Hyppää pääsisältöön

Yö, jonka nukuin ulkona

Riippumatto meren rannassa kahden männyn välissä
Riippumatto meren rannassa kahden männyn välissä Kuva: Yle / Elina Toivonen riippumatot,luontosuhde,nukkuminen,uni (biologiset ilmiöt),meri

En pidä teltassa nukkumisesta. Minun teltassani pitäisi olla suuri ikkuna, josta tarkkailla ulkopuolista elämää. Suljetussa tilassa kaikki luonnon äänet voimistuvat kymmenkertaisiksi ja mielikuvitus alkaa kehitellä kaikenlaisia tarinoita ja uhkakuvia. Kun ensikerran huomasin Suomen Ladun Nuku yö ulkona -kampanjan, päätin oitis osallistua siihen ja nukkua todellakin ulkona, taivasalla.

Aurinko kiiltää meren pinnassa
Kaunis päivä enteili kuulasta yötä. Aurinko kiiltää meren pinnassa Kuva: Yle / Elina Toivonen meri,saaristot

Intoa piukassa

Onnekseni tapahtuma osui syyskuiseen viikonloppuun, johon oli jo aikaa sitten sovittu naisporukan vierailu tutulle mökille Inkoon saaristoon. Vaatehuoneen nurkasta löytyi pojan partioharrastuksen jämät: hyttysverkolla varustettu riippumatto, telttapatja ja makuupussi.
Sääennuste lupasi hyvää ja mielessäni kuvittelin yöpaikkani tähtitaivaan alle meren rantaan. Toki mahdollisen sateen ja tuulen sattuessa saisin riippumattoni ripustettua vaikka suojaiselle terassille. Suunnitelma oli siis valmis.

Skip Instagram post

Suunnitelmasta tekoihin

Ilta sujui rattoisasti syömisen, saunomisen ja loppumattoman puheensorinan merkeissä. Illan hämärtyessä valitsin paikan riippumatolleni jotakuinkin suunnitelman mukaan. Ystäväni päivittelivät: aikoisinko todellakin nukkua ulkona? Ja ehdottomasti aioin.
Puolilta öin toisten kömpiessä lämpimiin sänkyihinsä, edelleen tempaustani ihmetellen, minä kiemurtelin itseni makuupussiin ja heiluvaan petiini. Yöpuvuksi olin valinnut lämpimän aluskerraston fleecekuorrutuksella, villasukat ja pipon.
Täysikuu valaisi makuuhuonettani. Männynlatvojen läpi erotin tähtiä. Oli täysin hiljaista. Aloin odotella unen tuloa.

Urosleijona ilmestyi viereeni ja upotti valtavat kyntensä riippumattoni sisään.

Ensimmäisen kerran heräsin klo 03.30. Olin havahtunut uneen, jossa urosleijona ilmestyi viereeni ja upotti valtavat kyntensä riippumattoni sisään. Vähän nauratti. Mielikuvitus ja alitajunta olivat näköjään nytkin vauhdissa, vaikka ahtaan paikan kammoa en tällä kertaa potenutkaan. Kuten kaikki aamuyön heräilijät tietävät, tähän aikaan on vaikea saada unen päästä uudelleen kiinni. Kuu kumotti edelleen kirkkaalta taivaalta takaviistosta. Täysi hiljaisuus pakotti kuuntelemaan. Ei mitään rapinaa missään. Ei tuulta eikä aaltojen vaimeaa loisketta. Jokin merilintu rääkäisi kerran jossain. Olin kuullut, että luonnon hiljaisuus voi olla todella piinaavaa. Koetin olla ajattelematta sitä ja orastavaa pissahätää. Hengittelin syvään rentoutuakseni ja nukahtaakseni uudelleen.

Skip Instagram post

Sisulla aamuun saakka

Jonkinlaisen unen ja valveen rajamailla tunsin ilman viilenneen. Varpaita jo vähän paleli villasukista huolimatta. Makuupussin ja riippumaton välissä telttapatja liukui mihin sattui. Oli vaikeaa löytää hyvää ja lämmintä asentoa. Reilun tunnin kuluttua oli pakko nousta ja vääntäytyä puskapissalle. Hetken harkitsin luovuttamista; lämmin huone olisi vain 30 metrin päässä. Päätin kuitenkin kestää vielä hetken, sillä halusin nähdä auringonnousun.

Kello kuuden maissa aurinko alkoi kajastaa taivaanrannassa oranssina. Kesällä lintujen aamukonsertti olisi herättänyt jo aikaa sitten, mutta nyt oli edelleen täysin hiljaista. Ilma tuntui nenänpäässä kylmältä. Oliko jo pakkasta? Kuoriuduin makuuupussista ja kävelin rantaa pitkin niemekkeen taakse. Aurinko oli värjännyt merenkin oranssillaan ja aamu-usva veden päällä näytti kiirehtivän jonnekin. Kertakaikkisen kaunista. Onnittelin itseäni, että olin sinnitellyt aamuun saakka. Klo 06.30 kömmin sisätiloihin nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Eihän se haittaa?

Auringonnousu saaristossa
Auringonnousu saaristossa Kuva: Yle / Elina Toivonen Auringonnousu,meri,saaristot
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto