Pauliina Motturi
Yle
Richard Nixon julisti vuonna 1971 huumeiden väärinkäytön Yhdysvaltojen julkiseksi viholliseksi numero yksi. Huumeiden vastainen sota on nyt hävitty ja tilalle tulisi etsiä globaalisti kestävämpiä, tutkimustietoon pohjautuvia päihdepoliittisia malleja. Mutta mitä ne voisivat olla?
Aika ajoin Suomessakin nousee keskustelua kannabiksen dekriminalisoinnista. Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan siis päihdepolitiikkaa, jossa kieltolakeja kevennetään tai poistetaan. Narkofobisessa nyky-Suomessa keskustelu kuitenkin torppautuu hyvin nopeasti niille sijoilleen. Päihteiden suhteen elämme tietyllä tavalla edelleen 1970-luvun asenneilmapiirissä. Suomalaisten suosikkipäihde alkoholi, joka on hermomyrkky ja tehokas liuotin, nauttii kansakunnan ja valtion hyväksyntää, mutta huumeiksi luokitellut aineet koetaan syystä tai toisesta täysin eri kategoriaan kuuluviksi.
1900-luvun alkupuoliskolla kannabiksen lisäksi oopium, morfiini, amfetamiini ja heroiini luokiteltiin vielä lääkeaineiksi. Heroiinia on lisätty esim. yskänlääkkeisiin. Suhtautuminen huumeisiin on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen ja Huume-Suomella onkin pitkä ja mielenkiintoinen historia.
Humaania päihdepolitiikkaa yhdistyksen (HPP ry) teesien mukaan huumemarkkinoiden antaminen rikollisten käsiin on eettisesti ja taloudellisesti kestämätön ratkaisu ja vaihtoehdoista olisi pystyttävä keskustelemaan avoimesti. Päihteitä käytetään lähes kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Koska päihteiden käyttöä ei voida täysin estää, sitä tulee järjestön mukaan ohjata vastuulliseen, riskejä minimoivaan ja haittoja vähentävään suuntaan.
Se "orjuutus", mikä esimerkiksi heroiinista tulee, johtuu osittain siitä, että se on laiton huume.Lue lisää riippuvuustutkimuksesta tästä.
Esimerkkejä löytyy jo. Portugalissa dekriminalisoitiin kaikki huumeet (myös kokaiini ja heroiini) heinäkuussa 2001. Dekriminalisoinnin positiivisista tuloksista on uutisoitu Suomessakin jo vuonna 2009 kun tutkimustuloksia on tullut saataville. Cato Instituutin tutkimuksen mukaan huumeiden käyttö Portugalissa ei ole lisääntynyt dekriminalisoinnin myötä, mutta huumekuolemat ja esim. HIV-tartunnat ovat vähentyneet huomattavasti. Huumeiden ongelmakäyttäjät ohjataan nyt vankilan sijasta hoitoon.
Voisiko dekriminalisoinnista olla hyötyä myös Suomessa?
Sosiologi ja valtiotieteiden tohtori Jussi Perälä on toiminut huumetutkijana mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja A-klinikkasäätiössä, kirjoittanut mm. kirjan Helsingin huumemarkkinoista ja tutkinut sekä käyttäjiä että myyjiä.
"Olemme Suomessa vielä kaukana dekriminalisoinnista. Meillä huumausaineiden käyttäminen on rikos, josta voidaan tuomita vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Näin ei käytännössä tehdä, mutta koko keskustelu pitäisi aloittaa siitä. Haluammeko että se on tällainen rikos?
Jos huumeisiin suhtautumista ajattelee janana, jonka toisessa päässä on täyskielto ja toisessa päässä vapaat markkinat, niin olemme siellä täyskiellon päässä ja dekriminalisointi tulee vasta ennen puoltaväliä tätä janaa."
“Suomessa on avoimet huumemarkkinat siinä mielessä, että kuka tahansa voi niin halutessaan ryhtyä myymään huumeiksi luokiteltuja aineita. Valtaosa suomalaisesta huumerikollisuudesta näyttäisi olevan hyvinkin epäjärjestäytynyttä. Sitä voisi kutsua organisoituneen rikollisuuden sijaan ennemminkin orgaaniseksi rikollisuudeksi, jonka järjestymisperustana ovat moraaliset siteet."
Kartellit liittyvät huumekaupassa sen järjestäytyneisyyteen. Joidenkin viranomaisten mukaan meillä on järjestäytyneet huumemarkkinat. Jotta meillä olisi kartelleja ja järjestäytyneitä ryhmiä, niin ryhmän pitää ensinnäkin pystyä käyttämään väkivaltaa tai sen uhkaa. Toiseksi, ryhmälle on etua jos se pystyy korruptoimaan viranomaisia. Korruption avulla voi paitsi taata toiminnan immuniteetin suhteessa lakiin, myös suojella omaa asemaansa kilpailijoilta.
