Hyppää pääsisältöön

Ja nyt jotakin aivan muuta… Suomalainen väitöskirja Monty Pythonista!

Monty Python
Monty Python Kuva: Monty Python Monty Python

Tv-huumorin ehkäpä legendaarisin ryhmä Monty Python ei keksinyt kaikkea itse. Juuria löytyy niin 1950 -luvun radiohuumorista kuin 1800-luvun musiikkiteatterikulttuurista. Pythonin suhde historiaan oli irvaileva ja epäkunnioittava. Itsestään tietoinen komedia otti vaikutteita taide-elokuvasta.

Lauantaina Suomessa on Monty Pythonista tohtoriksi väitellyt tutkija.
- Nuorena näin Monty Pythonin elokuvan The Holy Grail (Monty Pythonin hullu maailma), mikä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, sanoo Rami Mähkä.

Rami Mähkä oli pudota sohvalta Mustan ritarin ja Arthurin miekkailukohtauksen aikana. Brutaalin humoristisessa kohtauksessa Musta ritari taistelee itsepintaisesti viimeiseen jäseneen saakka. Nyt Mähkän oma Monty Python -suosikki on Oscar Wilde –sketsi, jossa nokkeluuksistaan kuuluisa runoilija menee liian pitkälle sanailussaan. Runoilija loukkaa Walesin prinssiä seurapiiritapahtumassa.

- Tässä nokittelukilpailussa tulee Pythonin jäsenten taitavuus näyttelijöinä hienosti esille, selittää Mähkä.

Kulttuurihistorian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Something Completely Historical: Monty Python, History and Comedy (Monty Python, historia ja komedia) Rami Mähkä selvittää koomikkoryhmän huumorin historiallisten aiheiden käsittelyä ja niiden konteksteja. Tutkimuksen lukeminen ei ole aivan yhtä hilpeätä kuin Monty Pythonin katsominen, mutta selvä osoitus komediaklassikon moniulotteisuudesta kulttuuri-ilmiönä.

Monty Pythonin suhde historiaan oli surrealistinen ja epäkunnioittava. Ryhmä pilkkasi suurmiespalvontaa. Yksi esimerkki tästä on sketsi, jossa kuvataan suurmiesten kuolemia Julius Caesarista Tsingis-kaaniin. Muun muassa Britannian kansallissankari amiraali Nelson lentää ilkkunasta pihalle.

- Se on symbolinen teko. Demokraattinen ja suhteellistavampi suhtautuminen historiaan ottaa vallan.

- Monty Python teki viihteessä samaa historialle kuin "postmodernistit" akateemisissa ja intellektuellipiireissä samoihin aikoihin, eli historian suurmiesten ja suurten tarinoiden alasajon.

Sukupolvikapinaa ja 60-luvun vastakulttuuria

Monty Pythonin touhussa näkyy 60-luvun vastakulttuurin piirteitä ja sukupolvikapinaa.

- Beatlesin innoittamana Python alkoi luoda BBC:llä täysin oma linjaa. Kaikki ryhmän jäsenet olivat huippuyliopistojen kasvatteja Oxfordista ja Cambridgesta. He halusivat pilkata vanhoja historian opetuskeinoja. Michael Palin on lukenut historiaa ja hän sanoi, että valmistuttuaan hänellä oli hirvittävä määrä turhaa tietoa historiasta eikä tiennyt mitä sillä tekisi. Niinpä Palin alkoi kirjoittaa komediaa, selittää Mähkä.

Monty Pythonin asema oli kuitenkin hieman skitsofreeninen, koska he esittivät anarkistista rienaavaa komediaa BBC:llä, joka oli saarivaltakunnan arvovaltaisin ja kontrolloiduin media.
- He pilkkasivat usein omaa työnantajaansa. Aluksi he saivat tehdä mitä haluavat, mutta johdon vaihduttua käsikirjoitukset vaadittiin tarkastettavaksi. Arkaluontoinen aihe oli brittimonarkia, jota ei saanut pilkata.

Alatyylisyys oli myös tabu, mutta itse asiassa intellektuaalisuudestaan tunnetun ryhmän huumorissa on paljon tuhmuuksia.

