Hyppää pääsisältöön

Pitkän vieterijousen yläpäähän rakennettavan kahvilan haasteita ja iloja

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kajon yläpäätä vinosta katsoen, hän. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Pitkän vieterijousen yläpäähän rakennettavan kahvilan haasteita ja iloja

Kuten tiedämme, se mikä toimii veden alla helposti ja tyylikkäästi, ei välttämättä toimi maalla yhtä helposti ja runollisesti.

Virtahevonen lilluu joessa kuni tavattoman vanttera keijukainen, töpöjalat vain välillä joenpohjaa hipaisten tai siitä lisää lillumavauhtia potkaisten, mutta maan päällä lillu virtahevonen kyllä ei!

Ja pitkän kierrejousen yläpäähän rakennetun kahvilan toteuttaminen on maalla monin verroin vaikeampaa kuin se olisi veden alla.

Maalaisjärki sanoo, että jos useampimetrisen (vaikka 26,508 metriä), kierrejousen yläpäähän rakennetaan kahvila, sen painopiste tulisi olla varsin keskellä.

Muuten alkaa kahvilamökki kallistua jousen varassa jollekin sivulle, ja kohta ovat kahvila-asiakkaat pää alaspäin (ainakin jos ovat lattiaan ruuvatuissa tuoleissaan kiinni turvavöillä).

Kahvinjuonti pää alaspäin on aikamoista suttaamista, etenkin jos kahvila hetkuu jousen päässä ja tuuli vielä lisää siihen sivuttaisliikettä, niin että kahvilan savupiippu piirtää heilurikahdeksikkoa maisemaan. Eikä ole muutenkaan mukava sellainen kahvila, jossa joka kerran tulee yrjö olo.

Mikä neuvoksi?

No ainakin kahvilan jousen tulee ola varsin jäykkä.

En tiedä miten insinöörit mittaavat jäykkyyttä, mutta jousen pitäisi olla ainakin niin jäykkä, että jos vaikka kolme ihmistä seisoo kahvilan kassajonossa joka sijaitsee kahvilan reunalla, niin pitäisi kahvilan silti pysyä pystyssä kuin moraali.

Sitten jos jono on vaikka kuusi ihmistä pitkä, saakin jo rellahtaa kahvila sivulle ja pää (katto) lähes alaspäin - kun ei pienessä kahvilassa ole usein niin pitkää jonoa, etenkin jos henkilökunnaksi palkataan entisiä tai tulevia fysioterapeutteja, jotka ovat energisiä, toimeliaita ja tehokkaita, 24/7 & 365.

Lisäksi tuoleissa tulisi olla turvavyöt ja kahvikuppien soisi olevan rakenteeltaan samantapaisia kuin se pienten lasten kananmunanmallinen lelu-ukko joka aina keikahtaa pystyyn, jos sitä painaa sivulle päin ja sittä laskee irki.

Entäpä kulku kahvilaan? Mites se?

Kierrejousen, joka kasaan litistymättä kestää kahvilan, kahvin, pullien ja asiakkaiden ja myyjien ja maksuvälineiden painon, on oltava halkaisijaltaan aika iso. Esim! 1 m 60 cm.

Ja jousen on oltava paksua rautaa. Esim! Puolapuiden puolapuun paksuista.

Silloinpa luonteva ja turvallinen kahvilaannousureitti olisi kipuamalla jousen sisäpuolta, missä kierrejousi"putki" muodostaisi ikään kuin kaarevat, suojaisat puolapuut, joiden sisäpuolta pitkin kivuta: ja jousen yläpäässä olisi kahvilan lattiassa reikä, josta ylösnousijat pääsisivät kahvilatilaan ja osallisiksi sen henkevästä ilmapiiristä.

Alas pääsisi samalla tavalla, ja lisäksi voisi olla kahvilassa matalakaiteinen parveke, ja maassa sen alla palopurje tai trampoliini, niin ne jotka eivät uskaltaisi laskeutua puolapuita vaikkapa valtavan myrskypuuskan takia, kun kahvila heiluisi sinne tänne ja välillä oltaisiin pää alaspäin, niin he, pelokkaat, voisivat hyppiä trampoliiniin aina kun kahvila olisi tuulenpuuskassa sopivalla hollilla trampoliiniin nähden.

Siinä tosin on kyllä se, että jos pitää juoda kahvia pää alaspäin, niin se ei ole täysin ihanteellinen tilanne.

Tulee mieleen purjelaivojen öljylamput! Tai niiden jalustat. (Niiden öljylamppujen.)

Ne oli silleesti nivelletty, että keikkuipa laiva mihin suuntiin hyvänsä, niin ei mennyt silmälleen se lamppu silti. (Kuvia löytää kun kirjoittaa netin kuvahakuun gimbal whale oil lamp.)

Pitäisikinpä siis kaarevalla rautapidikkeellä ripustaa se kahvila riippumaan jousen yläpään yläpuolelle siten, että vaikka tulisi mikä syyspuhuri, niin kahvilaiset olisivat pöydissään oikein päin, eikä pää alahappäin. (Vähän samalla tavalla riippuu varren päässä sinikello. Siniesimerkkejä ks. esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Eulerin_lause_(funktioteoria) .)

Valtava etu!

Kelluva nosturirakennelma Tampereen Jänissaaressa syyskesällä 2016
Alkuasukkaiden vilpitön mutta vaatimaton yritys rakentaa kahvilan nousujousiputken perustukset veden päälle Tamperella. Kelluva nosturirakennelma Tampereen Jänissaaressa syyskesällä 2016 Kuva: Markus Kajo mmxvi markus kajo

Tosin haittana olisi se, että kun ne kahvilahinkuiset sitä kierrejousen sisäpuolen "puolapuustoa" pitkin kapuaisivat ylös, niin eivät jousen yläpäässä tulisikaan mistään kahvilan lattia-aukosta kahvilan sisään, vaan jousen päähän olisi hitsattu se C-kirjaimen tai karttapallon pidikkeen tapainen kaari, ja sitä pitkin täytyisi käsin ja jaloin nylkyttäytyä aivan kuin nousisi köyttä pitkin, sen kaaren toiseen päähän, ja siellä, kahvilan katossa, rautakaaren kiinnityslenkin vieressä olisi kattoaukko, josta mulahdettaisin päälleen sisään kahvilaan, tössähtäen vaikka ison tyynyn päälle kuin merilehmät (Dugonidae).

Takaisin pääsisi sitten siten, että sitä nousisi tuolille seisomaan, ja pari kahvilatoveria auttaisi vyötäisistä, n'otta pääsisi takaisin katolle, sitten rauta-ceetä pitkin edeten kuin köyttä kavuten, päätyen lopulta pää edellä tukijousen sisään, ja siellä kääntyisi jalat alaspäin, ettei tarttisi tulla "puolapuita" maahan pää edellä.

Nykyään kun alkavat vallata alaa kahviloiden piirissä erilaiset liikeketjut, niin kohta kahvilat eivät eroa muuten kuin henkilökunnan nimien osalta, niin tässäpä olisi erilainen kahvila, että siellä olisi kiva piipahtaa, ainakin vaihteeksi.

Jousenpääkahvila olisi ainakin minusta iloinen asia, ja kahvilan asiakkaita yhdistäisi ainakin yksi yhteinen kiinnostuksen kohde: pääsy kahvilaan, ja pääsy pois sieltä. Ja tietenkin myös kahvi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kopi_Luwak).

Muuta ei asiasta tule mieleen juuri nyt.

Tuleeko teille?

Toivoo:

mk

Kommentit
  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat