Hyppää pääsisältöön

Kyllikki Saaren surma jäi ikuiseksi arvoitukseksi

Isojokelainen Kyllikki Saari oli palaamassa kotiinsa hartaustilaisuudesta toukokuussa 1953, kun hän katosi hiljaisella hiekkatiellä. Hänet löydettiin viiden kuukauden kuluttua surmattuna. Saaren tapaus vavisutti koko Suomea ja hänen hautajaisiinsa osallistui tuhansia ihmisiä ympäri maata.

Kortteenkylän kansakoulussa Isojoella oli sunnuntai-iltana 17. toukokuuta järjestetty hengellinen nuorisotilaisuus. Tilaisuuteen osallistunut 17-vuotias Kyllikki Saari (1935–1953) lähti iltakymmenen jälkeen pyöräilemään kansakoulusta takaisiin kotiinsa 13 kilometrin päähän. Hänen kanssaan matkaa oli hetken aikaa taittanut hänen ystävänsä Maiju-Helena Yli-Hietala. Isojoen meijerin risteyksessä tytöt lähtivät eri suuntiin. Yli-Hietala oli ehdottanut, että yksinäistä kotimatkaa pelännyt Saari yöpyisi heillä, mutta tämä oli torjunut ehdotuksen ja jatkoi matkaansa kohti kotia. Sinne hän ei kuitenkaan päässyt.


Saaren isä teki katoamisilmoituksen kahden päivän kuluttua. Katoamisilmoitusta seurasi suuretsintä. Tyttöä etsittiin jopa 600 etsijän voimin mutta turhaan. Tutkinnanjohtaja Axel Skogman alkoi tutkia katoamista henkirikoksena.

Silminnäkijähavaintoja alkoi ilmaantua. Mieshenkilö oli pyöräillyt yksin ollutta Saarta vastaan Isojoen meijerin risteyksen liepeillä. Tämän oli viimeinen silminnäkijähavainto hänestä. Kyllikki Saaren kotiin oli tästä kohtaamispaikasta kuutisen kilometriä.

Useat silminnäkijät kertoivat nähneensä myöhään illalla vaalean auton kiihdyttävän kyseistä tietä pitkin ilman ajovaloja. Autossa oli ollut mieshenkilöitä ja auton tavaratilasta pilkotti polkupyörä. Tiellä oli nähty myös lasinsirpaleita ja voimakkaita auton jarrutusjälkiä. Lasinsirpaleet ja muut jäljet oli siivottu pois ennen kuin poliisi ehti paikalle. Oliko Kyllikki Saari kenties joutunut yliajon uhriksi? Tämä teoria hylättiin sen jälkeen, kun Saaren polkupyörä löydettiin. Siinä ei havaittu minkäänlaisia rikkoontumisen jälkiä.

Kaksi kuukautta katoamisen jälkeen Kyllikki Saaren polkupyörä löytyi suohon upotettuna. Löytö oli yllätys, sillä pyörää oli etsitty tuloksetta jopa metallinpaljastimella. Lokakuun 10. päivä 1953 metsänistutustöiden yhteydessä löytyi Kyllikki Saaren toinen kenkä. Sen sisällä oli miehelle kuuluva sukka, ja kenkä oli sidottu mustalla villalangalla. Seuraavana päivänä alkoi uusi suuretsintä, joka tuottikin tuloksia. Mukana etsinnöissä olleen 27-vuotiaan Ilmari Hietaojan käteen tarttui männynnäre, joka oli tyvestään teroitettu. Näreen nosto maasta vapautti maan sisältä mätänevän ruumiin hajun. Näreen alla suohaudassa lepäsi jo pahoin maatunut Kyllikki Saari.

