Hyppää pääsisältöön

Tarina Grimmin veljesten keruutyöstä on satua

Kinder- und Hausmärchenin kansilehti
Kinder- und Hausmärchenin kansilehti vuodelta 1819. Kinder- und Hausmärchenin kansilehti lukupiiri grimm

Kaikki tietävät Grimmin veljekset - saksalaiset satusedät ja kansatieteilijät, jotka kulkivat pitkin Saksan maaseutua ja keräsivät kansan suusta talteen uskomattoman satuaarteen. Grimmien keruutyö osoitti, kuinka jalo maalaiskansakin pystyy taiteellisesti korkeatasoisiin suorituksiin. Vuosikymmeniä Grimmien maine oli ylittämätön, kunnes pikkuhiljaa alettiin ymmärtää, ettei kaikki ehkä mennytkään ihan niin kuin veljekset antoivat Kinder- und Hausmärchenin esipuheessa ymmärtää.

Jacob ja Wilhelm Grimmin satukokoelma Kinder- und Hausmärchen on saksankielisen kirjallisuuden eniten käännetty teos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1812 ja se sisälsi yli 200 satua. Kokoelmansa esipuheessa Grimmin veljekset kertovat, mistä ja miten sadut on kerätty. He väittävät kulkeneensa syrjäisellä maaseudulla, alueilla, joilla saksalainen kansanperinne on säilynyt elävänä ja turmeltumattomana vuosisatojen ajan. Heidän mukaansa satuja ovat kertoneet köyhien tupien maalaisnaiset ja -miehet. Koska tällaisissa tölleissä asuvilla ihmisillä ei ole luku tai kirjoitustaitoa, on heidän kauttaan mahdollista tavoittaa ikivanha ja puhdas suullisen perinteen aarreaitta.

Grimmien ”keruutyöllä” oli valtavat vaikutukset, myös Saksan ulkopuolella. Veljesten esimerkki innoitti kansanperinteen kerääjiä ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Grimmien esikuvien mukaisesti vaellettiin tiettömille taipaleille, etsimään jotain aitoa ja alkuperäistä. Koska Grimmien esimerkistä tiedettiin, millainen oikeanlaisen kansansadun kuuluu olla, jätettiin keruuaineiston ulkopuolelle siitä poikkeavat ”vääränlaiset” sadut. Folkloristiikan tieteenala perusti Grimmien työn pohjalle kokonaisen tutkimusmenetelmän.

Käsitys kansan syvistä riveistä romuttuu

Käsitys Grimmin saduista alkoi muuttua rajusti 1970-luvulla. Kirjallisuudentutkija Heinz Rölleke alkoi selvittää, keitä Grimmin veljesten lähteet todellisuudessa olivat ja millaisesta taustasta he tulivat. Ihannoitu kuva satuja iltapuhteikseen kertovista kansan syvistä riveistä romuttuu.

Grimmin veljekset yhteispotretissa
Grimmin veljekset kirjassa A history of all nations from the earliest times (1905) Grimmin veljekset yhteispotretissa lukupiiri grimm
Todellisuudessa veljesten merkittävin satujen keruukenttä oli kirjasto. He hyödynsivät latinan-, saksan-, ranskan-, ja italiankielisiä kirjallisia satuja. Satuja, joista ensimmäiset olivat syntyneet keskiajalla ja uusimmat veljesten omana aikana. Ikivanha ja pyhä saksalainen kansanperinne osoittautui yleiseurooppalaiseksi kirjallisuudeksi, vieläpä suhteellisen tuoreeksi sellaiseksi.

Satuja kertoneet mökin muorit ja -vaarit olivat todellisuudessa luku- ja kirjoitustaitoisia porvareita ja pikkuporvareita. He kertoivat veljeksille erilaisista lähteistä lukemiaan satuja. Toki mukana oli myös kuulemalla opittuja satuja, mutta lähes kaikille Kinder- und Hausmärchenin saduille löytyy kirjallinen esikuva.

Tunnetuin veljesten sadunkertojista oli talonpoikaisvaimoksi esitelty Dorothea Viehmann. Yllättäen selvisi, että tämä talonpoikaisvaimo olikin kyläräätälin leski, ranskalaissukuisen majatalonomistajan tytär ja vahvasti lukutaitoinen henkilö.

Mielikuva elää yhä

Vaikka Grimmin satujen kyseenalainen alkuperä on tiedetty jo vuosikymmenien ajan, elää mielikuva veljeksistä kansansatujen kerääjinä ja uskollisina tallentajina vahvana. Ruususta, Tuhkimoa ja Lumikkia väitetään Grimmeistä johtuen usein alkuperältään kansansaduiksi. Niillä kaikilla on kuitenkin kirjailijansa, jotka ovat synnyttäneet luomuksensa paljon ennen Grimmejä.

Usein veljesten nimiin pannaan sellaisiakin satuja, jotka eivät lainkaan esiinny Kinder- und Hausmärchenissä. Esimerkiksi Wikipediassa Grimmin satujen listasta löytyy Saapasjalkakissa, vaikka juonikkaan kissan seikkailuja ei kokoelmasta löydy. Yksi versio sadusta tosin oli mukana eräässä kokoelman varhaisessa luonnoksessa.

Hannu ja Kerttu matkalla noidan mökkiin
Hannu ja Kerttu kuvitusta teoksesta Dramatic Reader For Lower Grades, Florence Holbrook 1911. Hannu ja Kerttu matkalla noidan mökkiin lukupiiri grimm

”Kansanperinteestä” kansanperinteeksi

Parhaiten Grimmin veljekset onnistuivat siis itsensä brändäämisessä, mutta ei heidän ansioitaan satusetinä voi kuitenkaan vähätellä. Grimmit loivat uuden sadunkerrontatyylin. Tuhkimon, Lumikin ja Ruususen 1600- ja 1700- luvuilla kirjoitetut versiot olivat koukeroisia ja korulauseisia. Grimmit muokkasivat sadut kuulostamaan enemmän kansansaduilta. Niistä tuli suoraviivaisempia ja sujuvampia – ja kaikesta julmuudesta ja väkivallasta huolimatta – luettavampia myös lapsille.

Grimmin satuja käännettiin nopeasti useille kielille. Niitä painettiin halpoina vihkosina, joten ne olivat kaiken kansan saatavilla. Koska niiden tyyli oli selkeää ja juonikuviot lyhyitä ja helposti omaksuttavia, alkoivat sadut levitä pian kansankertojien pariin. Kansan suussa sadut muovautuivat uudelleen, kunkin kertojan omaan kulttuuriympäristöön sopiviksi versioiksi. Suomessa Hänsel und Gretelistä tuli Hannu ja Rieti ja ylellinen piparkakkutalo muuttui vaatimattomammaksi leipätaloksi. Sadut, joiden väitettiin alun perin olevan kansanperinnettä, muuttuivat kansanperinteeksi.

Grimmin satuja Yle Radio 1:n Lukupiirissä 10.9.2016. Saduista kuulijoiden kanssa keskustelevat kirjailija Sari Peltoniemi, teatterimies Juha Hurme ja toimittaja Kaisa Pulakka:

Kommentit
  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri