Hyppää pääsisältöön

Kesärannan linnut: Kyhmyjoutsen

Kyhmyjoutsen
Knölsvan

125–160 cm, 6,6–15,0 kg.

Erittäin suuri, valkoinen ja hyvin pitkäkaulainen kyhmyjoutsen pitää siipiään usein koholla, pyrstöä ylä- ja nokkaa alaviistossa. Laulujoutsenen selkä on kyhmyjoutsenta matalampi, ja pyrstö vedenpinnan tasolla. Oranssinpunaisen nokan tyvessä on musta kyhmy. Nuori yksilö on syksyllä harmaanruskea.

Kyhmyjoutsen pesii ruovikkoisilla merenlahdilla, saarten suojaisilla poukamilla ja matalilla, mieluiten niittyrantaisilla luodoilla matalikkojen likellä. Laji pesii myös monilla rannikkoseudun rehevärantaisilla järvillä. Kyhmyjoutsen syö vesikasvien versoja. Pariskunta puolustaa reviiriään lajikumppaneilta.

Kyhmyjoutsen on hyvin yleinen merialueilla Suomenlahdelta Merenkurkkuun mutta harvinainen Perämerellä. Pääosa yksilöistä muuttaa loka–tammikuussa Itämeren eteläisempiin osiin ja palaa helmi–huhtikuussa, mutta melko suuri osa jää Suomen aluevesille, ellei meri jäädy.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Juha Laaksonen

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.