Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jenny ja läskimyytinmurtajat pääkuva

Jenny Lehtinen: Liikunnan ja ruokavalion liitto vinksahtaneen mielen näkökulmasta

Jenny Lehtinen irvistää kiinankaalille, toisessa kädessä on pinkki puntti
Jenny Lehtinen irvistää kiinankaalille, toisessa kädessä on pinkki puntti Kuva: YLE / Jussi Nahkuri eve mantu

Liikunta ja terveellinen ruokavalio. Terveellinen ruokavalio ja liikunta. Ihan liian usein ajatuksissani ne liittyvät niin olennaisesti toisiinsa, että ilman toista ei voi olla toista. Entä jos liikuntaa ja syömistä ei enää sotkisikaan toisiinsa? Sallisi itselleen kaikessa rauhassa päiviä tai pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin ihan suosiolla toteaisi, että nyt en jaksa liikkua. Ja päättäisi, että se on ihan ok, eikä sen tarvitse vaikuttaa syömiseen millään lailla. Ja toisinpäin: vaikka söisi sen jättikorvapuustin kahvitauolla, sillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, meneekö illalla käymään lenkillä.

Eilen oli päivä, jolloin ei tehnyt mieli lähteä tanssitunnille. Olin vähän väsynyt, vähän vielä liian kipeä viikonlopun vatsataudin jäljiltä.

Tuskastelin asiaa tovin, kunnes päädyin ratkaisuun, johon olen päätynyt jo lukemattomia kertoja aiemminkin: syömään. Vähän väärin, vähän liikaa.

Kun niin tekee, on mun mielessäni jo rikkonut tarpeeksi pahasti terveellisen elämän perusrakenteita vastaan, joten enää ei tarvitse miettiä liikkumistakaan. Huomenna sitten.

Huomenna sitten.

Kävin kolme viikkoa sitten Matka Hyvään Kuntoon -rekassa kuntotesteissä.

Minulta mitattiin niin puristusvoima, kestävyyskunto kuin kehonkoostumuskin. Ja tulokset olivat oikeastaan juuri sitä, mitä voi odottaakin tämän reilun neljän kuukauden jälkeen: kestävyyskunto hyvä, puristusvoima pykälän päässä erinomaisesta ja lihasmassan määrä reilusti yli keskiverron kaikkialla kropassa.

Hyvä minä! Ja sitten se mutta.

Iso MUTTA.

Olen lihava. Siitä johtuen oikeasti kestävyyskunto on välttävä, ja kokonaisarvio tilanteestani kiteytyi sanaan: huolestuttava.

Kokonaisarvion saaminen oli ärsyttävää!

Ärsyttävää lähinnä siksi, että mielestäni olen tehnyt jo niin hemmetin paljon.

Jälleen kerran mielessäni pyörähti ajatus, miten TURHAA kaikki tämä liikunta onkaan, kun mitään tuloksia ei synny.

Mitään tuloksia? Eli paino ei putoa.

Ei putoa ei, kun syöminen ei ole vielä kunnossa.

Tämä on se ongelma.

Olen aivan liian voimakkaasti sitonut liikunnan osaksi painonpudotusta. Mielestäni liikkumisen pitää tuottaa painonpudotustuloksia.

Liikkuminen voi tuntua aivan kamalalta ja sitä voi tehdä aivan väärässä mielentilassa ja verenmaku suussa hampaat irvessä, koska se nyt vaan kuuluu painonpudotukseen. Ja sitten kun ei enää jaksa… sitten voi vähän ylensyödä, koska koko pakettihan on silloin pilalla. Ja saa vähän levätä.

Entä jos liikuntaa ja syömistä ei enää sotkisikaan toisiinsa? Sallisi itselleen kaikessa rauhassa päiviä tai pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin ihan suosiolla toteaisi, että nyt en jaksa liikkua. Ja päättäisi, että se on ihan ok,eikä sen tarvitse vaikuttaa syömiseen mitenkään.

Nyt en jaksa liikkua. Onko se ok?

Ja toisinpäin: vaikka söisi sen jättikorvapuustin kahvitauolla, sillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, meneekö illalla käymään lenkillä.

Jos mietin elämässäni ajanjaksoa, jolloin syöminen ja liikkuminen on ollut helppoa ja stressitöntä niin… okei, ei sellaista ole muistikuvissani. Mutta lähimmäksi helppoutta pääsin silloin, kun vapautin itseni harrastamaan niitä liikuntajuttuja, joista tykkään ja jotka koen mielekkääksi, ihan sama miten muu elämä on mennyt.

Aika nopeasti se vaikutti syömisiinkin niin, että kun tiesi, että illalla on luvassa itselle mielekästä liikuntaa, ei huvittanutkaan syödä ihan älyvapaasti. Ja pikkuhiljaa syöminenkin ohjautui järkevämmäksi.

Sitten toki tapahtui klassinen: huomasin tämän, ja ajattelin, että tässähän kannattaa alkaa tarkemmin katsoa mitä suuhunsa panee, ja oikeastaan sitä voisikin olla vähän tiukemmallakin kuurilla, sillähän niitä tuloksia oikeasti tulee… ja jälleen oli oravanpyörä valmis.

Sama pätee toki toisinkin päin. Ihan yhtä monta kertaa syömisen järkevämmäksi opettelu on käynyt liian raskaaksi, kun samaan aikaan takaraivossa on jyskyttänyt ehdoton pakko myös rankalle liikunnalle. Lopputulosta ei liene tarpeen taaskaan esitellä.

No onko niitä tuloksia syntynyt?

Taas tekisi mieli paukuttaa päätä ovenkarmiin, jospa sinne jotain älyäkin siinä samalla siirtyisi. On meinaan oikeasti suunnatonta typeryyttä ja suoranaista itsetuhoisuutta mitata liikunnan merkitystä vain sen painonpudotusvaikutuksella. Kun niin mielettömän paljon hyvää on tapahtunut.

Nukun paremmin, ja olen huomattavasti virkeämpi, välillä jopa rauhallisempi.

Ryhti on parantunut, ja niskassa ollut “emännän kyhmy” on kadonnut.

Minusta on myös tullut selkeästi vahvempi, minkä huomaa varsin hyvin esimerkiksi jättimäisiä ruokakasseja kotiin raahatessa.

Ja pari päivää sitten viimeksi poljin fillarilla kuin hullu viimeisen ylämäen ennen kotipihaa.

Miksi?

Koska nyt minä pystyn siihen. Ja sen pitäisi olla tärkeintä.

Jenny

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.