Kyllikki Saari löydetty
Kyllikki Saari löydettiin suohaudasta Kyllikki Saari löydetty Kuva: Huhtala, Branthin/Suomen Kuvalehti Yle Elävä arkisto

Kadonneen tytön löytyminen kuolleena kiihdytti huhumyllyä. Lehdistö seurasi tarkkaan tutkintaa ja julkaisi uusia vihjeitä tekijästä tai tekijöistä. Mutta mitään ratkaisevaa ei löytynyt. Sen sijaan poliisilla oli epäilyksenalaisia henkilöitä useitakin. Yksi heistä oli kirkkoherra Kauko Kanervo, jolla epäiltiin olleen liiankin läheinen suhde Kyllikki Saareen. Kanervolla oli kuitenkin murhaillaksi alibi.
Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953
Sanomalehtikirjoitus vuonna 1953 Kuva: Yle kuvanauha Yle Elävä arkisto,sanomalehti 1953
Uuden Suomen lehtikirjoitus
Uuden Suomen lehtikirjoitus Kuva: Yle kuvanauha Yle Elävä arkisto,uusi suomi 1953
Sanomalehtikirjoitus Kyllikki Saaresta 1953
Sanomalehtikirjoitus Kyllikki Saaresta 1953 Kuva: Yle sanomalehtiuutinen 1953
Iltasanomien uutisointia 1953
Iltasanomien uutisointia 1953 Kuva: Yle kuvanauha Ilta-Sanomat,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus elävä arkisto
Helsingin Sanomien uutisointia Kyllikki Saaren hautajaisista
Helsingin Sanomien uutisointia Kyllikki Saaren hautajaisista Kuva: Yle kuvanauha helsingin sanomat 1953,Yle Elävä arkisto

Murhan selvittäminen näytti päätyvän aina umpikujaan ja vaikeaksi sen teki ennen kaikkea se, että Saaren ruumis oli löydettäessä niin pahoin mädäntynyt, että ei voida varmuudella sanoa, oliko kyseessä raiskaus vai oliko kuolema yliajon seurausta tai jotain muuta. Ruumiista voitiin kuitenkin todeta, että Saari oli saanut voimakkaan iskun kasvoihin, minkä vuoksi nenä- ja poskiluut olivat murtuneet. Seksuaalirikoksen mahdollisuus oli todennäköinen, sillä Saaren ruumis oli vyötäröstä alaspäin alaston ja hänen toinen rintansa oli paljaana.

Lokakuun 25. päivä pidettyihin hautajaisiin saapui Isojoelle Etelä-Pohjanmaalle ihmisiä kaikkialta Suomesta. Paikalla oli noin 25 000 ihmistä, mikä oli enemmän kuin Helsingin olympiakisojen avajaisissa. Kirkon ulkopuolella oli kovaääniset, joiden kautta sisällä pidetty siunaustilaisuus kuului kirkkopihalle, Muistotilaisuutta edelsi surusaatto kunniakujineen. Markkinatunnelmaltakaan ei voitu välttyä, sillä tuhansia ihmisiä oli ruokittava ja samalla saattoi myydä muitakin oheistuotteita.

Murhatutkimuksia jatkettiin, mutta tekijää ei koskaan saatu selville. Vahva epäilys oli siitä, että tekijä olisi ollut paikkakuntalainen, joka asui muutaman kilometrin päässä tapahtumapaikasta. Ruumiin kätkeminen ja suunnitelmallisuus viittaisivat poliisin myöhemmin tekemän psykologisen profiloinnin mukaan siihen, että tekijällä olisi ollut jonkinlaista rikostaustaa. Ei kuitenkaan henki- tai seksuaalirikostaustaa vaan pikemminkin hän olisi syyllistynyt omaisuusrikoksiin tai pahoinpitelyihin. 2000-luvulla poliisi kertoi, että sillä oli näkemys tekijästä. Tämä oli viranomaisten mukaan kuitenkin jo kuollut.

Lähteet: Alibi 1/2002; Markkula Hannes: Suomalainen murha 1953–1990; Tiede 1/2000

Kommentit
  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto