Honkavaara:
”Olen kahlannut lääketieteellistä kirjallisuutta vuodesta -69 tähän päivään saakka, enkä ole löytänyt mitään ongelmaa potilaan kannalta generaattorihapessa verrattuna tähän kryogeeniseen happeen, joka on paljon kalliimpaa – ainakin Suomessa.”

Klaus Züchner:
“You may know that I think that we will have a dramatic cost reduction, but that is up to serious data and we are working on this.”
(Voin sanoa, että uskon kulujen laskevan dramaattisesti, mutta kokoamme parhaillaan tutkimustietoa väitteen tueksi.)

MOT:
“What are the backup systems here in the hospital?”
(Millainen varajärjestelmä teillä on?)

Roswitha Lubjuhn:
“We still have bottles. So if the machine doesn’t work we have enough oxygen in bottles. So we can work on until the operation is finished. And if there is a patient in the ward using oxygen, we have bottles there too.”
(Happipulloja on edelleen. Jos happigeneraattori ei toimisi, pullohappea on riittävästi, jotta voimme jatkaa työskentelyä ja leikkaus saadaan vietyä loppuun.)

Generoidun hapen soveltuvuudesta sairaalakäyttöön on myös tieteellistä näyttöä. Manitoban yliopistossa Kanadan Winnipegissä vuonna 1999 julkaistun tutkimuksen mukaan hapen tuottaminen paikan päällä sairaalassa on turvallinen, luotettava ja kustannustehokas menetelmä. Tutkimus perustui 48 kanadalaissairaalan kokemuksiin.

Timo Keistinen:
”Voi olla, että kaikki maat eivät sitten tulkitse näitä standardeja samalla tavalla. Suomihan perinteisesti lukee kaikkia ohjeita ja lainsäädäntöä hyvin niin kuin tarkasti.”
”Lääkehapen valmistuksen standardit pitää olla kunnossa ja hoito turvallista. Ja katson, että se tällä hetkellä on. Ja se on myös toteutettavissa sellaisella isolla happigeneraattorilla, kun siihen rakennetaan se laatujärjestelmä ja siihen liittyvät asiat.”

Toimitusjohtaja Rauno Hakalan mukaan lääkehapen hinta olisi vain murto-osa nykyisestä, mikäli sairaalat ja terveyskeskukset tuottaisivat tarvitsemansa hapen itse paikan päällä. Hänen laskelmiensa mukaan pullotetusta hapesta maksetaan jopa 7 euroa kilolta, kun itse tuotettuna hinta olisi alle 10 senttiä kilo.

Rauno Hakala:
”Suomessa on maailman kallein happi: 7 euroa per kilo pulloina toimitettuna, kun se Keski-Euroopassa on 50 senttiä.”

Clas Palmberg: ”Jos me puhutaan pelkästään tuotantokustannuksista eli sen hapen valmistamisesta, niin he on oikeassa.”
”Mutta he unohtaa sen, että kun me puhutaan lääkehapesta, niin kustannukset ei synny ollenkaan siitä, että me tuotetaan sitä, vaan kustannukset syntyy tästä meidän valtavasta … sanotaan niin kun laadunvalvonnasta. Jatkuvasta analysoimisesta.”

Teemu Taulavuori:
”Jos kaasunhinta putoaa kymmenesosaan, niin onhan se iso säästö. On ehkä jopa vaikea keksiä terveydenhuollossa jotain niin kuin tällaista, mihin voisi verrata, jossa kustannukset voisi pudota niin kuin skaalana joka yksikössä kymmenesosaan yhden keskeisen tuotteen osalta. Silloinhan sen säästövaikutukset pelkästään Lapissa lasketaan vuodessa kenties sadoissa tuhansissa.”

Osmo Juvonen maksaa matkahappirikastimestaan vuokraa 125 euroa kuukaudessa. Yhteiskunta ei Kelan kautta osallistu näihin kuluihin, koska matkahappirikastin katsotaan lääkinnälliseksi apuvälineeksi, ei lääkkeeksi. Mikäli Juvonen olisi valinnut happipullot matkahappirikastimen sijaan, olisi se happikauppiaiden hinnastojen valossa koitunut veronmaksajille kalliiksi: 610 euron omavastuun jälkeen loppu menee Kelan – eli veronmaksajien – piikkiin.

Osmo Juvonen:
”Tää hinnasto, joka tässä nyt on, niin tässä on tuota sen suurimman pullon hinta niin kuin on kolmelta kuukaudelta 518 euroa. Näitähän on neljä tuota näitä kolmen kuukauden pätkiä vuodessa. Se on neljä kertaa. Se on kaksi tonnia. Se on pullon vuokra, mutta sitten sitä pitää myöskin täyttää. Eli tää happisäiliön täyttö, niin tuota tällaiselle pullolle maksaa tuota 319 euroa. Sitten mun pitää hommata jonkunlainen kannettava pullo, lääkehappipullo kolmelta kuukaudelta, komposiittipullo 95,50. Se oli taas kolmelta kuukaudelta eli neljä kertaa – niin se on tuota semmoinen 400, vähän vajaa. Näistä tulee huimia summia …”
”Tää ei oo niin kun yhteiskunnan kannalta oikein, että kun Suomessa on… tietääkseni toimii kaksi isoa kaasuntoimittajaa – Aga ja Woikoski – jotka ovat jopa hinnoitelleet nää hyvin saman tyyppiseksi nää hinnat.”

