Hyppää pääsisältöön

Ilmastonmuutosta ei ehkä voi pysäyttää – en enää tiedä, uskaltaisinko hankkia lapsia

Vapaaehtoisesti lapsettomia syytetään yhä itsekkäiksi, vaikka taustalla voi olla huoli planeetan tulevaisuudesta.

Maapallo. // Kuva: NASA

Historiantutkijoille 2015 saattaa olla se vuosi, jolloin paska alkoi kunnolla osua tuulettimeen.

Näin alkaa ilmastonmuutosta käsittelevä Rolling Stone -lehden juttu, joka on lievästi sanottuna synkeä. Artikkeli maalaa lukijalle ilmastouhkakuvia, joita on kauhisteltu koko aikuisikäni ja kauemmin: jäätiköiden sulaminen, merenpinnan nousu, ekosysteemien tuhoutuminen, kansanvaellukset elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta, konflikteja, planeetan muuttuminen hallitsemattomaksi.

Nämä eivät ole minulle mitään uusia uhkakuvia, eivät varmaan kenellekään. Rolling Stonen elokuussa julkaiseman jutun pointti on kuitenkin se, ettei kyse ole enää mistään mahdollisesti tulevaisuudessa lymyävistä uhista. Lehden haastattelemat ilmastotieteilijät näkevät merkkejä siitä, että kaikki tämä on jo hyvää vauhtia tapahtumassa – ja paljon nopeammin kuin osasimme aavistaa.

Se on planetaarisen tason juttu, mutta se on myös kaikkein henkilökohtaisin juttu.

Merten happamoitumiseen erikoistunut tutkija Simone Alin kertoi lehdelle, miten hän on ollut huolissaan ilmasto-ongelmista koko elämänsä. Nyt hän on kaksosten äiti, ja koko aihepiiri tuntuu hänestä murskaavalta. Lisäksi hän on tieteilijänä eturivissä katselemassa uhkakuvien muuttumista todellisuudeksi.

Minulla ei ole lapsia, mutta voin kuvitella, että lapsen saaminen on ainutlaatuinen, arvokas ja huikea asia. En ole päättänyt, haluanko lapsia. Biologinen kello ei taida erityisemmin tikittää, mutta tajuan kyllä, miten omat lapset voisivat rikastuttaa elämää.

Mutta jos Simone Alin on kauhuissaan, miksi minä en olisi? Jos hänestä ilmastonmuutos on niin murskaava asia juuri siksi, että hänen omat lapsensa joutuvat kestämään sen seuraukset, miksi muiden kannattaisi uskaltaa hankkia lapsia?

Thaimaa on kärsinyt tänä vuonna pahasta kuivuudesta. // Kuva: EPA / Rungroj Yongrit

Logiikkani on tämä: Jos minulla olisi lapsia, haluaisin heille hyvän ja onnellisen elämän. Jos kuitenkin on niin, että ilmastonmuutoksen takia miljoonien (miljardien?) ihmisten asuinalueet muuttumassa elinkelvottomiksi, en ole mitenkään vakuuttunut, että maapallolla on mukavaa elää joidenkin vuosikymmenten kuluttua. Omalla kohdallani varmaan vielä jotenkuten kestäisin sen, jos talousjärjestelmä romahtaisi tai maailmanlaajuinen nälänhätä ravistelisi ihmiskuntaa. Mutta jos minulla olisi omia lapsia, tuntuisi aivan raastavalta tietää, millaisessa kauhujen maailmassa he joutuvat elämään.

- Se kuulostaa erittäin ymmärrettävältä ja varmasti paljon jaetulta huolelta, sanoo Leo Stranius, Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja vihreä poliitikko.

Stranius on pohtinut lastenhankintaa ja ekologisuutta esimerkiksi blogissaan paljon ja kirjoittanut, että ympäristösyillä lasten tekemistä ei voi perustella oikein mitenkään. Yhden hänen kirjoituksensa otsikko on Onko lasten tekeminen ilmastorikos?

Kysymys on aika raju, kun ottaa huomioon, miten herkkänä ja yksityisenä aiheena lisääntymistä pidetään.

Straniuksen mukaan on selvää, että maapallo on liikakansoitettu, ja vaikka ekotekojen yhteydessä yleensä pohditaan lihansyönnin vähentämisen ja työmatkapyöräilyn tapaisia niksejä, oikeasti kaikkein kuormittavin teko ympäristön näkökulmasta on lisääntyminen. Hän on myös aivan tietoinen siitä, että ihmiskunta on saattanut jo ilmastonmuutoksen suhteen ylittää sellaisen kriittisen pisteen, jonka jälkeen kehityskulut ovat hallitsemattomia eikä niitä voi enää pysäyttää.

Silti Straniuksella itsellään on kaksi lasta. Miksi?

- Taustalla on aika inhimillisiä syitä. Sitä on kuitenkin niin heikko tietyllä tavalla ja on halunnut kokea vanhemmuuden. Melkein kaikki niitä lapsia kuitenkin saavat tai tekevät, niin itsekin menee lauman mukana, ettei olisi kummajainen.

Stranius sanoo myös, että taustalla on myös itsekkäitä unelmia siitä, että ehkäpä oma lapsi voisi olla sellainen, joka vie maailmaa ennemminkin parempaan kuin huonompaan suuntaan.

- Mutta jos rehellisiä ollaan, niin onhan tämä tällaista jälkijättöistä selittelyä.

Straniusta ilmastonmuutos ahdistaa erityisen paljon juuri sen takia, että hänellä on omia lapsia.

