Hyppää pääsisältöön

Sellisti Anna Westerlund: "Shostakovitshin musiikki riipaisee juuri oikeasta kohdasta."

Sellisti Anna Westerlund.
Sellisti Anna Westerlund. Kuva: Yle/Laila Kangas anna westerlund

"B-suunnitelmani on jo kauan ollut joko lääketiede tai kätilön työ, mutta nyt nautin opiskeluajastani ja panostan musiikkiin!" kertoo Kantapöydän opiskelijatreffeillä 14.9.2016 vieraillut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sellonsoiton opiskelija Anna Westerlund.

Kuka olet ja mistä tulet? 

Olen Anna Westerlund, 19-vuotias helsinkiläinen sellisti. Aloitin sellonsoiton Itä-Helsingin musiikkiopistossa Taru Aarnion oppilaana. Olin tuolloin kuusivuotias. Yläasteikäisenä pääsin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jossa opiskelin ensin kolme vuotta Roi Ruottisen johdolla. Viimeisen ”nuokkarivuoteni” vietin Samuli Peltosen luokalla. Nyt opiskelen Sibelius-Akatemiassa esittävän säveltaiteen puolella ensimmäistä vuotta ja suoritan musiikin kandidaatin tutkintoa. Opettajani on Timo Hanhinen.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

Vanhempani ovat lääkäreitä, mutta ovat molemmat harrastaneet musiikkia aktiivisesti pienestä pitäen. Minulla on kolme sisarusta, jotka kaikki hallitsevat jonkin soittimen. Pikkusiskoni soittaa viulua, pikkuveljeni alttoviulua ja nykyään lääketiedettä opiskeleva isoveljeni soitti pitkään pianoa. Olemme soittaneet ja esiintyneet paljon yhdessä, koko perheen voimin.

Oletko aina haaveillut muusikon ammatista?

Nuorempana musiikkiura ei minua kummemmin houkutellut. Kilttinä tyttönä soitin kyllä soittoläksyni, kun äiti käski, mutta väitin kivenkovaan, etten tahdo muusikoksi.

Nuorisokoulutukseen pääsyn myötä oma innostus kasvoi ja aloin harjoitella enemmän. Löysin itseni uudesta ympäristöstä, jossa ikäiseni nuoret tekivät musiikkia aidolla intohimolla, kehittyen huimaa vauhtia.

Toisin kuin moni nykyisistä kavereistani, en käynyt musiikkilukiota, vaan tuiki tavallista sellaista. Lukioon mennessäni harkitsin vielä lääkärin ammattia, joten luin pitkän matematiikan, biologian, fysiikan ja kemian. Tein paljon töitä ja menestyinkin, mutta lopulta päätin hakea Sibelius-Akatemiaan. Tajusin, että musiikki on se juttu.

Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016.
Musiikkiesitys Kantapöydän opiskelijatreffeillä. Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen anna westerlund

Mikä maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?

Tahtoisin aina asua meren äärellä!

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?

Kävin jo vauvana muskarissa, ja musikaalisuuteni tuli ilmi hyvin aikaisessa vaiheessa. Lauloin, ennen kuin opin puhumaankaan. Päiväkoti-ikäisenä minulta kai kysyttiin, tahtoisinko soittaa jotakin. Tuskin edes tiesin mikä sello on, mutta isäni oli sitä minulle fiksusti ehdottanut, enkä keksinyt muutakaan. Musiikkiopiston pääsykokeissa sain vielä valita viulun ja sellon väliltä. Valintani kohdistui selloon, koska sellistit saavat istua.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Olen tanssinut melkein koko ikäni, ensin kuusi vuotta balettia ja sitten saman verran nykytanssia. Abivuoteni oli kuitenkin niin hektinen, että päätin jättää tanssimisen tauolle. Neljän vuoden ajan opiskelin myös klassista laulua Itä-Helsingin musiikkiopistossa ja SibAssa Maikki Apajalahti-Jylhän johdolla. Musiikin kautta olen tutustunut mitä ihanimpiin ihmisiin, joiden kanssa vietän paljon aikaa myös treenikopin ulkopuolella. Lukiossa muodostunut tiivis kaveriporukka pitää yhä yhtä, vaikka moni onkin muuttanut ulkomaille asti opiskelemaan mitä erilaisimpia aineita. Luen myös paljon kaunokirjallisuutta; lempiteoksiani ovat Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Westön Kangastus 38.

Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016. Pianistina Sonja Fräki.
Annan pianistina on Sonja Fräki. Sellisti Anna Westerlund Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 14.9.2016. Pianistina Sonja Fräki. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen anna westerlund,Sonja Fräki

Lempisäveltäjäsi?

Voi, niitä on niin monta! Muun muassa Shostakovitsin musiikista olen pitänyt niin kauan kuin voin muistaa. Se riipaisee juuri oikeasta kohdasta ja tuntuu välillä jotenkin ihanan epämukavalta. Harkitut dissonanssit ja yllättävät käännökset tekevät siitä myös helposti tunnistettavaa, aivan omanlaistaan. Ilkikurinen huumori iskee myös.

Entä lempisävellyksesi?

Sellistinä vastaan tietenkin että ensimmäinen sellokonsertto. Se on täydellinen pakkaus.

Kuka on idolisi?

Kaikki opettajani - entiset ja nykyiset - ovat idoleitani. Toimin tänä vuonna itse sijaistavana sellonsoiton opettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa, ja olen oppinut ymmärtämään, kuinka vastuuntäyteinen, vaikea ja tärkeä opettajan ammatti on. Olen ollut kyllin onnekas saadakseni tehdä töitä loistavien opettajien kanssa. He ovat inspiroineet ja rohkaisseet minua pyyteettömästi. Siksi he ovat idoleitani.

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee isona muusikko. Toivon saavani soittaa paljon kamarimusiikkia mahdollisimman erilaisissa kokoonpanoissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Kamarimusiikki on erityisen lähellä sydäntäni, ja sitä tekemällä oppii aivan valtavasti! Ammattiorkesterissakin olisi hienoa soittaa. Jos musiikkiura ei kaikesta huolimatta lähde rullaamaan, B-suunnitelmani on jo kauan ollut joko lääketiede tai kätilön työ. Nyt kuitenkin nautin opiskeluajastani ja panostan musiikkiin!

Musiikkiesitys videolla on From Jewish Life -osa Ernest Blochin sarjasta Supplication. Pianistina on Sonja Fräki. Toimittajina Vesa Kytöoja ja Inari Tilli.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.