Hyppää pääsisältöön

Klarinetisti Elias Numminen: "Yksi suosikkiteoksistani on Sibeliuksen kuudes sinfonia."

Klarinetisti Elias Numminen.
Klarinetisti Elias Numminen. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen elias numminen

Kantapöydän opiskelijatreffeillä 7.9.2016 piipahti Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa klarinetinsoittoa opiskeleva Elias Numminen. Tutustu Eliakseen!

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Elias Numminen, synnyin vuonna 1993 Ylöjärvellä. Kun olin 6-vuotias, muutimme Tampereelle.

21-vuotiaana muutin ensin Lahteen, jossa asuin puoli vuotta työskennellessäni kouluttajana Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa ja tämän jälkeen syksyllä 2014 muutin Helsinkiin.

Tällä hetkellä olen kolmatta vuotta Sibelius-Akatemiassa ja suoritan kandidaatin tutkintoa. Keikkailen freelancerina.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

Kotonani kaikki soittivat jotakin soitinta. Klarinetin lisäksi löytyi myös huilu, piano ja kitara. Minä olin ainut, jonka tie jatkui ammatillisiin opintoihin.

Kuinka musiikkiopintosi alkoivat?

Aloitin klarinetin soittamisen 6- tai 7- vuotiaana, kun menin ensimmäiselle luokalle kouluun. Opettajani oli Ninna Mustonen. Kolmannella luokalla aloitin Tampereen konservatoriolla Pirre Länsipuron oppilaana, joka toimi opettajanani lukion loppuun asti 2012. En heti tämän jälkeen päässyt opiskelemaan, mutta lopulta pääsin aloittamaan keväällä 2014 Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Sitten tärppäsi Sibelius Akatemian pääsykokeessa ja aloitin täällä opinnot syksyllä 2014.

Entä ammattiopinnot?

Lukioiässä opettajani Pirre Länsipuro kannusti minua hakemaan ammattiopintoihin. Samaan aikaan konservatoriolla toimi myös hyvä puhallinorkesteri, jossa soitin silloin mielelläni. Ajattelin, että tätähän voisi olla siistiä tehdä tulevaisuudessakin. Kotonani oli aina ollut suotuisa ilmapiiri musiikin harrastamiselle ja vanhempani olivat myös kannustavia musiikkiuran suhteen. Lopulta ajauduin monien yritysten ja turhautumisten kautta Sibelius Akatemiaan. Sain paljon arvokasta oppia myöhemmin Pekka Ahosen oppilaana ja nyt aloitin kolmannen vuoden Harri Mäen oppilaana. Maisterin papereita saanee odotella vielä muutaman vuoden...

Klarinetisti Elias Numminen.
Klarinetisti Elias Numminen. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen elias numminen

Lempisäveltäjäsi?

Minulle on aina ollut vaikeaa nimetä yhtä lempisäveltäjää, koska historia on täynnä loisteliasta musiikkia ja suuria mestareita, joita kuuntelen ja soitan mielelläni. Sibelius kolahtaa tietysti aina suomalaiseen sielunmaisemaan, enkä voi olla nimeämättä häntä yhdeksi suosikkisäveltäjistäni. Erityisen tykästynyt olen myös Beethovenin, Debussyn ja Mahlerin musiikkiin ja heidän nerokkaaseen tapaansa käsitellä orkesteria.

Yksi suosikkiteoksistani on Sibeliuksen kuudes sinfonia. Se vie minut matkalle halki Suomen ja suomalaisuuden. Tähän liittyy jokin tuntematon mystisyys ja kaihomielysyys, mikä todella vetoaa loppujen lopuksi aika suomalaiseen sielunmaisemaani. Teoksessa on arvoituksia, jotka jäävät vaille ratkaisua, ja teos on kuunneltava partituurin kanssa yhä uudelleen ja uudelleen.

Olin tainnut juuri saada käsiini nuotit jotakin keikkaa varten. Aloin kuunnella teosta nuotin kanssa ja löysin välittömästi valtavasti asioita, jotka tuntuivat puhuvan. Olin aina fiilistellyt suuria saksalaisia sinfonioita ja massiivisia orkesterisaundeja. Kaiken kiireen ja touhun keskellä tämä sinfonia onnistui kuitenkin pienielkeisyydellään viemään ajatukseni pois siitä hetkestä ja se tuntui pysäyttävän ajan. Lopulta uni taisi viedä tilanteessa voiton... Halusin kuitenkin syventyä siihen ja se yleensäkin vaikutti paljon klassisiin musiikkimieltymyksiini. En aina meinaa pysyä paikallani, kun kuuntelen sitä.