Clas Palmberg:
”Se, että hinnat lähenee toisiaan, niin näin ne joskus todella tekee. Ne on hämmästyttävän lähellä toisiaan, niin sairaalapuolella se ensinnäkin johtuu siitä, että sairaalahinnat tehdyistä sopimuksista on julkista tietoa. Eli kun jompikumpi saa sopimuksen, niin toinen tietää seuraavana päivänä, missä se hinta on. Kolmen vuoden kuluttua, niin sitten taktikoidaan, Jos ollaan hyvin lähellä omakustannushintaa, niin se vääjäämättä johtaa siihen, että hinnat on lähellä toisiaan.”

Pekka Honkavaara:
”Se tulee samasta hanasta. Siis sanotaan hitsaushappi ja lääketieteellinen happi Suomessa tulee samasta hanasta. Ja se pullotetaan ja jos se annetaan lääketieteelle se happi, niin siitä ottaa erästä farmaseutti näytteen ja allekirjoittaa – ja se nostaa vähintään kymmenkertaiseksi sen tuotteen arvon. Siis yksi allekirjoitus.”

Clas Palmberg:
”Tällä hetkellä, kun me toimitetaan lääkkeellistä kaasua, lääkettä, niin meillä on huomattava vastuu. Meillä on organisaatio, joka toimii sen, sen puolesta. Mutta jos se tuotetaan paikan päällä, lääketehdas siirtyy sairaaloiden seinien sisäpuolelle: sairaalan pitää ottaa se vastuu, mikä meillä tällä hetkellä on.”

27-vuotias kehitysvammainen Miikka Vaaraniemi on yksi niistä lukuisista suomalaisista, ehkä kymmenistä tuhansista, jotka päivittäin tarvitsevat lisähappea – joko kotihoidossa tai sairaalassa. Vaaraniemi asuu vanhempiensa kanssa Rovaniemellä. Hänen hoitonsa aloitettiin noin vuosi sitten nestemäisellä hapella.

Reino Vaaraniemi, eläkeläinen, happipotilaan isä:
”Ku haluttiin johonkin lähteä, niin se oli se nestehappisäiliö se… mikä matkahappisäiliö oli, niin siinä oli kaheksi tunniksi vaan sitä happee.”

Nestehapen epäkäytännöllisyys ja kalleus johtivat siihen, että Vaaraniemelle vuokrattiin Woikoskelta matkahappirikastin. Reino Vaaraniemen mukaan happigeneraattori on toiminut hyvin ja sitä on helppo kuljettaa mukana, kun kaasupulloja ei tarvita.

Reino Vaaraniemi:
”Sitten kun Kelalta lähettiin kysymään näistä korvauksista, niin ihmettelin siinä näille kavereille, että nämä korvaukset… että se nestehappi korvataan vuokrineen kaikkineen päivineen – ja sitten nämä rikastimet niin ei millään tavalla.”

Kela katsoo , että nestehappi on lääke – ja siksi se korvataan. Happirikastin taas on lääkinnällinen apuväline – eikä sitä siksi korvata.

Reino Vaaraniemi:
”Että tässähän niin kun asetetaan sairaita ihmisiä niinkö eriarvoseen asemaan. Että toisille korvataan ja toisille ei korvata.”

Miikka Vaaraniemi maksaa matkahappirikastimestaan noin 1 500 euroa vuodessa. Hän joutuu pulittamaan koko summan itse, koska Kela – eli yhteiskunta – ei siis korvaa rikastimen käyttöä potilaalle.

Perinteisen nestehapen kustannukset olisivat Vaaraniemelle 7 200 euroa vuodessa. Se tulisi toki hänelle itselleen huomattavasti nykyistä edullisemmaksi, koska Kela korvaisi siitä suurimman osan. Ja tämä siis siksi, että Kela katsoo nestehapen olevan lääke.

Reino Vaaraniemi:
”Siinä jo pelkästään yhellä nestehapen korvauksella, niin Miikka sais viieksi vuodeksi tuon samalla rahalla tuon rikastimen vuokralle.”

Jos Kela korvaisi matkahappigeneraattorien käytön ja potilaat siirtyisivät niitä käyttämään, säästyisi melkoinen summa veronmaksajien rahoja. Kela siis käytännössä maksaa huomattavan ison potin isoille kaasuyhtiöille.

Osmo Juvonen ihmettelee, menevätkö happirahat nyt oikeisiin osoitteisiin.

Osmo Juvonen:
”Ehkä täällä näitä asioita pitäisi jonkun selvitellä, että onko tässä mahdollisesti semmonen tilanne, että meidän sekä tuota vanhoja, sairaita ihmisiä liikaa tuota tässä niin kuin kupataan. Ja sitten tuota on tää yhteiskunnan kuppaus tässä niin kuin samalla. Eli veronmaksajien rahoja käytetään vääriin tarkoituksiin.”