Hyppää pääsisältöön

Hengästyttäviä kysymyksiä

Toimittaja Kai Byman
Toimittaja Kai Byman Kuva: MOT, Yle byman

Kenelläkään ei tunnu olevan tarkkaa tietoa, kuinka moni suomalainen päivittäin tarvitsee lääkkeellistä happea voidakseen jatkaa normaalin kaltaista elämää. Hengitysliitto tiedusteli asiaa Kelalta, josta tuli avulias vastaus:

”Tietoa lääkkeellisen hapen korvauksista ei saada suoraan korvausjärjestelmästä, kuten saadaan minkä tahansa normaalin lääkkeen korvauksista. Tieto lääkkeellisen hapen korvauksista pitäisi selvittää erityispoiminnalla etuuskannasta.”

”Yleensä lääkkeistä saa Kelasta tilastotietoa, mutta tästä ei saa. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, meillä ei ole tietoa tästä”, sanoo Hengitysliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Katri Nokela. Liiton 92 jäsenyhdistyksen toiminnassa on mukana yli 30 000 hengityssairasta ja heidän läheistään.

Omaan tiedusteluuni vastatessaan Kela siirsi vastuunsa eteenpäin:

”Julkisen terveydenhuollon tilastointi kuuluu THL:lle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Kelassa meillä on tarkat tiedot maksetuista (apteekeista ostetuista) lääkekorvauksista. Tilanne vain on se, että lääkkeellisestä hapesta ei saa suorakorvausta. Asiakas hakee korvausta jälkikäteen Kelasta. Koska lääketieteellinen happi ei varsinaisesti kuulu kv-lääkeluokitukseen, meillä ei ole valmista tietoa hapen lääkekorvauksista.”

Tiedustellessani asiaa MOT: Happikaupan harvainvalta – ohjelmaa varten THL kuittasi, että talosta ei löydy tarvittavaa asiantuntemusta. Tietoa ei löytynyt myöskään sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Happea tarvitsevia on todennäköisesti kymmeniä tuhansia. Hengitysliitto arvioi, että sairastuneita on 5–10 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä. Luku voi olla kaksinkertainen, jos mukaan lasketaan myös keuhkoahtaumataudin ensimmäisiä oireita eli kroonista keuhkoputkentulehdusta sairastavat. Keuhkoahtaumatauti on selvästi alidiagnosoitu sairaus. Maailman terveysjärjestö (WHO) on arvioinut keuhkoahtaumataudin olevan vuonna 2020 kolmanneksi yleisin kuolinsyy maailmassa.

Keuhkoahtaumataudin lisäksi myös keuhkofibroosia, keuhkoverenpainetautia, vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sekä erilaisia syöpäsairauksia potevat voivat tarvita happihoitoa. Sairaaloissa sitä saavat mm. kaikki anestesia- ja tehohoidossa olevat potilaat.

Suomen Huoltovarmuuskeskus ei kerro happitehtaiden tarkkaa lukumäärää. Syy lienee puolustus- ja turvallisuuspoliittinen. MOT:n omien selvitysten mukaan monikansallisella Agalla (Linde) on Suomessa tuotantolaitoksia ainakin 9 paikkakunnalla, kuten myös suomalaisella kaasuyhtiö Woikoskella. Toki Woikoskella on tiukka saneerausohjelma alkamassa..

Käytännössä Kelan korvauspolitiikka sataa näiden kahden ison kaasuyhtiön laariin. Jotain on pielessä kun viranomaiset - kuten sääntöjä laativa Fimea ja korvaukset hoitava Kela - eivät tunnu haluavan säästää verovaroja.

Hengitysliitosta kerrotaan, että monet keuhkopotilaat hankkisivat mieluusti itselleen matkahappirikastimen, jos sitä ei tarvitsisi maksaa kokonaan itse. Kyse on 3 000-4 000 euron investoinnista, joka huonokuntoiselle vanhukselle on melkoinen satsaus. Hengitysliiton mukaan matkahappirikastin kohentaisi tuntuvasti monen sairastuneen elämänlaatua.

MOT:n sairaaloille tekemän kyselyn perusteella voi vain ihmetellä, että sairaalat eivät ole kiinnostuneita säästöistä. Moni hoitoyksikkö ilmoitti, että happigeneraattorin hankintaa ei ole edes harkittu - tai ainakaan siirtymistä ’on site’ – happeen ei pidetty mitenkään erityisen tavoiteltavana tai fiksuna ideana.

Generaattorihappi maksaa vain muutamia kymmeniä senttiä kilo, kun pullohappi voi maksaa jopa seitsemän euroa kilolta.

Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on melkoinen kustannusjahti. Ja silti yhteen konkreettiseen säästökohteeseen suhtaudutaan varsin yliolkaisesti. Generaattorihapen tuotanto ei ole mikään uusi keksintö, vaan Pohjois-Amerikassa ja keskisessä Euroopassa lääkkeellisen hapen tuottamisesta generaattoreilla on kertynyt pitkäaikaista näyttöä.

Hämmentävää on, ettei sosiaali- ja terveysministeriössä olla vaivauduttu edes lukemaan Kanadassa tehtyä tieteellistä tutkimusta, joka ilmestyi jo hieman ennen vuosituhannen vaihdetta. 48 sairaalan kokemuksiin perustuvan tutkimusraportin perimmäinen viesti on yksiselitteinen: yli miljoona käyttötuntia eikä ongelmia ilmennyt. Potilasturvallisuus ei vaarantunut kertaakaan.

Myös Saksassa homma pelaa. Suomalainenhan ei tunnetusti usko, ennen kuin on omin silmin nähnyt. Ja minä olen: Göttingenin yliopistosairaalassa Saksassa lääkäreillä on luja usko paikan päällä tuotetun sairaalahapen elinvoimaisuuteen. Nämä lääkärit uskoivat, että tässä suhteessa ollaan suuren läpimurron kynnyksellä.