Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Onko pakko laihduttaa?

Laihduttamisen pakkomielteestä keskustelemassa toimittaja Sari Valton kanssa Raisa Omaheimo, Saara Särmä ja Pippa Laukka.
Sari Valton vieraina ovat Pippa Laukka, Saara Särmä ja Raisa Omaheimo. Laihduttamisen pakkomielteestä keskustelemassa toimittaja Sari Valton kanssa Raisa Omaheimo, Saara Särmä ja Pippa Laukka. yle tv1

TV1 keskiviikkona 22.3.2017 klo 21.50 - 22.40, uusinta lauantaina 25.3. klo 17.10 ja sunnuntaina 26.3. klo 9.05
Yle Areenassa vuoden ajan.

Miksi minun oikeastaan pitäisi laihtua? Miksi ei riitä, että pidän terveydestäni huolta?

Miksi pilaisin elämäni jatkuvilla ja ikuisilla laihdutuskuureilla? Voisinko käyttää energiani johonkin oikeasti hyödylliseen?

Näihin kysymyksiin Raisa Omaheimo ja Saara Särmä havahtuivat vuosia sitten. He päättivät lopettaa laihduttamisen. Sen jälkeen he ovat olleet paljon onnellisempia.

Pippa Laukka laihdutti aikoinaan liikaakin. Tyytymättömyys itseensä sairastutti hänet anoreksiaan ja sen jälkeen bulimiaan.

Vasta pitkä ja intensiivinen terapia on opettanut häntä hyväksymään itsensä. Nyt hänellä ei enää ole tarvetta muokata kehoaan kelvatakseen itselleen tai muille.

Laihduttamisen kierre

Teatterintekijä Raisa Omaheimo herätti keskustelua naisten paineista saavuttaa tietty ihannepaino jo viime talvena, kun hän esitti helsinkiläisessä Teatteri Takomossa käsikirjoittamaansa omakohtaista monologia nimeltä Läski.

Tänä syksynä hänellä on suuren suosion saaneesta monologista lisäesityksiä Teatteri Telakassa Tampereella sekä Tehdasteatterissa Turussa.

Läski-monologissaan Raisa kertoo kamppailustaan ylipainonsa tuoman häpeän ja itseinhon kanssa. Syöminen oli hänelle keino yrittää hallita ahdistusta. Tästä taas seurasi ylikiloja ja jatkuvaa laihduttamispainetta. Tutuiksi tulivat kaalisoppadieetit, karppaaminen ja sairaaladieetit.

”Dieeteissä on se vika, että eivät ne opeta normaalia suhtautumista ruokaan. Niissä istutaan nälässä ja odotetaan seuraavaa annosta. Sitten kun vahingossa syö leipäpalan, sitä ajattelee, että no pieleen meni ja niin sitä marssitaan saman tien pizzalle. Kieltojen ja sääntöjen hallitsemasta arjesta tulee repsahdusten ja entistä tiukempien yritysten välistä kierrettä”, Raisa kuvailee.

”Kaikki normaalius oli kaukana syömisestäni. En edes tiennyt, mitä on normaali syöminen. Siinä kierteessä on turha tulla sanomaan ylipainoiselle, että lisää kasviksia lautaselle, niin johan laihdut. Jos ylipaino olisi pelkästä tiedosta kiinni, kukaan ei olisi Suomessa lihava. Kyse on paljon monimutkaisemmasta psyykkisestä ongelmasta.”

Julmat ihmiset

Ympäristö suhtautui ylipainoiseen naiseen negatiivisesti ja halveksivasti.

”Kadulla jotkut miehet saattoivat tulla sanomaan päin naamaa, että häivy ruma läski. Ikään kuin heitä olisi kovasti häirinnyt, että kadulta vei tilaa nainen, joka ei ole suostunut perinteiseen hoikkuutta korostavaan kauneusihanteeseen”, Raisa sanoo.

Lopulta Raisa meni terapiaan ja alkoi vihdoin tunnistaa syömisellään peittämiä tunteitaan. Terapiassa hän myös opetteli säännöllistä ruokarytmiä ja oikeita ruokamääriä. Paino alkoi tippua itsestään ja tippuu edelleen.

”Painolla ei kuitenkaan ole minulle enää merkitystä. Merkitystä on sillä, että minulla on elämässäni rakkautta, ystäviä ja ihmisiä, jotka muistuttavat minua siitä, miten kaunis olen. On sääli, että ennen ajattelin kaiken tämän kuuluvan minulle vasta sitten, kun olen laihtunut. Höpöhöpö, ne voivat kuulua minulle juuri nyt.”

Oikeus olla omankokoinen

Tutkija ja feministi Saara Särmä muistelee aloittaneensa laihdutusprojektit jo nuorena tyttönä. Äidin malli jatkuvasta laihduttamisesta vaikutti häneenkin. Hän on kokeillut kaikki mahdolliset dieetit ja Raisan kuvailema repsahdusten ja uudelleen yrittämisten kierre on hänellekin tuttu.

