Ville Komppa
Yle
Useamman genren parissa työskentelyllä on joissain piireissä paha maine. Jos laulaa oopperaa, ei tulisi laulaa tangoa, ja jos esittää viihdemusiikkia, tulisi pysyä poissa valtionosuusjärjestelmän piiristä. Tätä taustaa vasten on valaisevaa tarkastella vaikkapa George Gershwinin tuotantoa.
Säveltäjä-pianisti törmäytti afroamerikkalaisen perinteen, klassisen musiikin, musikaalin sekä oopperan ja sai kuulla moitteita vääristä saappaista jo omana aikanaan. Vain 39-vuotiaana menehtynyt lahjakkuus teki silti niin kuin halusi—sekä-että—veljen Iran toimiessa luottomiehenä laulutekstien ja librettojen parissa.
Eikä kukaan tänä päivänä kiistä Porgyn ja Bessin merkitystä afroamerikkalaisista kertovana suuroopperana tai Rhapsody in Bluen erinomaisuutta Pianokonserttona, joka yhdistää Maurice Ravelin ja Broadwayn. Kuten ei myöskään niitä lukuisia evergreenejä, jotka syntyivät veljesten George ja Ira kynästä Broadway-musikaaleihin, ja juuri ja juuri säveltäjän vielä eläessä myös Hollywoodiin.
Sinfoniaorkesterin ja jazz-orkesterin liitto eli ja voi hyvin vielä muutaman vuosikymmenen George Gershwinin kuoleman jälkeen, kun hänen musiikkinsa sai yhä uusia ja uusia tulkintoja valkokankailla ja teatterilavoilla. Tuota perintöä pitää yllä orkesteri siellä, taiteilija täällä, ja parhaimmistoon kuuluu brittiläinen John Wilson Orchestra, joka konsertoi muun muassa vuosittain Proms-festivaalilla Lontoossa.
Gershwinien läpimurtoelokuva Hollywoodissa oli Shall We Dance, Saanko luvan, vuodelta 1937, ja siitä kuullaan levyllä useita kappaleita, mukaan lukien They Can’t Take That Away From Me. Pian Fred Astairen tähdittämän elokuvan ensi-illan jälkeen säveltäjä menehtyi vaikeaan aivokasvaimeen. Mutta, laulun sanoin, “The memory of all that—they can't take that away from me”.
”Gershwin in Hollywood”. - Hollywood-elokuvista tuttuja George ja Ira Gershwinin ikivihreitä. - John Wilson Orchestra. (Warner Classics, 0825646493739)
Kuuntele Uudet levyt 16.9.2016, toimittajana Ville Komppa.
