Hyppää pääsisältöön

Kun karhu maalaa, onko se taidetta?

Artikkelikuva karhujuttuun, editoitu
Artikkelikuva karhujuttuun, editoitu Kuva: Mikko Lehtola kulttuuricocktail,karhu

Kuvataiteilija Tea Mäkipää vei Kuusamon Suurpetokeskuksen karhuille taiteilijatarvikkeita, ja ne alkoivat maalata. Tämä tapahtui neljä vuotta sitten, mutta karhujen maalaukset mietityttävät vieläkin. Juuso-karhun taiteellista työskentelyä, voit katsella täältä.
Viime viikolla sitten julkaistiin Aamulehden internet-sivuilla juttu kuvataiteilija Tiina Huhtinen-Siistosen videon muotoon tehdystä sarkastisesta kommentista karhujen tekemään taiteeseen ja sen saamaan julkisuuteen. Videon voit katsoa täältä. Lisäksi muutama päivä sitten kansainvälinen Huffington Post julkaisi videon Juuson maalaamisesta.

otsikkokuva_karhu1
otsikkokuva_karhu1 kulttuuricocktail

Kuusamon Suurpetokeskuksessa asuvat Juuso ja Tessu ovat saaneet paljon mediajulkisuutta paitsi maalauksistaan, myös siitä, miten kesyjä ne ovat hoitajiensa seurassa. Kesy ja inhimillistetty karhu on selvästikin internetissä hyvin menestyvä human interest -juttuaihe.

Aamulehden jutuissa ei kuitenkaan ole kerrottu Juuson ja Tessun maalausharrastuksen taustoja. Niistä voi saada sen kuvan, että karhujen hoitajat olisivat keksineet opettaa karhuja maalaamaan. Ja koska he myös ovat laittaneet karhujen tekemiä teoksia myyntiin, koko juttu vaikuttaa ensisilmäyksellä taiteellisesti täysin mielenkiinnottomalta kaupalliselta tempauksesta, joka rinnastuu taiteellisesti arvottomien sisustustaulujen tehtailuun.

Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että kuvataiteilijana ammattimaisesti työskentelevä Huhtinen-Siistonen tekee Facebookiin aihetta kommentoivan pilkkavideon.

otsikkokuva_karhu2
otsikkokuva_karhu2 kulttuuricocktail

Jos tämä olisi ollut koko totuus karhujen maalaamista taiteesta, meidän ei kannattaisi enempää pohtia sitä, onko niillä taiteellista arvoa. Koko tilanne muuttuu aivan toiseksi sen tiedon myötä, että karhujen maalaaminen sai alkunsa niinikään ammattimaisena kuvataiteilijana toimivan Tea Mäkipään teoksesta. Karhujen tekemää taidetta on perusteltua pohtia taiteen kannalta, sillä ammattimaisesti työskentelevä ja taiteen asiantuntijoiden, kollegoiden ja yleisön arvostusta nauttiva taiteilija on nostanut tämän asian teoksessaan pohdinnan aiheeksi.

karhun tekemää taidetta
Karhun maalaamat kankaat osana Tea Mäkipään taideteosta Prima Carnivora (2013). karhun tekemää taidetta Kuva: Tea Mäkipää karhutaide

Miksi näin on, vaatii hieman taustojen avaamista. Nykytaiteessa taiteen arvottaminen tapahtuu nk. taidemaailmassa toimivien instituutioiden yhteisvaikutuksena. Taiteena pidetään sellaisia teoksia, joita tekevät ammattimaisesti toimivat taiteilijat, ja jotka esitetään taideyleisölle taiteena, ja joihin sellaiset taiteen alalla toimivat instituutiot kuten taiteilijakunta, taidekriitikki, taidemuseot, taiteen tutkimus ja taidekasvatus suhtautuvat taiteena.

Toisin sanoen karhun tekemä taide on selvästikin taidetta, mikäli karhu on ammattitaiteilija, joka esittää teoksen taiteena, ja jos myös yllämainitut kuvataiteen instituutiot pitävät sitä taiteena.

otsikkokuva_karhu3
otsikkokuva_karhu3 kulttuuricocktail

Miten karhun tekemä taide sitten voisi olla taidetta? Onko karhua esimerkiksi järkevää pitää ammattitaiteilijana?

Vastausta ei kannata antaa hätiköiden, sillä ylläkuvattu taiteen arvon määrittämisen konteksti ei ole absoluuttinen tai objektiivinen, eikä sen mahdollisesti teoksille antama arvo tai asema ole käytännössä tarkkaan mitattavissa. Ei ole olemassa yksityiskohtaista listaa siitä, mitkä lukuisista taideteoksen määrittelyyn liittyvistä edellytyksistä tulee täyttyä, jotta teos varmasti olisi taidetta. Taiteen arvon määrittely on enemmänkin sumeaa logiikkaa: jos taiteilija on käynyt Kuvataideakatemian ja hänen teoksiaan on Kiasman kokoelmissa, on luultavasti järkevää pitää hänen teoksiaan taiteena, vaikka kriitikot haukkuisivatkin hänen teoksiaan, tai jokin toinen museo kieltäytyisi asettamasta niitä seinälleen.

karhujen tekemää taidetta taiteilija tea mäkipää
Karhu tuunasi valmista savihahmoa, jossa nähdään ihmisen pää. karhujen tekemää taidetta taiteilija tea mäkipää Kuva: Tea Mäkipää kulttuuricocktail,kuvanveisto
otsikkokuva_karhu4
otsikkokuva_karhu4 kulttuuricocktail

Teosten status taiteena on pitkälti suhteellista. On teoksia, joiden status taiteena on hyvin vahva, koska ne tunnetaan taiteena ja niihin viitataan taideteoksina, kun taas monet teokset voivat olla hyvin epäselviä statukseltaan. Taiteilija saattaa esimerkiksi itse pohtia vuosikausia, haluaako hän esittää jonkin tekemänsä työn teoksena vai ei.

Teos voi menettää statuksensa taiteena, mikäli se osoittautuu plagiaatiksi tai jonkun muun kuin oletetun tekijän tekemäksi.

On siis ymmärrettävä, että teoksen status ei määräydy pelkästään teoksen itsensä perusteella, vaan siihen vaikuttaa miten taidemaailma suhtautuu teokseen ja sen tekijään.

otsikkokuva_karhu5
otsikkokuva_karhu5 kulttuuricocktail

Siksi ei myöskään kannata ihmetellä, miksi taideteoksina pidetään usein myös “töherryksiä-jollaisen-minäkin-osaisin-tehdä”. Onko teos “taitavasti” tehty on vain yksi taiteen arvoon määrittävä tekijä muiden joukossa. Lisäksi taidokkuus on yllättävän monimutkainen asia: nykyisin perinteiseen piirustustaitoon suhtaudutaan nykytaiteen alalla kohtalaisen intohimottomasti. Jos joku osaa piirtää, niin se on kiva juttu, mutta pohjimmiltaan piirustustaito ajatellaan jossakin määrin mekaaniseksi taidoksi, joka on opeteltavissa mikäli sitä halutaan käyttää.

Olennaisempana pidetään sitä, mitä tuolla piirustustaidolla saadaan ilmaistuksi. On helppo kuvitella nk. hyvä piirtäjä, joka piirtää tylsiä kuvia, jotka vaikuttavat jo moneen kertaan nähdyiltä.

otsikkokuva_karhu6
otsikkokuva_karhu6 kulttuuricocktail

No ovatko ne karhujen maalaukset sitten taidetta? Ennen kuin voimme ottaa kantaa, perehdytään hieman olosuhteisiin, joissa teokset ovat syntyneet. Tea Mäkipää kertoo miten karhut alkoivat maalata:

- [Teokseni] Prima carnivora on aidosti niiden karhujen luomus. Mä olen ainoastaan ollut siinä assistenttina. Mulla oli aluksi varsin toisenlainen teos mielessä. Kun vuonna 2012 menin tapaamaan näitä Kuusamon suurpetokeskuksen eläimiä, ja puhuin eläinten hoitajan, Sulo Karjalaisen kanssa. Hän ehdotti, että kokeilisimme karhujen kanssa työskentelemistä, sillä nämä karhut olivat hänen “sylilapsiaan”. Ne olivat kesyjä, ja niiden kanssa oli helppo ihmisen olla tekemisissä.

karhu tekee taidetta
Karhun työhuone on ilmava. Kuvakaappaus teoksen osana olevasta videosta. karhu tekee taidetta Kuva: Tea Mäkipää karhu,karhu

- Aluksi halusin saada karhuilta jalanjälkiä: ikään kuin printtejä saveen. Minulla oli myös akryylimaalia ja maalauspohja mukana. Sitten tapahtui jotakin aivan muuta kuin mitä olin kuvitellut. Karhut innostuivat todella. En saanut haluamaani siistiä printtiä jalanjäljistä vaan upeita abstrakteja maalauksia. Karhut alkoivat heti myös muovailla tuomaani savea tassuillaan. Karhut käyttävät tassujaan uskomattoman taitavasti. Ne saivat selvästi iloa muovailemisesta. Tuntui että olin todistamassa jotakin kaunista.

otsikkokuva_karhu7
otsikkokuva_karhu7 kulttuuricocktail

Tea Mäkipään kertoman perusteella vaikuttaa siltä, että karhuilla on omaa kiinnostusta maalaamiseen ja saven muovailemiseen. Ne eivät tehneet sitä, mitä Mäkipää toivoi niiden tekevän, vaan ne tekivät jotain muuta. Niillä siis oli omaa näkemystä siitä, miten maalaaminen tehtäisiin, ja miltä valmiiden teosten tulisi näyttää. Voi toki olla, että karhuille olennaisempaa oli maalin ja saven kanssa työskentely kuin valmis lopputulos, mutta sama pätee hyvin moneen ihmistaiteilijaan. Tällaisessa tapauksessa on tapana sanoa, että prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos.

otsikkokuva_karhu8
otsikkokuva_karhu8 kulttuuricocktail

Mäkipään seuraava lausunto tosin heittää karhujen taiteen ylle epäilyksen varjon:

- Nämä karhut, Juuso ja Tessu (Tessu on Juuson äiti), löysivät taiteilijan itsestään. Ne olivat innostuksen vallassa, kokeilivat materiaaleja ja tekivät jälkiä. Sulo Karjalainen kertoi, että karhut selvästikin nauttivat suuresti. Mielestäni se oli ilmiselvää. Ne maalasivat upeita maalauksia heti ensimmäisellä yrittämällä. Olin aivan innoissani. Karhut ottivat tavallaan vallan tässä hankkeessa ja minun piti vetäytyä omasta alkuperäisestä suunnitelmastani.

Epäilyttävää ylläolevassa on ainoastaan se, että karhut maalasivat “upeita maalauksia heti ensi yrittämällä”. Yleensä taiteena ei pidetä jotain, mitä tehdään ilman perehtyneisyyttä ja sitoutuneisuutta taiteeseen ilmaisutapana. Toisaalta moni taiteilija työskentelee menetelmin, joita hän ei varsinaisesti osaa. Esimerkiksi kuvanveistäjien keskuudessa on hyvin tavallista, että taiteilija opettelee kutakin teosta varten sen toteuttamiseen vaadittavan tekniikan. Heillä on kuitenkin kuvanveistäjän ammattitaitoa joistain muista tekniikoista ja ymmärrystä ja sitoutumista taiteeseen ilmaisuvälineenä.

Tässä kohtaa voisi ehkä sanoa, että karhujen ensi yrittämällä tekemät maalaukset rinnastuisivat ehkä enemmän aloittelevan taidekerholaisen töihin. Toisaalta Juuso ja Tessu ovat kuulemma maalanneet vuoden 2012 jälkeenkin, joten niillä voi nyt periaatteessa olla jo neljän vuoden kokemus maalaamisesta, mikä voisi ehkä vastata keskimääräisen taideopiskelijan kokemusta.

otsikkokuva_karhu9
otsikkokuva_karhu9 kulttuuricocktail

Se, että karhut tarvitsevat työskentelyyn assistentin, joka antaa niille materiaalit ei ole mikään ongelma. Assistenttien käytölle on taiteessa vuosisatoja pitkä traditio.

- Olin ihmeissäni ja iloinen siitä, mitä oli tapahtunut. Seuraavana vuonna [2013] menin takaisin Kuusamoon. Minulla oli mukana enemmän värejä ja maalauspohjia ja esivalmisteltuja saviaihioita. Sain Kajaanista eräältä keraamikolta tuoreesta savesta tehtyjä ihmisen rintakuvia. Mietin aluksi, että haluaisin käyttää karhun kuvia, mutta päädyin kuitenkin ihmisen hahmoon. Tämän idean taustalla on tv-dokumentti saksalaisesta taiteilija Jonathan Meesestä. Hän on hyvin julkisuudessa viihtyvä taiteilija, jonka työskentelyn ytimessä on hänen oma boheemi taiteilijuutensa. Hän on hyvin tuottelias ja kaikki mihin hän koskee, näyttää muuttuvan arvostetuksi taide-esineeksi. Kun Meese menee aamulla studioon, siellä ovat assistentit laittaneet hänelle valmiiksi saviaihioita. Kun maestro sitten tanssahtelee ateljeeseen, ja vähän vääntelee niitä aihioita, niistä tulee välittömästi suuria taideobjekteja. Ajattelin, että tällainen alla prima -tyyppinen työskentely sopii hyvin myös karhuille. Olin niin vaikuttunut siitä inspiraation ihanuudesta, jossa ne velloivat.

otsikkokuva_karhu10
otsikkokuva_karhu10 kulttuuricocktail

Tässä kohtaa herää kysymys, onko sittenkin kyse Tea Mäkipään eikä karhujen taiteesta. Jos teosten syntyyn on vaikuttanut ironisoiva suhtautuminen tunnetun kansainvälisen taiteilijan työskentelytapaan, voidaan ajatella, että karhut ovatkin Tea Mäkipään assistentteja teoksessa, jossa aiheena on taiteen sisäiset käytännöt. Sellaista taidetta onkin maailmassa tehty paljon, paljon enemmän kuin karhutaidetta.

