Hyppää pääsisältöön

Kyllikki Saaren surma jäi ikuiseksi arvoitukseksi

Isojokelainen Kyllikki Saari oli palaamassa kotiinsa hartaustilaisuudesta toukokuussa 1953, kun hän katosi hiljaisella hiekkatiellä. Hänet löydettiin viiden kuukauden kuluttua surmattuna. Saaren tapaus vavisutti koko Suomea ja hänen hautajaisiinsa osallistui tuhansia ihmisiä ympäri maata.

Kortteenkylän kansakoulussa Isojoella oli sunnuntai-iltana 17. toukokuuta järjestetty hengellinen nuorisotilaisuus. Tilaisuuteen osallistunut 17-vuotias Kyllikki Saari (1935–1953) lähti iltakymmenen jälkeen pyöräilemään kansakoulusta takaisiin kotiinsa 13 kilometrin päähän. Hänen kanssaan matkaa oli hetken aikaa taittanut hänen ystävänsä Maiju-Helena Yli-Hietala. Isojoen meijerin risteyksessä tytöt lähtivät eri suuntiin. Yli-Hietala oli ehdottanut, että yksinäistä kotimatkaa pelännyt Saari yöpyisi heillä, mutta tämä oli torjunut ehdotuksen ja jatkoi matkaansa kohti kotia. Sinne hän ei kuitenkaan päässyt.


Saaren isä teki katoamisilmoituksen kahden päivän kuluttua. Katoamisilmoitusta seurasi suuretsintä. Tyttöä etsittiin jopa 600 etsijän voimin mutta turhaan. Tutkinnanjohtaja Axel Skogman alkoi tutkia katoamista henkirikoksena.

Silminnäkijähavaintoja alkoi ilmaantua. Mieshenkilö oli pyöräillyt yksin ollutta Saarta vastaan Isojoen meijerin risteyksen liepeillä. Tämän oli viimeinen silminnäkijähavainto hänestä. Kyllikki Saaren kotiin oli tästä kohtaamispaikasta kuutisen kilometriä.

Useat silminnäkijät kertoivat nähneensä myöhään illalla vaalean auton kiihdyttävän kyseistä tietä pitkin ilman ajovaloja. Autossa oli ollut mieshenkilöitä ja auton tavaratilasta pilkotti polkupyörä. Tiellä oli nähty myös lasinsirpaleita ja voimakkaita auton jarrutusjälkiä. Lasinsirpaleet ja muut jäljet oli siivottu pois ennen kuin poliisi ehti paikalle. Oliko Kyllikki Saari kenties joutunut yliajon uhriksi? Tämä teoria hylättiin sen jälkeen, kun Saaren polkupyörä löydettiin. Siinä ei havaittu minkäänlaisia rikkoontumisen jälkiä.

Kaksi kuukautta katoamisen jälkeen Kyllikki Saaren polkupyörä löytyi suohon upotettuna. Löytö oli yllätys, sillä pyörää oli etsitty tuloksetta jopa metallinpaljastimella. Lokakuun 10. päivä 1953 metsänistutustöiden yhteydessä löytyi Kyllikki Saaren toinen kenkä. Sen sisällä oli miehelle kuuluva sukka, ja kenkä oli sidottu mustalla villalangalla. Seuraavana päivänä alkoi uusi suuretsintä, joka tuottikin tuloksia. Mukana etsinnöissä olleen 27-vuotiaan Ilmari Hietaojan käteen tarttui männynnäre, joka oli tyvestään teroitettu. Näreen nosto maasta vapautti maan sisältä mätänevän ruumiin hajun. Näreen alla suohaudassa lepäsi jo pahoin maatunut Kyllikki Saari.