”Noin seitsemän vuotta sitten tälle tielle tuli stoppi. Tutustuin amerikkalaisiin läskiaktivistien blogeihin, joissa korostettiin jokaisen oikeutta olla sen kokoinen kuin haluaa. Niissä myös puhutaan health at every size -ajattelusta eli että terveyttä voi olla jokaisessa koossa”, Saara sanoo.

”Liikaa julkisuudessa korostetaan lihavuuden ja sairauksien välistä yhteyttä. Se ei ole automaattinen yhteys. On olemassa terveitä lihavia. Läskiaktivistit eivät kannusta ihmisiä lihomaan, vaan hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat ja elämään terveys edellä, ei kamppailemaan tietyn kilomäärän saavuttamiseksi.”

Kun Saara päätti lopettaa laihduttamisen, häneltä vapautui suunnattomasti henkistä energiaa.

”Omiin kiloihinsa tuijottaminen kääntää katseen muutenkin sisäänpäin, sen sijaan että sitä aukenisi maailmalle. Olen nyt muun muassa saanut väitöskirjan aikaiseksi ja minulla on energiaa kaikenlaiseen feministiseen vaikuttamistyöhön."

Onko lihavuus häiriötila?

Saaran ja Raisan mielestä lihavuus näkyy julkisessa keskustelussa liikaa jonkinlaisena häiriötilana, josta ihmisen on välttämätöntä päästä eroon. Ihmisille myydään tyytymätöntä oloa ja sen jälkeen heille myydään siihen "ratkaisuja" eli laihdutustuotteita.

Saara sanoo, että ihmisellä on myös oikeus olla liikkumaton lihava, jolla on sairauksia. Kysymykseen, onko ihmisellä oikeus maksattaa oman ylipainonsa aiheuttamat sairauskulut yhteiskunnalla, hän vastaa:

”Onko jääkiekkoilijalla oikeus pelata jääkiekkoa, murtaa jalkansa ja saada siihen hoitoa? Lähtisin niinkin radikaalilta kuulostavasta väitteestä kuin että kaikilla ihmisillä on ihmisoikeus.”

Täydelliset naiset

Urheilulääkäri Pippa Laukka sairastui nuorena tyttönä ensin anoreksiaan, joka sitten opiskeluaikoina muuttui bulimiaksi. Kaiken takana oli kelpaamattomuuden tunne ja itsensä vertailu esimerkiksi elokuvien täydellisiin naisiin.

”Vertailu sai pontta, kun nuorena lähdin vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan. Pelkäsin amerikkalaisia elokuvia nähtyäni, etten kelpaa sinne. Aloin laihduttaa ja kun palatessani Suomeen sain kovasti kehuja ulkonäöstäni, se vain kiihdytti laihduttamista”, Pippa kertoo.

Pippa painoi alimmillaan 40 kiloa ja joutui sairaalahoitoon. Suhde syömiseen ei kuitenkaan parantunut sairaalassa, vaan opiskeluaikoina Pippa alkoi hallita ahdistuksensa tunnetta ahmimiskohtauksilla.

”Olin aikatauluttanut ahmimisen ihan lukujärjestykseen. Syöminen vei kaikki rahani ja lopulta voimani.

Kukaan ei tiennyt, että menevä ja sosiaalisesti vilkas Pippa vietti säännöllisesti aikaa yksin vessassa oksentamassa.

Tunteiden tunnistaminen

”Opiskelin lääkäriksi ja se havahdutti, kun näin kuvia revenneistä vatsalaukuista. Aloin ymmärtää, että bulimia on hengenvaarallista ja että nyt on valittava henki tai elämä. Hakeuduin hoitoon. Ei ollut helppoa tulla kaapista ulos ja kertoa, että minulla on elämässäni iso ongelma.

Pippa kävi läpi seitsemän vuotta kestäneen terapiajakson, jonka aikana asiat alkoivat selvitä.

”Isoin anti terapiassa oli se, että opin tunnistaman tunteitani. Ei ollut enää vain yhtä isoa ahdistusta, vaan siitä möykystä aloin erottaa surua, pettymystä, huolta ja niin edelleen. Nyt olen tasapainossa itseni kanssa, enkä halua muuttaa enää itseäni. Tunnen päässeeni syömishäiriöistä eroon. ”

”Joskus kun kuulen jonkun sanovan, ettei syömishäiriöstä voi koskaan päästä täysin eroon, mietin, onkohan tämä ihminen käynyt terapiassa asian takia. Yksistään niistä voikin olla vaikeaa päästä eroon. Pitää hakea apua ja tehdä itsensä kanssa kovaa työtä, että ongelman selättää.