Toisaalta Mäkipää itse suhtautuu asiaan kaksijakoisesti. Hän kertoo kyseessä olevan toisaalta hänen oma teoksensa, ja toisaalta karhujen teos. Hän on vienyt karhujen maalaamia teoksia esille esimerkiksi museoihin. Tämä oikeastaan tekee asian vain mielenkiintoisemmaksi. Jaettu tekijyys, ja assistentin ja taiteilijan häilyvä suhde ovat itse asiassa osoituksia taiteen arvottamisen käytäntöjen ahtaudesta. Voidaan sanoa, että teos, on se sitten Mäkipään, karhujen tai molempien, osoittaa taiteen arvottamisen käytännöissä vallitsevia filosofisia ongelmia. Nämä ongelmat liittyvät tekijyyteen, kysymykseen taiteilijan ammattimaisuudesta ja siihen, onko taide vain ihmisiä koskeva käytäntö, vai voidaanko eläin katsoa taiteen tekijäksi.

otsikkokuva_karhu11
otsikkokuva_karhu11 kulttuuricocktail

On myös esitetty hyväksikäyttöepäilyitä. Entä jos onkin niin, että taiteilija on vain käyttänyt karhuja keppihevosenaan?

- Joskus ihmiset kysyvät, miten opetin karhut maalaamaan. Mutta miten voisin opettaa 500-kiloista karhua? Joillakin on ollut mielessä myös eläinsuojeluun liittyvä näkökulma. Miten voin pakottaa karhut maalaamaan? Enhän minä voi niitä mitenkään pakottaa. Jotkut väittävät, että olen houkutellut ne hunajan avulla maalaamaan. Tarjosin kyllä niille hunajaa, mutta se ei ollut missään yhteydessä maalaustapahtumaan. Ne tekivät näitä taideteoksia omasta ilostaan, inspiraatiostaan ja innostuksestaan. Hunajalla neuvoteltiin niiden kanssa ainostaan sitä, että ne hyväksyivät minut sinne heidän reviirilleen. Tunkeuduinhan niiden kotiin ilman, että ne varsinaisesti tuntevat minua.

otsikkokuva_karhu12
otsikkokuva_karhu12 kulttuuricocktail

Tässä meidän on luotettava Mäkipään sanaan. Toisaalta me voimme myös katsoa karhujen työskentelyä videolta, ja arvioida itse näyttääkö karhun työskentely pakotetulta tai vastentahtoiselta. Jutun alussa linkatussa videossa karhut itse asiassa syövät työskentelyn lomassa hoitajien tarjoamia kukintoja, mutta työskentely ei mitenkään vaikuta vastahakoiselta.

- Tiedän, että ne todella nauttivat, koska ne tekivät taidetta hyvin keskittyneesti juuri niin kauan kuin värejä, maalauspohjia ja savea oli jäljellä. Maalauksessa puhutaan usein läsnäolosta, ja niiden työskentelyssä oli juuri sitä. Nykytaiteesta kirjoittaessa puhutaan harvoin inspiraatioista, se on jotenkin sellainen sana, joka on poissa muodista, mutta minä kyllä todistin inspiraatiota karhujen maalatessa.

karhujen tekemää taidetta
Tea Mäkipää oli assistenttina karhujen keskittyessä inspiraatioon. karhujen tekemää taidetta Kuva: Tea Mäkipää karhutaide

- Opiskelin itse aikanani maalausta Kuvataideakatemiassa, ja tunnen hyvin sen nautinnon, joka syntyy siitä käsinkosketeltavasta värin levittämisen tapahtumasta. Tunnistan sen saman nautinnon, kun katson karhujen maalaamista. Ne todella ottavat siitä kaiken irti.

otsikkokuva_karhu13
otsikkokuva_karhu13 kulttuuricocktail

Tarjolla oleva informaatio on nyt käyty läpi. On aika julistaa johtopäätös. Ovatko karhujen tekemät maalaukset ja saviveistokset taidetta?