- Kelaan sitä niin, että kun vaikkapa Etelä-Afrikassa on ollut totuuskomissioita selvittämässä apartheidia, meillä tulevaisuudessa tulee olemaan samanlaisia komissioita tutkimassa ilmastonmuutosta, että miten ihmeessä tilanteen annettiin mennä näin huonoksi ja päästöjen jatkua.

- Tässä kontekstissa mietin, että hyvänen aika mitä mun lapset ajattelee siitä, mitä vanhempani tekivät tai jättivät tekemättä, kun jotain oli vielä tehtävissä.

Lapsettomia syytetään yhä itsekkäiksi

Tiedän kyllä ihan hyvin, että uhkakuvat ovat uhkakuvia eikä ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että maailma on vajoamassa ilmastonmuutoksen takia anarkiaan. Voi olla – ja tätä tietenkin toivon – että ihmiskunta pystyy estämään vaikkapa jäätiköiden sulamisen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen. Ymmärrän myös, että jos ihmiset eivät lisäänny, yhteiskunnat pysähtyvät.

En kuitenkaan ole huolineni yksin. Moni ihminen valitsee lapsettomuuden ympäristösyistä ja maapallon liikakansoituksen takia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa vapaaehtoisesti lapsettomilla on ollut omia järjestöjään vuosikymmeniä.

Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn kuvaa Grönlannin jäätiköistä. Niiden sulamisella pelätään olevan isoja vaikutuksia merivirtoihin. // Kuva: NASA

Myös Suomeen on perustettu pari vuotta sitten yhdistys nimeltä Vapaaehtoisesti lapsettomat ry. Sen puheenjohtaja Soile Rajamäki muistuttaa, että järjestöä ei ole millään tavalla tarkoitettu lapsiperheitä vastaan eikä se halua ottaa lapsiperheiltä mitään pois. Yhdistys haluaa sen sijaan muokata lapsettomiin liitettyjä asenteita, jotka ovat yhä usein negatiivisia.

Rajamäki uskoo, että ekologinen ahdistus voi olla alati yleistyvä syy päätyä lapsettomuuteen.

- Syitä lapsettomuuteen on varmaan yhtä monta kuin on vapaaehtoisesti lapsetontakin. Mutta kyllähän tämä maailmantila, ylikansoittuminen ja niin edelleen, on yhtä validi syy kuin muutkin.

Lastenhankinnasta tai lapsettomuudesta keskusteleminen on kuitenkin vaikeaa. Asia on suunnilleen niin henkilökohtainen kuin olla ja voi. Ei ole korrektia mennä ohjeistamaan ketään, että äläpäs nyt siinä hanki lapsia, kun ilmastonmuutos uhkaa.

Rajamäki tosin sanoo, että jostain syystä vapaaehtoisesti lapsettomat saavat kuitenkin yhä kuulla olevansa itsekkäitä, jos päätyvät olemaan hankkimatta lapsia. Kaikilla perusteluna ei tietenkään ole ympäristö, mutta Rajamäki silti kummastelee sitä, miksi itsekkyys-syytöksiä yhä heitellään lapsettomien suuntaan.

- En oikein ymmärrä, mikä tarve joillain ihmisillä on tarttua muiden henkilökohtaisiin valintoihin ja alkaa puida sitä negatiivisessa mielessä. Jos ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä, hänellä ei pitäisi olla tarvetta puida muiden asioita sillä tavalla, Rajamäki sanoo.

Niinpä! Ja juuri samasta syytä en ajattele, että olisin millään lailla kykeneväinen neuvomaan ketään siinä, kannattaako lapsia hankkia vai ei. Enhän ole kunnolla muodostanut itsekään asiasta mielipidettä.

Leo Stranius kertoo, että hän pohti puolisonsa kanssa tarkasti lastenhankintaa: listasivat plussia ja miinuksia ja järkeilivät asiaa ympäristön kautta. Osittain kysymystä voikin yrittää järkeillä, mutta rinnalla kulkee hyvin vahvasti myös intuitio ja tunne siitä, että vain haluaa tai toivoo lapsia. Minustakin se on todella ymmärrettävää ja inhimillistä.

"Uskon, että ihmiskunta lajina tulee löytämään tapoja viettää hyvää elämää. Sen hirvittävä sivujuonnehan vain on se, että tosi monet kärsivät."― Leo Stranius

Omien lasten kautta voikin löytää motivaatiota siihen, että haluaa toimia ympäristön parhaaksi, kun tietää, että omat lapset jäävät elämään tälle planeetalle oman kuoleman jälkeen.

Straniuksen mielestä ahdistus ilmastonmuutoksesta ei voi olla syy toimettomuuteen vaan päinvastoin. Hän sanoo olevansa siinä määrin optimisti, että uskoo ihmisten löytävän ratkaisut elää muuttuvassa maailmassa. Muutosta hän pitää varmana: joko niin, että päästöt tippuvat, tai sitten niin, että merenpinnat nousevat ja tulee äärimmäisiä sääilmiöitä.

- Uskon, että ihmiskunta lajina tulee löytämään tapoja viettää hyvää elämää. Sen hirvittävä sivujuonnehan vain on se, että tosi monet kärsivät.

Jos joku pohtii lastenhankintaa mutta on huolestunut myös ympäristöstä, onko Straniuksella antaa mitään ajatuksellisia työkaluja asian selvittämiseen? Ainakin hänestä kannattaa miettiä sitä, mitä on itse valmis tekemään, jotta lapsella olisi hyvä paikka elää tulevaisuudessakin. Lisäksi kannattaa pohtia, miten lapsesta tulisi mahdollisimman fiksu ja ympäristötietoinen kansalainen.

- Jos vastauksena on, että tämä ei kiinnostaa, voi ehkä kyseenalaistaa sen, että kannattaako niitä lapsia tehdä.