Laihduttaminen – valtavaa bisnestä

Inhimillisen tekijän keskustelussa Raisa, Saara ja Pippa miettivät, mistä naisia kuristavat hoikkuusnormit oikein tulevat keskuuteemme. Ne eivät tule vain naistenlehtien sivuilta laihdutusohjeiden muodossa ja hoikkien mallien kuvista, vaan kyseessä on puhtaasti bisnes.

Moni erilaisiin laihdutustuotteisiin ja laihduttamiseen keskittyä firma kaatuisi, jos naiset olisivat tyytyväisiä itseensä ja keskittyisivät muihin asioihin kuin kehonsa muokkaamiseen.

”Media syöttää meille laihdutusviestiä ja tässä syynä ovat tosiaan kaupalliset intressit. Me sitten vaan uskotaan ja toistetaan median viestiä. Ja edelleen on niin, että naisen ylipaino on paheksuttavampaa kuin miehen ylipaino. Edelleen nainen on miehisen katseen kohteena, eikä saisi viedä tilaa sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. Naisten on vaikeaa sanoutua irti näistä kulttuurisista paineista, koska kasvamme niiden sisällä”, Saara sanoo.

”Meille syötetään myös ajatusta siitä, että lihava ei voisi olla itseensä tyytyväinen ja onnellinen. Elokuvissa on hyvin harvoin päähenkilönä itseensä tyytyväinen ylipainoinen nainen, vaan useimmiten lihavat esitetään harhaisina hikoilevina hulluina ja tai muuten onnettomina."

Saara on havainnu, että lihavuuteen liittyvät lehtijutut ovat "ennen olin koossa 54 ja onneton, nyt laihdutin ja olen onnellinen" -tarinoita. "Ikään kuin pelkästään laihduttamalla saavuttaisit tasapainon, saisit paremman parisuhteen ja paremman äitisuhteen. Eivät ne todelliset ongelmat laihduttamalla katoa.”

Hoikkuuden harha

Pippa haluaisi, että julkisuudessa puhuttaisiin enemmän terveyden kokonaisvaltaisuudesta.

”Nyt skannataan ihminen päästä varpaisiin ja kuvitellaan, että pelkästään ulkonäöstä voidaan päätellä jotain ihmisen terveydentilasta. Eivät kaikki lihavat kuitenkaan ole sairaita eivätkä laihat terveitä eivätkä lihaksikkaat ole välttämättä hyväkuntoisia.”

Pipan mukaan ihmisen terveyteen liittyy niin paljon muita tekijöitä kuin paino ja ulkoiset asiat.

”Hoikkuuteen myös liitetään virheellisesti se mielikuva, että ihminen olisi hoikkuutensa ansiosta työssään jotenkin automaattisesti tehokkaampi ja tuottavampi kuin ylipainoinen. Tämä yleinen mielikuva on saanut myös miehet muokkaamaan kehoaan. Kuntodoping on valitettavan yleinen ilmiö miehillä, kun halutaan liian nopeasti näyttäviä tuloksia.”

Illan vieraat ovat yhtä mieltä siitä, että kaikkien äitien pitäisi näyttää tyttärilleen mallia itsensä hyväksymisestä. Omia vatsamakkaroita ei saa huokaillen puristella lapsen nähden eikä laihduttamisesta puhua.

”Itse katselen itseäni peilistä ja kehun itseäni spontaanisti. Olen oppinut, että vaikka puhuisin kuinka kauniisti tyttärelleni, mutta kohtelisin itseäni huonosti, niin se teko on aina sanoja vahvempi viesti. Siksi haluan, että lapsenikin näkee, miten nautin elämästä, herkuttelusta ja liikkumisesta ja kaikesta mitä elämällä on tarjota. Siitä hänkin voi rakentaa omaa itsetuntoaan”, sanoo Raisa.

Inhimillisen tekijän jakso on esitetty edellisen kerran Ykkösellä 21.9.2019.

Kommentit
  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kommentti: Totuus Madonnasta

    Madonnan esitys Euroviisuissa mahalasku monella tapaa.

    Madonnan esiintyminen Euroviisuissa oli kamalaa ja epävireistä kuunneltavaa. Totuus on, ettei Madonna ole erityinen lahjakkuus laulajana, mutta se ei ole koskaan haitannut, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto. Oivoi ja ai kauheeta. Siinä ovat päällimmäiset reaktiot Madonnan lauantaisen Euroviisu-esiintymisen jälkeen.

  • Jobinpostia ja Salomonin tuomioita – testaa, tunnetko metaforat!

    Käytämme kielessä paljon metaforia. Ovatko ne tuttuja?

    Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, jota käytämme kielessämme – usein huomaamattamme. Aikojen saatossa jokin asia onkin siirtynyt merkitsemään toista ja alkuperäinen merkitys on kenties jo unohtunut. Tunnetko sinä seuraavien metaforien merkityksen tai alkuperän?

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?