Jos asiaa puolestaan katsoo suomalaisen tutkimuksen kautta, meillä ei ole näyttöä markkinoiden järjestäytyneisyydestä. Suomalainen ammattirikollisuus on nähty korkeintaan puolijärjestäytyneenä (Junninen 2006) ja huumerikollisuuden toimijaroolien on katsottu sekoittuvan arjessa eri tasojen välillä (Perälä 2011).
Huumeiden ankara kriminalisointi ja rikosoikeudellinen kontrolli pitävät luonnollisesti yllä rikollisia huumemarkkinoita, kuten jo klassikkososiologit Nils Christie ja Kettil Bruun ovat todenneet.
"Tätä sotaa ei kuitenkaan halutakaan voittaa, vihollinen on kuolematon. Samalla voidaan kuitenkin perustella jatkuvaa kontrolliresurssien lisäämistä ja jopa yksityisyyden suojan valikoivaa murtamista. Tämä on näkynyt Suomessakin siten, että huumerikollisuutta ja erityisesti moottoripyöräkerhojen osuutta siinä on 1990-luvulta lähtien käytetty keskeisenä argumenttina poliisin alati laajenevissa valtuuksissa. Virallista näyttöähän asiasta ei ole.”
Lopputulema?
Perälän mukaan jonkin asian laittomana pitäminen, vaikka siinä ei enää olisikaan järkeä, yhdistettynä siihen, että se on moraalisesti hyvin tuomittava, on myös hyvä keino hallita massaa, muokata mielipiteitä ja murtaa yksilönsuojaa. Huumekontrolli ei uhkaa eniten valtaa pitäviä, vaan kohdistuu yhteiskunnan marginaaliin. Vähemmistöjen oikeuksien polkeminen uhkaa myös valtaväestön oikeuksia.
“Henkilökohtaisesti kannatan dekriminalisointia ja päivästä riippuen mitä tahansa muuta vaihtoehtoa kuin täyskieltoa. Huumeiden täyskiellolla ajetaan yhteiskuntaa taaksepäin kohti kontrolliyhteiskuntaa.
Mutta pitää myös muistaa, että huumeiden dekriminalisointi ei ole mikään ihmeratkaisu, ja siinä on omat huonot puolensa. Huonoina puolina on se, että se edelleen jättää huumemarkkinat viranomaisten ja rikollisten väliseksi temmellyskentäksi ja saattaa näin pahentaa markkinatilannetta. Hyvinä puolina on, että se helpottaa käyttäjien asemaa siirryttäessä rangaistavuudesta terveyslähtöisyyteen. Dekriminalisoinnissa on toki erilaisia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi globaalisti eniten käytetyn kannabiksen kotikasvatuksen salliminen pienissä erissä.”
Vuonna 2015 Kalifornian osavaltiossa suurin vastustus kannabiksen dekriminalisoinnin suhteen tuli poliisin, vankilahenkilöstön ja syyttäjälaitoksen etujärjestöiltä. “Siis ihmisiltä ja organisaatioilta, jotka hyötyvät nykyisestä huumekieltolaista”, toteaa professori Craig Reinarman Santa Cruzin yliopistosta. Lisää Yhdysvaltojen tilanteesta voi lukea Tuukka Tammen artikkelissa "Kannabis valloittaa Yhdysvaltoja".
Meillä Suomessa sanalla "huume" on edelleen demoninen kaiku, ja julkisessa keskustelussa menevät iloisesti sekaisin mm. viihdekäyttö, lääkekäyttö ja ongelma/väärinkäyttö. Olemme tilanteessa, jossa poliittiset puolueet eivät uskalla kovin rohkeasti ottaa kantaa mihinkään huumeisiin liittyvään, koska pelkäävät leimautuvansa huumemyönteisiksi. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että nyt kun sota huumeita vastaan on hävitty, poliittiset toimijat kertoisivat selkeästi, mitä hävitylle sodalle tulisi heidän mielestään tehdä.
Keskustelu on avattu ja keskustelu jatkukoon. Viikon leffana nähdään huumesotaan lattareissa keskittyvä Cartel Land.
Rikun ja Tunnan vieraat huumesodan raunioilla
Mikko Salasuo
Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija, talous- ja sosiaalihistorian dosentti, valtiotieteiden tohtori (HY).
Tutkinut huumekulttuurin lisäksi mm. populaarikulttuuria ja salattujen, hävettyjen ja vaiettujen ilmiöiden tutkimusmenetelmiä.
Susanne Uusitalo
Käytännöllisen filosofian tutkijatohtori (HY).
Tutkimusintressit: addiktion filosofia, bioetiikka ja feministinen filosofia.
Olli Ruohomäki
Filosofian tohtori ja valtiotieteiden maisteri.
Asiantuntemus: mm. hauraat valtiot, konfliktit ja yhteiskuntakehitys, sekä huumeet ja konfliktit
Ke 21.9. Yle TV2 klo 21 ja To 22.9. Yle Puhe klo 16.