- Kyllä siellä on mukana provokatiivisella tavalla mukana seksismiä, homoseksuaalisuutta, transvestismiä ja niin edelleen. Ryhmä testasi rajojaan BBC:llä. Tässä on taustana ylioppilasteatteri, jossa yhdistyi korkeakulttuuristen aiheiden pilkkaaminen ja koulupoikamainen pikkutuhma komedia. Tietysti vaikutus oli aivan toinen, kun areenana oli valtakunnallinen tv-kanava eikä opiskelijanäyttämö.

Homoseksuaalisuus oli laillistettu muutama vuosi ennen Pythonia, mutta se oli edelleen arka aihe.

- Ryhmän jäsen Graham Chapman oli Britannian ensimmäisiä julkkishomoja. Monty Pythonissa oli selvä pyrkimys koetella yhteiskunnan moraalin rajoja.

Pythonin suurimpiin klassikoihin kuuluva Lumberjack song kertoo tukkijätkästä joka haluaa pukeutua naiseksi.

Transvestiitin taustakuorona toimii kanadalaisten ratsupoliisien ryhmä. Poliisit kaikkoavat Palinin seurasta, kun sanoitus alkaa edetä uskaliaalle alueelle.

Monty Pythonia pidetään tv-komedian historian kekseliäimpänä ryhmänä. Mutta Mähkä sanoo, että parhaudellakin on juurensa. Lumberjack –sketsillä on vankat juuret music hall (musiikkiteatteri/varietee)–perinteessä 1800-luvulla.

- Music hall -esitykset olivat alatyylisesti vihjailevia. Mutta vuonna 1969 mies saa sanoa suoraan esityksessä, että haluaa pukeutua naiseksi.

Goon show ja Q5 antoivat vaikutteita Pythonille

Monty Pythonin absurdi huumori ei ole aivan itse keksittyä, vaan tyyli oli lähtenyt kehittymään mm. 1950-luvun suositussa Goon Showssa (1951-60). Sen tunnetuin jäsen oli Peter Sellers, josta tuli myöhemmin 60-luvulla suuri elokuvatähti. Goon Showssa oli surrealistinen meininki, ja puhe saattoi keskeytyä äkilliseen älämölöön ja ääniin, mikä oli aivan vallankumouksellista silloin.

- Goon Show on ehkä merkittävin sodanjälkeinen brittikomedia, vaikka olikin radiossa, toteaa Mähkä.

Spike Milligan oli ennen Pythonia surrealistisen huumorin mestari. Monty Pythonin suuria innovaatioita oli se, että sketseillä ei ole mitään selviä rajoja, ei alkuja tai loppuja, ja ne sinkoilevat sinne tänne ilman selkeätä punch-linea.

- Itse asiassa Milligan oli tehnyt juuri ennen Monty Pythonin Lentävää sirkusta sarjan Q5 (1969), jossa oli tämä sama tekniikka ja tyylipiirre. Mitään katkeruutta tai kateutta ei kuitenkaan esiintynyt, vaan Spike Milligan puhuu Monty Pythonista kunnioittavasti veljenpoikinaan.

Pääosa Monty Pythonin porukasta teki ennen Lentävää sirkusta (1969-1974) jo At Last The 1948 showta (1967), joka oli paljossa saman absurdin tyylisuunnan edustaja.

Surrealistinen anarkismi ja psykedelia oli ajan henkeä 1960-luvun lopulla ja 70-luvun alussa niin komediassa kuin rockissa. Ei ihme että rockbändit, kuten Led Zeppelin, Pink Floyd, Genesis ja Beatlesin jäsen George Harrison, rahoittivat Monty Pythonin elokuvahankkeita.

Jännittävää on, että Pythonit ottivat tietoisesti vaikutteita aikakauden taide-elokuvista, kuten Godardilta, Pasolinilta ja Kurosawalta. Monty Python käytti taide-elokuvista tuttuja keinoja, kuten hyppyskarveja (hyppyleikkauksia), kerronnan itsetietoisuutta, metafiktiivisyyttä tai useaa diegeettistä tasoa (tarinan tapahtuman tasoja, elokuva-elokuvassa).

