Hyppää pääsisältöön

Kaventuva sananvapaus on uhka demokratialle

Tukittu suu
Tukittu suu Kuva: Yle/Annukka Palmen-Väisänen media-ala,sananvapaus,yle forum 2016

Joidenkin ihmisten tapaaminen jättää lähtemättömän jäljen. Sellaisen jäljen jätti eteläsudanilainen toimittaja Poni Alice JameKolok.

Siro, hiljaisella äänellä puhuva nainen esiintyi Helsingissä Unescon sananvapaustilaisuudessa kesän kynnyksellä. Hän osallistui keskusteluun, jonka aiheena oli toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja painostus.

JameKolok sanoi olevansa valmistautunut siihen, että jonain päivänä hänen ruumiinsa löydetään kotikaupunkia halkovan joen rannalta. Siksi, että hän on tehnyt työtään journalistina.

- Minun henkeni on torakan hengen arvoinen, hän totesi.

Mietin usein, mitä hänelle kuuluu.

3,4 miljardilla ihmisellä ei ole pääsyä luotettavan ja riippumattoman tiedon ääreen.

Vuonna 2015 eri puolilla maailmaa kuoli Unescon mukaan 114 toimittajaa työssään. Toimittajat ilman rajoja laski uhreja olevan 110. Vaarallisin paikka toimittajille tällä hetkellä on Syyria.

Mutta hengestään voi päästä myös muualla kuin sotarintamalla reportterina. Yhdysvaltalaisen Freedom House -tutkimuslaitoksen mukaan erityisen uhan alla ovat toimittajat ja kuvaajat, joiden aiheina ovat järjestäytynyt rikollisuus, korruptio, vallanpitäjiin kohdistuva arvostelu ja uskonto. Freedom Housen mukaan maapallolla elää 3,4 miljardia ihmistä, joilla ei ole pääsyä luotettavan ja riippumattoman tiedon ääreen.

Toimittajan työ vaikeutunut myös Euroopassa

Yleisradio haluaa jälleen nostaa sananvapauden tilan pöydälle Yle Forum -tilaisuudessa. Keskustelutilaisuus nostaa esiin ulkomaisia toimittajia, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet, mitä tapahtuu, kun valtaapitävien ote tiedotusvälineistä tiukkenee, ja vapaan median toimintamahdollisuuksia rajoitetaan.

Venäläinen, riippumatonta Meduza-verkkosivustoa ylläpitävä päätoimittaja Galina Timtshenko joutui siirtymään Venäjältä Latviaan pystyäkseen jatkamaan sivustonsa julkaisemista. Yle Forumia varten haastateltu Timtshenko luonnehtii itseään:

- En ole taistelija, olen toimittaja.

Venäläinen Galina Timtshenko, Meduza-verkkosivuston päätoimittaja
Galina Timtshenko ei pystynyt tekemään työtään riippumattomana toimittajana Venäjällä. Venäläinen Galina Timtshenko, Meduza-verkkosivuston päätoimittaja Kuva: Eduards Lakis toimittaja,toimittajat,Venäjä,Meduza,sananvapaus,media-ala,media

Toimittajan työn tekeminen on vaikeutunut paitsi Venäjällä myös monessa muussa eurooppalaisessa valtiossa.

Esimerkkejä hallituksen tiedotusvälineisiin kohdistamasta painostuksesta ja kokonaisten mediatalojen siirtämisestä hallituksen käsiin on mm. Kroatiasta, Unkarista ja Puolasta. Viime viikolla Kosovon yleisradioyhtiön pääjohtajan kotiin heitettiin käsikranaatti.

Turkissa käynnissä räikeä puhdistus

Toimittajiin ja vapaaseen tiedonvälitykseen kohdistuvat painostustoimet ovat viime aikoina olleet räikeimpiä Turkissa, missä valtio on sulkenut monia tiedotusvälineitä epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.

Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho luonnehti tilannetta Ylelle selvin sanoin: "Tapa, jolla toimittajien puhdistus on tehty, on täysin uusi. Selkeä, avoin hyökkäys demokratiaa vastaan.".

Lukuisat kansainväliset sanan- ja lehdistönvapauteen erikoistuneet organisaatiot ovat kampanjoineet Turkin vankiloissa olevien toimittajien puolesta.