Klarinetisti Elias Numminen Kantapöydässä Inari Tillin ja Vesa Kytöojan haastattelussa 7.9.2016.
Elias Numminen Kantapöydässä Inari Tillin ja Vesa Kytöojan vieraana. Klarinetisti Elias Numminen Kantapöydässä Inari Tillin ja Vesa Kytöojan haastattelussa 7.9.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen vesa kytöoja

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

Taitavasti soitettu ja esitetty musiikki kyllä vetoaa minuun, aikalailla säveltäjästä tai tyylistä riippumatta. Esittäjällä tulee olla ymmärrys ja näkemys esitettävästä musiikista ja hänen täytyy esittää se persoonallisesti. Minuun vetoaa, jos teos ja esittäjä yhteistyössä onnistuvat saamaan minut jonnekin muualle tästä ajasta ja hetkestä. Olen myös aina syttynyt juutalaiseen klezmer-musiikkiin, jota usein soitetaan klarinetilla. Klezmeristä taisinkin saada ensimmäisen sykäysen klarinetin valitsemiseen.

Idolisi?

Yksi voimakkaasti soittamiseeni vaikuttaneista muusikoista on ruotsalainen klarinetisti Martin Fröst. Olin teini-ikäinen, kun kuulin ensimmäistä kertaa hänen levytyksiään ja haltioiduin hänen taidoistaan ja persoonallisuudestaan välittömästi. Meillä on myös Suomessa loistavia klarinetisteja. Kuuntelin mielelläni Christoffer Sundqvistin ja Kari Kriikun soittoa. Tällaiset persoonat ovat yleensä olleet niitä, joita olen mielelläni seurannut. Halusin soittaa niinkuin he.

Mitä harrastat?

Harrastan mielelläni liikuntaa eri muodoissa. Käyn kuntosalilla ja erityisesti pidän lenkkeilystä meren rantaa pitkin. Se on hyvä tapa päästellä arjen höyryjä ulos. Muita aktiviteetteja ovat muun muassa lukeminen ja playstationilla pelaaminen. Erityisen tykästynyt olen kahvin juontiin. Vanhemmillani käydessä hengailen mielelläni Niilo-corgin kanssa.

Kokisin olevani köyhä, mikäli elämässäni ei olisi muuta sisältöä kuin musiikki. Se on kyllä yksi merkittävimmistä osista elämässäni ja sillä on paljon sananvaltaa ajankäytön priorisoinnin suhteen, mutta ympärillämme on niin paljon muutakin koettavaa ja elettävää, että en halua musiikin valtaavan elämässäni kaikkea. Läheiset ihmiset ja heidän kanssaan vietetty aika ovat varmasti tärkein osa elämääni.

Klarinetisti Elias Numminen.
Klarinetisti Elias Numminen. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen elias numminen

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?

Meri on aina kiehtonut minua ja viihdyn sen läheisyydessä. Siinä on jotain mystistä mikä omalla tavallaan ispiroi minua, voisin istua paikallani ja katsella sitä koko päivän. Toisaalta viihdyn kaupungin vilkkaassa melskeessä. Helsinki on siksi erittäin kotoisa ja minulle sopiva kaupunki. Erityisesti pidän kaivopuiston merellisistä maisemista.

Mikä sinusta "tulee isona"?

Koulutus tähtää vahvasti musiikin maisterin tutkintoon ja päämääränähän voisi olla esimerkiksi orkesterimuusikon virka, mutta muusikon urapolut voivat toki olla monenlaisia. Olisi mahtavaa soittaa jossakin hyvässä orkesterissa ja niitähän täällä Suomessa riittää.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Kyllä sitä varmasti aina jotakin vaihtoehtoja löytyy, mutta koitan olla ajattelematta asiaa ja keskittyä tähän hetkeen. Minulla on tällä hetkellä loistava mahdollisuus opiskella ja kehittyä muusikkona, joten haluan käyttää sen mahdollisimman hyödyllisesti. Jos tilanne olisi se, että en musiikilla työllisty, niin sitten varmaan tekisin jotakin muuta.

Mitä vielä haluaisit kertoa itsestäsi tai sinulle tärkeistä musiikkiin liittyvistä asioista?

Kuuntelen mieluiten elävää musiikkia. Orkesterikonsertissa on mahtavaa seurata muusikoiden yhteistyötä, joka on parhaimmillaan täysin saumatonta ja sulavaa. Hyvä konsertti on hetki, jonka musiikki saa elää ja puhua, kun partituuri herää hetkeksi eloon. Sen jälkeen et kuule enää sitä samaa esitystä. Se jää elämään jonnekin ajatuksiimme, jossa se voi vaikuttaa meihin. Jos annamme sen puhua, sillä voi olla paljon vaikutusta luonteeseemme, ajatuksiimme ihmisyydestä, suhtautumiseemme muihin ihmisiin, maailmankatsomukseemme... Se puhuu varmasti kaikille eri tavalla. Uskon, että vain Jumala saa meissä jotain suurempaa aikaiseksi. Konserteissa kannattaa käydä, niitä on Musiikkitalossakin paljon tarjolla.

Musiikkiesityksenä videolla on alku W.A. Mozartin klarinettikonserton ensimmäisestä osasta. Pianistina on Paula Ernesaks.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.