Toisin kuin 60-luvun halvalla tehdyt historialliset komediat, Monty Python satsasi tuotannollisiin arvoihin ja lavasteisiin. Tosin tätäkin sarjaa tehtiin halpabudjetilla, josta ryhmä jälleen pilkkasi työnantajaansa BBC:tä.

Parodiaa ja ja ironisia kulttuurilainoja viljelevä postmodernismi nousi kansainväliseksi trendiksi 1980-luvulla, ja tavallaan Monty Python edusti tätä suuntausta etukenossa. Yksi Monty Pythonin Lentävän sirkuksen kestoideoita oli tv:n ohjelmatyyppien parodiointi, kohteena talk-showt, uutisreportaasit, dokumentit, urheiluohjelmat tai kuulutukset.

- Vaikea kuvitella, mitä tv:n ohjelmatyyppiä he eivät olisi parodioineet Monty Pythonissa. Se on usein kuin sarjatulitutusta ja tykitystä.

- Televisio on itseensä viittaava ja itseriittoinen media, ja Monty Pythonin päämääränä on selvästi median prestiisin nakertaminen. Tilanteessa on tietenkin itseironiaa, koska Monty Python on itsekin tv-ohjelma. He nauravat samalla myös itselleen, ja mitä pidemmälle Lentävä sirkus jatkui, siitä tuli jo melkein rutiininomaista itseensä viittaamista. Aluksi itseensä viittaaminen oli hedelmällistä ja oivaltavaa, mutta lopulta maneeri tyyliin ”jos ei mitään muuta keksitä”.

Mähkä toteaa, että tutkijan rooliin ei kuulu arvostelu, mutta katsojana hän näkee Monty Pythonissa myös heikkouksia.

Monty Pythonin ideat alkoivat kiertää kehää toiseksi viimeisen kauden lopussa ja John Cleese jätti ryhmän tämän takia ennen viimeistä tuotantokautta. Cleese pääsi tekemään Pitkän Jussin majataloa, joka ei aluksi menestynyt olleenkaan, mutta arvostuksesta Cleeseä kohtaan sarja kuvattiin loppuun. Sarja uusittiin, jolloin Pitkän Jussin Majatalo keräsikin jo miljoonayleisöt. Samalla tavoin Monty Pythonin asema ja suosio vankistui vasta uusintojen myötä.

Vakuuttava ja paikkansapitävä - sattumanvaraista ja koomista

Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail 1974) ja Brianin elämä (1979) parodioivat historiallista elokuvaa (keskiajan ritarielokuvaa ja raamattu- ja Rooman imperiumi –aiheisia elokuvia). Brianin elämän alussa itämaan viisaat menevät Beetlehemissä Jeesuksen naapuritalliin. Kohtaus on napattu melkein kuva kuvalta Hollywood-spektaakkeli Ben Hurista komediaa lisäten.

- Historiallisessa elokuvassa on tyypillisesti erittäin vakavaa juhlallista eeppistä, traagista draamaa. Monty Python syöttää siihen koko ajan komediallista materiaalia. On katsojasta kiinni, nakertaako parodia niiden vakavien elokuvien uskottavuutta vai ei. Toinen merkitystaso on satiirinen, kohteena historiankäsityksemme keskiajasta ja roomalaisvallan ajasta. Minusta keskiajan kuvaaminen on Holy Grailissa vakuuttavaa ja paikkansapitävää, vaikka onkin yliampuvan satiirista, Mähkä pohtii.

- Ja Brianin elämä on parodia uudesta testamentista. Samalla Brianin elämä kertoo sen, mitä tiedetään Jeesuksen kuoleman ajan Jerusalemista.

Jeesuksen viimeisiä päiviä tutkinut eksegeetikko Matti Myllykoski kertoi kerran haastattelussa pitävänsä Brianin elämää parhaana elokuvallisena kuvauksena Jeesuksen elämästä. Tämä ilahduttaa tohtori Mähkää suuresti.

- Harva historiantutkija arvostaa historiallista elokuvaa, koska niissä on otettu liikaa vapauksia yksityiskohdissa ja suurissakin linjoissa. Mutta keskiaikaa kuvaavista elokuvista kirjan kirjoittanut historioitsija John Aberth pitää parhaan Arthur-legendan versiona Monty Pythonin Holy Grailia, Mähkä selittää.