Aktiivisia kansalaisoikeuksien puolustajia ovat olleet muun muassa Toimittajat ilman rajoja, kansainvälinen Pen, Artikla 19, Journalisteja suojeleva komitea, Euroopan Journalistiliitto, Ethical Journalism Network, International Press Institute IPI ja monet muut.

Silti turkkilaisiin vankiloihin heitettyjä kollegoja uhkaa pisimmillään jopa 75 vuoden vankeustuomio "valtion turvallisuuden uhkaamisesta".

Julkisesta huomiosta voi olla hyötyä

Joskus kansainvälinen painostus vangittuina olevien toimittajien vapauttamiseksi toimii.

Toukokuussa Unescon sananvapauspalkinnon Helsingissä saanut azerbaidzhanilainen tutkiva toimittaja Khadija Ismailova ei päässyt vastaanottamaan palkintoaan, mutta hänet päästettiin vankeudesta kotiarestiin pian palkinnon julkistamisen jälkeen.

Ismailova on joutunut omakohtaisesti miettimään, kuinka pitkälle on valmis menemään tutkiessaan valtion johdossa rehottavaa korruptiota. Ismailova tuntuu olevan sinut tilanteensa kanssa. Hän ei näytä pelkäävän vaan toteaa rauhallisesti: "Ihmisten oikeus tietää on tärkeämpi"

Azerbaidzhanilainen tutkiva toimittaja Khadija Ismailova.
Azerbaidzhanilainen tutkiva toimittaja Khadija Ismailova tuomittiin 7,5 vuoden vankeusrangaistukseen hänen raportoituaan maan presidentin ja tämän lähipiirin korruptioepäilyistä. Azerbaidzhanilainen tutkiva toimittaja Khadija Ismailova. Kuva: AOP/WENN toimittajat,toimittaja,media-ala,media,ismailova

Yle Forumin lavalle nousee myös Sveriges Radion toimitusjohtaja, kokenut journalisti, Cilla Benkö.

Hänen uransa pahin hetki koitti maaliskuussa 2014, kun heidän toimittajansa Nils Horner murhattiin kylmäverisesti Afganistanissa. Tekijöitä ei koskaan löydetty.

Benkö vaatii, että vastuuta kantavien poliitikkojen on omalta osaltaan varmistettava toimittajien oikeus tehdä työtään. Hän muistuttaa EU:n periaatteista, jotka edellyttävät jäsenmaiden, ja sellaisiksi pyrkivien, kunnioittavan kansalaistensa vapaata oikeutta sensuroimattomaan tietoon.

Suomessakin uhkailu on lisääntynyt

Suomessa toimittajat eivät joudu pelkäämään henkensä puolesta, onneksi. Mutta lintukodossa emme elä mekään, sillä toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja uhkailu ovat yleistyneet. Journalisti-lehden tekemän kyselyn mukaan joka kuudes suomalainen toimittaja on työssään kokenut uhkailua.

"Normaalia huorittelua" ei ole olemassa.

Vihapuhetta ja uhkailua ei pidä hyväksyä. Yleisradiossa pidetyssä keskustelutilaisuudessa eräs naistoimittaja totesi saaneensa osakseen "sellaista normaalia huorittelua". Tällaista normaalia ei ole olemassa, eikä rimaa saa alentaa niin, että se "normaaliksi" muuttuu.

Oli aihe mikä hyvänsä, toimittajan on voitava käsitellä sitä ilman uhatuksi tai pelotelluksi joutumista. Muuten vaarana on hiljalleen hivuttautuva itsesensuuri.

Sosiaalisen median syövereistä ryöpsähtävä palaute nostaa nopeasti kiistanalaisesta aiheesta kirjoittavan toimittajan loanheiton maalitauluksi. Siksi on erityisen tärkeää, että koko suomalainen luotettava media on Maaliskuun manifestissaan ottanut kantaa toimittajiin kohdistuvaa vihapuhetta vastaan.

Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys, siksi siitä pitää puhua.

Kukaan ei ainakaan voi väittää, ettemmekö me tienneet, millaisia räikeitä loukkauksia riippumattomaan tiedonvälitykseen tällä hetkellä Euroopassa kohdistuu.

Riitta Pihlajamäki on Yleisradion journalististen standardien ja etiikan päällikkö. Kirjoituksista voi käydä keskustelua viikon ajan julkaisun jälkeen, minkä jälkeen kommentointi suljetaan.

Kommentit

Media- ja digitaidot