Kyllikki Saari löydetty
Kyllikki Saari löydettiin suohaudasta Kyllikki Saari löydetty Kuva: Huhtala, Branthin/Suomen Kuvalehti Yle Elävä arkisto

Kadonneen tytön löytyminen kuolleena kiihdytti huhumyllyä. Lehdistö seurasi tarkkaan tutkintaa ja julkaisi uusia vihjeitä tekijästä tai tekijöistä. Mutta mitään ratkaisevaa ei löytynyt. Sen sijaan poliisilla oli epäilyksenalaisia henkilöitä useitakin. Yksi heistä oli kirkkoherra Kauko Kanervo, jolla epäiltiin olleen liiankin läheinen suhde Kyllikki Saareen. Kanervolla oli kuitenkin murhaillaksi alibi.
Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953
Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953 Kuva: Yle kuvanauha Yle Elävä arkisto,sanomalehti 1953
Uuden Suomen lehtikirjoitus
Uuden Suomen lehtikirjoitus Kuva: Yle kuvanauha Yle Elävä arkisto,uusi suomi 1953
Sanomalehtikirjoitus Kyllikki Saaresta 1953
Sanomalehtikirjoitus Kyllikki Saaresta 1953 Kuva: Yle sanomalehtiuutinen 1953
Iltasanomien uutisointia 1953
Iltasanomien uutisointia 1953 Kuva: Yle kuvanauha Ilta-Sanomat,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus elävä arkisto
Helsingin Sanomien uutisointia Kyllikki Saaren hautajaisista
Helsingin Sanomien uutisointia Kyllikki Saaren hautajaisista Kuva: Yle kuvanauha helsingin sanomat 1953,Yle Elävä arkisto

Murhan selvittäminen näytti päätyvän aina umpikujaan ja vaikeaksi sen teki ennen kaikkea se, että Saaren ruumis oli löydettäessä niin pahoin mädäntynyt, että ei voida varmuudella sanoa, oliko kyseessä raiskaus vai oliko kuolema yliajon seurausta tai jotain muuta. Ruumiista voitiin kuitenkin todeta, että Saari oli saanut voimakkaan iskun kasvoihin, minkä vuoksi nenä- ja poskiluut olivat murtuneet. Seksuaalirikoksen mahdollisuus oli todennäköinen, sillä Saaren ruumis oli vyötäröstä alaspäin alaston ja hänen toinen rintansa oli paljaana.

Lokakuun 25. päivä pidettyihin hautajaisiin saapui Isojoelle Etelä-Pohjanmaalle ihmisiä kaikkialta Suomesta. Paikalla oli noin 25 000 ihmistä, mikä oli enemmän kuin Helsingin olympiakisojen avajaisissa. Kirkon ulkopuolella oli kovaääniset, joiden kautta sisällä pidetty siunaustilaisuus kuului kirkkopihalle, Muistotilaisuutta edelsi surusaatto kunniakujineen. Markkinatunnelmaltakaan ei voitu välttyä, sillä tuhansia ihmisiä oli ruokittava ja samalla saattoi myydä muitakin oheistuotteita.

Murhatutkimuksia jatkettiin, mutta tekijää ei koskaan saatu selville. Vahva epäilys oli siitä, että tekijä olisi ollut paikkakuntalainen, joka asui muutaman kilometrin päässä tapahtumapaikasta. Ruumiin kätkeminen ja suunnitelmallisuus viittaisivat poliisin myöhemmin tekemän psykologisen profiloinnin mukaan siihen, että tekijällä olisi ollut jonkinlaista rikostaustaa. Ei kuitenkaan henki- tai seksuaalirikostaustaa vaan pikemminkin hän olisi syyllistynyt omaisuusrikoksiin tai pahoinpitelyihin. 2000-luvulla poliisi kertoi, että sillä oli näkemys tekijästä. Tämä oli viranomaisten mukaan kuitenkin jo kuollut.

Lähteet: Alibi 1/2002; Markkula Hannes: Suomalainen murha 1953–1990; Tiede 1/2000

Kommentit
  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.