Harvassa dokumentissa on jaksoa, jossa kuvausryhmä on autossa, jota yhtäkkiä tulitetaan. Kun Cartel Landin loppupuolella tapahtuu näin, se ei edes hätkähdytä. Suuri osa tarinasta tapahtuu kuoleman läänissä, jossa ihmiselämällä on lähinnä välineellinen arvo - ja maan hallitus välttää vastuuta.
Cartel Land on poikkeuksellisen järkyttävä elokuva. Siinä näytettäviä tapettujen kuvia musertavampia ovat todistajien ja sukulaisten tarinat. Luulet jo kuulleesi jotain loputtoman lohdutonta, mutta edessä on vain pahempaa. Ensin ahdistavaa on väkivallan kuvailu, sitten yhteiskunnallisen epätoivon vääjäämättömyys.
Cartel Land, joka sivumennen sanoen on myös loistava, jännittävä ja erittäin valaiseva dokumentti, tekee näkyväksi huumeiden vastaisen sodan mahdottomuuden. Yhdysvaltojen hallinnon 1980-luvulla julistama sota on johtanut vastapuolen, Keski- ja Etelä-Amerikan huumekartellien kasvuun ja sekä niiden muuttumiseen entistä julmemmiksi.
Meksikossa miljoonat viattomat kärsivät. Maassa on alueita, joita hallitsevat rikollisliigat.
Elokuva alkaa haastatteluilla molemmin puolin Meksikon ja Yhdysvaltojen rajaa. Meksikon puolella tavataan yöllä metamfetamiinin valmistajia. He kehuvat olevansa alan parhaita. Naamioitunut, fiksusti puhuva mies kertoo, että he tietävät aiheuttavansa aineellaan pahoja asioita, mutta se on vain bisnestä. Olemme köyhiä, hän toteaa.
Mistä he ovat saaneet kemianoppinsa? Amerikkalaiselta isältä ja pojalta, naamiomies paljastaa. Hetken ajan tuntuu, että Breaking Bad olisi totta. Cartel Landin tuottajiin lukeutuu Kathryn Bigelow, tositapahtumista ammentavien The Hurt Lockerin ja Zero Dark Thirtyn Oscar-palkittu ohjaaja.
Valitettavasti Matthew Heinemanin ohjaama ja pääosin itse kuvaama Carter Land ei ole fiktiota, joka olisi lopputekstien alkaessa turvallisesti ohi. Päivänvalossa meksikolaisnainen listaa limettitarhan verilöylyssä kuolleita lähisukulaisiaan. 3-kuukautinen vauva, 6-vuotias tyttö, eläkeikäinen mies.. yhteensä 15 uhria, joista 13 samasta perheestä. Kaikki siviilejä. Tarhan omistaja oli velkaa huumekartellille, joka kosti tappamalla työntekijöitä ja heidän lapsiaan mahdollisimman julmasti. Vauvakin heitettiin kaivoon.
Meksikon puolella tavataan myös kodinturvajoukkoja. Konetuliasein varustautuneina he kertovat puhdistavansa kyliä kartellien miehistä. Kun armeija saapuu kylään, kodinturvajoukot riisutaan aseista, mutta kansalaiset ryhtyvät mellakoimaan armeijan sotilaita vastaan. Kylän asukkaat jopa häätävät armeijan. Naiset huutavat sotilaiden perään, että ei teitä täällä kaivata. Kodinturvajoukkoihin luotetaan enemmän kuin hallituksen tekoihin ja miehiin. Kodinturvajoukkojen miehet saavat rynnäkkökiväärinsä takaisin.
Myös Yhdysvaltojen puolella Arizonassa kamera on kansalaispartioiden mukana. Raskaasti aseistautuneet miesjoukot kertovat puolustavansa maataan. Ei täällä ole virkavaltaa, mutta kartellin tappajat liikkuvat yössä, joten siviilien on valmistauduttava ampumaan, rajapartion ahavoittunut johtaja perustelee.
Kyse ei ole edes kapitalismin varjopuolesta, vaan tietoisten arvopäätösten seurauksista.
Cartel Land on elokuva väkivallasta, julmuudesta ja näköalattomuudesta. Kaiken tämän takana ovat keinotekoiset juridiikan ja vallan asetelmat. Kyse ei ole edes kapitalismin varjopuolesta, vaan tietoisten arvopäätösten seurauksista.
Väkivalta ei johdu siitä, että ihmiset käyttävät huumeita. Se johtuu huumeiden vastaisesta sodasta, huumeiden hinnoista, rahasta ja lopulta globaalista epätasa-arvosta, joka korostuu Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla. Kun kamera on mukana Michoacánin osavaltiossa ratsiassa huumekartellin taloon, sieltä löytyy metamfetamiinia, joka on valmistettu toki Yhdysvaltojen markkinoille.
Huumeiden vastaisella sodalla on lumipallovaikutus. Rajan ylittäminen nostaa huumeiden hinnan enemmän kuin kymmenkertaiseksi. Salakuljetusta yritetään estää yhä kovemmin rangaistuksin. Panokset kasvavat puolin ja toisin. Huumebisnes houkuttelee, kun duunari voi tienata laillisesta työstä Meksikon puolella hädin tuskin enemmän köyhyysrajalle nostavan palkan. Verrattuna huumeiden arvoon ihmiselämästä tulee pennikauppaa.
Väkivalta johtaa julmempaan väkivaltaan. Kartellit eivät voi antaa senttiäkään periksi. Sadismista, kiduttamisesta ja lynkkaamisesta tulee käytäntö. Kartellilaiset käyttävät päihteitä, ovat entistä enemmän sekaisin ja entistä enemmän väkivaltaisia.
Ei ihme, että huolestuneet kansalaiset kannattavat kodinturvajoukkoja ja oikeudentuntoiset miehet liittyvät niihin. Mutta mikä on totuus kodinturvajoukoista, kun tarkemmin katsotaan? Sen valottaminen on Cartel Landin todellinen juoni.
Puheet kartellien vastustamisesta ovat silmänlumetta.
Käy ilmi, että Yhdysvalloissa rajapartio ottaa kiinni lähinnä siviilejä, jotka pyrkivät Yhdysvaltoihin. Puheet kartellien vastustamisesta ovat silmänlumetta. Partiolaiset osoittautuvat äärioikeistolaisiksi, jotka odottavat ja toivovat Yhdysvaltojen hallinnon romahtavan. Rajapartion johtaja on katkera mies, joka on löytänyt pyssyleikeistä sisältöä elämäänsä.
Sankaruus on kovin suhteellista myös Meksikossa. Kodinturvajoukkoja johtava karismaattinen tohtori Mireles on kuin länkkärin sankari cowboy-hatussaan. Dokumentti vihjaa, että Mireles hyväksyy kiinni saatujen kartellin miesten kiduttamisen ja tappamisen.
Mireles on kuitenkin saanut tuloksia aikaan. Kartellit ovat menettäneet asemaansa, samoin läpeensä korruptoituneita pidetyt poliisit ja armeija. Kun Mireles joutuu ilmeisen murhayrityksen vuoksi sairaalaan, hallinto päättää iskeä kodinturvajoukkoja vastaan. Seuraa shakespearelainen valtataistelu.
Korruption muotoja on niin paljon, ettei tarinaa uskoisi todeksi, jos se olisi fiktio. Mireles ei ole se rehti mies, joka hän väittää olevansa. Pilaako valta kenet vain? Silti katsojan sympatiat voivat kääntyä loppusuoralla taas hänen puolelleen.
Cartel Land ei selitä huumeiden vastaisen sodan ja huumebisneksen portaita ja hierarkioita, vaan kuvaa ikään kuin yksittäistapauksia. Lopussa lankoja solmitaan yhteen täsmätempaisulla. Metamfetamiinin valmistaja esittää väitteen, joka voi hyvinkin olla totta. Hän sanoo rahoittavansa kodinturvajoukkoja, jotka tosiasiassa keräävät suojelurahaa.
Vaikkei juuri tuo väite juuri tuossa maakunnassa olisikaan totta, ydinasia on selvä: Meksikon puolella yhteiskunta on sairastunut tavalla, joka voi olla peruuttamatonta niin pitkään, kun huumeet ovat mielettömän arvokasta kauppatavaraa.
Cartel Land on hyvin elokuvallinen dokumentti, suorastaan eeppinen tragedia. Vaikka etualalla on Mirelesin nousu ja tuho, elokuva ei kerro mistään erityistapauksista. Tällaista on elämä suurilla alueilla Meksikoa. Kansalaiset eivät ole suurten tarinoiden päähenkilöitä, vaan sietämättömän tilanteen uhreja.
Heineman ei sano juuri mitään elokuvallaan suoraan, vaan antaa katsojan tehdä tulkintoja. Perimmäinen viesti on silti selvä. Huumeiden vastainen sota on epäonnistunut. Siinä on ainoastaan uhreja.
Kalle Kinnunen on Docventuresin leffakolumnisti, jonka juttu julkaistaan joka keskiviikko.
