Hyppää pääsisältöön

Kyllikki Saaren surma jäi ikuiseksi arvoitukseksi

Isojokelainen Kyllikki Saari oli palaamassa kotiinsa hartaustilaisuudesta toukokuussa 1953, kun hän katosi hiljaisella hiekkatiellä. Hänet löydettiin kahden kuukauden kuluttua surmattuna. Saaren tapaus vavisutti koko Suomea ja hänen hautajaisiinsa osallistui tuhansia ihmisiä ympäri maata.

Kortteenkylän kansakoulussa Isojoella oli sunnuntai-iltana 17. toukokuuta järjestetty hengellinen nuorisotilaisuus. Tilaisuuteen osallistunut 17-vuotias Kyllikki Saari (1935–1953) lähti iltakymmenen jälkeen pyöräilemään kansakoulusta takaisiin kotiinsa 13 kilometrin päähän. Hänen kanssaan matkaa oli hetken aikaa taittanut hänen ystävänsä Maiju-Helena Yli-Hietala. Isojoen meijerin risteyksessä tytöt lähtivät eri suuntiin. Yli-Hietala oli ehdottanut, että yksinäistä kotimatkaa pelännyt Saari yöpyisi heillä, mutta tämä oli torjunut ehdotuksen ja jatkoi matkaansa kohti kotia. Sinne hän ei kuitenkaan päässyt.


Saaren isä teki katoamisilmoituksen kahden päivän kuluttua. Katoamisilmoitusta seurasi suuretsintä. Tyttöä etsittiin jopa 600 etsijän voimin mutta turhaan. Tutkinnanjohtaja Axel Skogman alkoi tutkia katoamista henkirikoksena.

Silminnäkijähavaintoja alkoi ilmaantua. Mieshenkilö oli pyöräillyt yksin ollutta Saarta vastaan Isojoen meijerin risteyksen liepeillä. Tämän oli viimeinen silminnäkijähavainto hänestä. Kyllikki Saaren kotiin oli tästä kohtaamispaikasta kuutisen kilometriä.

Useat silminnäkijät kertoivat nähneensä myöhään illalla vaalean auton kiihdyttävän kyseistä tietä pitkin ilman ajovaloja. Autossa oli ollut mieshenkilöitä ja auton tavaratilasta pilkotti polkupyörä. Tiellä oli nähty myös lasinsirpaleita ja voimakkaita auton jarrutusjälkiä. Lasinsirpaleet ja muut jäljet oli siivottu pois ennen kuin poliisi ehti paikalle. Oliko Kyllikki Saari kenties joutunut yliajon uhriksi? Tämä teoria hylättiin sen jälkeen, kun Saaren polkupyörä löydettiin. Siinä ei havaittu minkäänlaisia rikkoontumisen jälkiä.

Kaksi kuukautta katoamisen jälkeen Kyllikki Saaren polkupyörä löytyi suohon upotettuna. Löytö oli yllätys, sillä pyörää oli etsitty tuloksetta jopa metallinpaljastimella. Lokakuun 10. päivä 1953 metsänistutustöiden yhteydessä löytyi Kyllikki Saaren toinen kenkä. Sen sisällä oli miehelle kuuluva sukka, ja kenkä oli sidottu mustalla villalangalla. Seuraavana päivänä alkoi uusi suuretsintä, joka tuottikin tuloksia. Mukana etsinnöissä olleen 27-vuotiaan Ilmari Hietaojan käteen tarttui männynnäre, joka oli tyvestään teroitettu. Näreen nosto maasta vapautti maan sisältä mätänevän ruumiin hajun. Näreen alla suohaudassa lepäsi jo pahoin maatunut Kyllikki Saari.

Kyllikki Saari löydetty
Kyllikki Saari löydettiin suohaudasta Kyllikki Saari löydetty Kuva: Huhtala, Branthin/Suomen Kuvalehti Yle Elävä arkisto

Kadonneen tytön löytyminen kuolleena kiihdytti huhumyllyä. Lehdistö seurasi tarkkaan tutkintaa ja julkaisi uusia vihjeitä tekijästä tai tekijöistä. Mutta mitään ratkaisevaa ei löytynyt. Sen sijaan poliisilla oli epäilyksenalaisia henkilöitä useitakin. Yksi heistä oli kirkkoherra Kauko Kanervo, jolla epäiltiin olleen liiankin läheinen suhde Kyllikki Saareen. Kanervolla oli kuitenkin murhaillaksi alibi.
Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953
Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953 Kuva: Yle kuvanauha Yle Elävä arkisto,sanomalehti 1953
Uuden Suomen lehtikirjoitus
Uuden Suomen lehtikirjoitus Kuva: Yle kuvanauha Yle Elävä arkisto,uusi suomi 1953
Sanomalehtikirjoitus Kyllikki Saaresta 1953
Sanomalehtikirjoitus Kyllikki Saaresta 1953 Kuva: Yle sanomalehtiuutinen 1953
Iltasanomien uutisointia 1953
Iltasanomien uutisointia 1953 Kuva: Yle kuvanauha Ilta-Sanomat,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus elävä arkisto
Helsingin Sanomien uutisointia Kyllikki Saaren hautajaisista
Helsingin Sanomien uutisointia Kyllikki Saaren hautajaisista Kuva: Yle kuvanauha helsingin sanomat 1953,Yle Elävä arkisto

Murhan selvittäminen näytti päätyvän aina umpikujaan ja vaikeaksi sen teki ennen kaikkea se, että Saaren ruumis oli löydettäessä niin pahoin mädäntynyt, että ei voida varmuudella sanoa, oliko kyseessä raiskaus vai oliko kuolema yliajon seurausta tai jotain muuta. Ruumiista voitiin kuitenkin todeta, että Saari oli saanut voimakkaan iskun kasvoihin, minkä vuoksi nenä- ja poskiluut olivat murtuneet. Seksuaalirikoksen mahdollisuus oli todennäköinen, sillä Saaren ruumis oli vyötäröstä alaspäin alaston ja hänen toinen rintansa oli paljaana.

Lokakuun 25. päivä pidettyihin hautajaisiin saapui Isojoelle Etelä-Pohjanmaalle ihmisiä kaikkialta Suomesta. Paikalla oli noin 25 000 ihmistä, mikä oli enemmän kuin Helsingin olympiakisojen avajaisissa. Kirkon ulkopuolella oli kovaääniset, joiden kautta sisällä pidetty siunaustilaisuus kuului kirkkopihalle, Muistotilaisuutta edelsi surusaatto kunniakujineen. Markkinatunnelmaltakaan ei voitu välttyä, sillä tuhansia ihmisiä oli ruokittava ja samalla saattoi myydä muitakin oheistuotteita.

Murhatutkimuksia jatkettiin, mutta tekijää ei koskaan saatu selville. Vahva epäilys oli siitä, että tekijä olisi ollut paikkakuntalainen, joka asui muutaman kilometrin päässä tapahtumapaikasta. Ruumiin kätkeminen ja suunnitelmallisuus viittaisivat poliisin myöhemmin tekemän psykologisen profiloinnin mukaan siihen, että tekijällä olisi ollut jonkinlaista rikostaustaa. Ei kuitenkaan henki- tai seksuaalirikostaustaa vaan pikemminkin hän olisi syyllistynyt omaisuusrikoksiin tai pahoinpitelyihin. 2000-luvulla poliisi kertoi, että sillä oli näkemys tekijästä. Tämä oli viranomaisten mukaan kuitenkin jo kuollut.

Lähteet: Alibi 1/2002; Markkula Hannes: Suomalainen murha 1953–1990; Tiede 1/2000

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.