Sairaalassa isääni kiinnosti usein viereisen potilaan tilanne melkein enemmän kuin oma.
Tilanne potilashuoneessa oli aika kiusallinen, kun isäni huonokuuloisena alkoi usein ja kovaan ääneen pohtia äitini kanssa, että mitähän kieltä siinä verhon takana oikein haastellaan ja onkohan siinä vaimo vai tytär kylässä. Tilanne toistui niin usein, että minun oli lopulta pakko kirjoittaa tämä lappu, jota he sitten lueskelivat tyytyväisenä. Se jäi yhdeksi kummalliseksi muistoksi isästäni.