Kuten jo alussa todettiin, tähän vastaukseen ei ole absoluuttisia ja objektiivisia vastauksia. Parempi olisi kysyä, onko karhujen tekemisiä mielekästä pitää taiteena, ja jos on, niin missä mielessä?

otsikkokuva_karhu14
otsikkokuva_karhu14 kulttuuricocktail

Taidestatuksen puolesta puhuvat, että karhut vaikuttavat sitoutuneen taiteeseen omaehtoisesti, ne näyttävät tekevän sitä tarkoituksella, ja että ne näyttävät kokevan työskennellessään samankaltaista työn imua kuin ihmiset, jotka maalaavat tai muovailevat. Karhujen status taiteilijoina on kuitenkin heikko, koska yhteiskunnassa ei ole perinteitä eläinten tekemälle taiteelle, eikä niille ole järjestetty taidekoulutusta.

otsikkokuva_karhu15
otsikkokuva_karhu15 kulttuuricocktail

Tähän voidaan vastaväitteenä huomauttaa, että monet huomattavat taiteilijat ovat olleet itseoppineita, ja että tietyllä tapaa jokainen taiteilija on pohjimmiltaan itseoppinut. Se, että eläimet eivät tähän asti ole toimineet taiteilijoina ei tarkoita, että meidän ei olisi syytä pohtia asiaa tarkemmin. Vaikka karhujen tekemisten osalta kysymys on edelleen avoin, Tea Mäkipään tekemä teos on kuitenkin kiistattomasti olemassa taiteena. Tämä herättää kysymyksen siitä, pitäisikö meidän muuttaa suhtautumistamme siihen, mitä taiteena pidetään. Jo yksin tästä syystä kysymys on täysin pohdinnan arvoinen.

otsikkokuva_karhu16
otsikkokuva_karhu16 kulttuuricocktail

Karhuja voidaan ehkä pitää ammattitaiteilijoina sikäli, että niiden teoksia on myynnissä ja mitä ilmeisemmin niitä on myös ostettu. Juridisessa mielessä ne tuskin ovat ammattitaiteilijoita, mutta taiteessa
ja sen määrittelyssä juridisilla periaatteilla ei välttämättä ole määräävää merkitystä.

Taiteilija Tea Mäkipää
Tea Mäkipää on yrittänyt saada Prima Carnivora (2013) -teoksen esille Suomessakin, mutta se ei toistaiseksi ole onnistunut. Kuva: Andrea Morucchio Taiteilija Tea Mäkipää kulttuuricocktail

Karhujen taiteen status taiteena vahvistuu, mikäli jokin tunnustettu kuvataiteen museo laittaa ne esille tai hankkii ne kokoelmiinsa nimenomaan karhujen tekeminä teoksina. Tämä ei ole ollenkaan epätodennäköinen mahdollisuus, sillä esimerkiksi Kotka valokuvakeskus on esittänyt apinoiden tekemää taidetta.

Kun Juuson ja Tessun teokset sen sijaan ovat esillä Tea Mäkipään taiteena, se ei vahvista karhujen asemaa taiteilijoina. Mäkipään nimissä oleva teos (ja karhujen maalaukset ja savimuovailut sen osana) on ollut esillä taiteena Saksassa, Italiassa ja Itävallassa.

Mikäli kriitikot ja taiteentutkijat kirjoittavat karhujen teoksista taiteena, niiden taidestatus vahvistuu edelleen.

otsikkokuva_karhu17
otsikkokuva_karhu17 kulttuuricocktail

Lopputulemana voidaan siis sanoa, että karhujen teokset on mahdollista nähdä taiteena, ja ne saattavat tulla taiteen piiriin, mikäli taidemaailman instituutiot alkavat nähdä ne taiteena. Niiden status taiteena on kuitenkin tällä hetkellä vähintäänkin heikko ja epäselvä. Toisaalta taide on historiansa aikana toistuvasti uusiutunut juuri tällaisten teosten kautta. On siis mahdollista, että niitä voidaan tulevaisuudessa pitää huomattavinakin taideteoksina. Sitä on kuitenkin vielä liian aikaista arvioida, tuleeko näin käymään. Se, että toiset taiteilijat, kuten Tiina Huhtinen-Siistonen videossaan, kommentoivat karhujen tekemää taidetta sarkastisesti, ei ainakaan vähennä näitä mahdollisuuksia, sillä historiallisessa katsannossa voi todeta, että kohut todennäköisesti lisäävät teosten elinvoimaa.

Edit: Kirjoituksesta on editoitu Tiina Huhtinen-Siistosen videokommentin luonnehdintoja.

Kulttuuriohjelma Stradan juttu apinoiden tekemästä taiteesta.

Kommentit