Olisiko kyse siitä, että Monty Python esittää kaikki tarinansa postmodernisti konstruktioina, joiden keinotekoisuus paljastuu tuon tuosta? Siten että kerrottu tarina paljastuu yhtäkkiä elokuvaksi tai ylipäätään status todellisuutena on epäselvä ja keinotekoinen.

- Eräs elokuvantutkija on sanonut, että Hollywood-elokuvissa historia on täydellistä eikä sinä ole säröjä, kaikki on johdonmukaista, loogista ja lineaarista. Näissä komedioissa on sen sijaan päinvastainen lähestymistapa. Asiat ovat merkityksettömiä ja sattumanvaraisia sekä koomisia!

- Itse asiassa historian pitäminen vakavana ja traagisena juontaa juurensa jo antiikin Kreikasta, historiaa kuvattiin juhlallisesti, mutta nykypäivää sai käsitellä komediallisesti.

Monty Pythonilla on myös natsiaiheisia vitsejä, mutta Mähkän mielestä määrällisesti vähän. Mr. Hilter –sketsissä natsirikolliset elävät 1970-luvun Britanniassa ja yrittävät pärjätä paikallispolitiikassa.

Pythonit ottivat poliittisesti kantaa maailman tapahtumiin

- Mr. Hilter –sketsissä peilataan sitä, että olisiko Britanniassa ollut mahdollista natsismin kehittyminen. Sketsi kuvaa myös äärioikeistolaisten, ultranationalististen puolueiden nousua Britanniassa, analysoi Mähkä.

Killer joke -sketsissä brittikäsikirjoittaja (Palin) keksii maailman hauskimman vitsin, joka on tappava (nauru tappaa). Armeija nappaa vitsin salaisena aseena käyttöön rintamalla, ja pian saksalaiset kuolevat suurin joukoin rintamalla kuultuaan megafonilla luetun vitsin.

- Näen tässä irvailussa taustana sen, että sodanjälkeinen sukupolvi sai yliannostuksen sotaa koulussa ja median kautta. 1960-luvulla sota oli tuoreessa muistissa ja sitä jauhettiin koko ajan.

Monty Python otti kantaa ajankohtaisiin poliittisiin asioihin niin ulkomailla kuin kotimaassa esimerkiksi laittamalla kommunistisen maailman johtajat tietokilpailuun.

- Vaikka Monty Python oli selkeästi kallellaan vasemmalle, he kyllä kritisoivat oikeastaan kaikkia. Kaikki sosiaaliryhmät ovat komedian kohteena, mainitsee Mähkä.

Kouluopettaja Mary Whitehouse käynnisti protestikampanjan BBC:n liberaalia linjaa vastaan 1960-luvun lopulla. Moraalinen ristiretki joutui tietenkin Monty Pythonin hampaisiin. Sketsisissä se rinnastettiin natsien nousun ajan kirjarovioihin ja terroriin. Uutisraportin parodia kerää yhä liioittelevampia kierroksia edetessään.

- Aika raju detalji on viitata pääministeri Edward Heathiin "suurena johtajana", jota tämä kotirouvien käsivarsinauha-porukka seuraa. Tässä voi nostaa esiin seikan, että nykypäivien tapaan 1970-luvun Britanniassa ja Euroopassa pelättiin fasisimin ja totalitarismin nousua, tai ainakin sellaisesta puhuttiin, selittää Mähkä.

Mähkä etsii englantilaista kustantajaa Monty Python –väitöskirjalleen. Nyt hän alkanut tutkia Thatcherin ajan populaarikulttuuria Turun yliopiston hankkeessa.

Mutta miten sujuu suomalaiselta tutkijalta ulkopuolisena brittikulttuurin syväluotaus?

- Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Varmasti minulta menee ohi joitakin kulttuurin merkkejä ja huumorin hienovireisyyksiä, jotka syntyperäinen tajuaisi välittömästi. Toisaalta ulkopuolisuus auttaa tarkastelemaan varsinkin poliittisesti latautuneita ilmiöitä tasapuolisemmin.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.