Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Harmaahaikara

Harmaahaikara
Gråhäger

90–98 cm, 1,0–2,1 kg

Kurkea viidenneksen pienemmän ja hontelomman harmaahaikaran kaula ja jalat ovat hyvin pitkät ja ohuet. Tikarimainen nokka on kellertävä. Selkä on vaaleanharmaa ja kaula ja vatsa vaaleammat, pää enimmäkseen valkoinen (nuorella harmaampi). Lentävä lintu vetää kaulan mutkalle (näyttää lyhemmältä ja paksummalta kuin kurjella), mutta jalat sojottavat kurjen tavoin pitkälle pyrstön taakse. Lentoääni on karheasti rääkäisevä ”hrahk, hräahr”.

Harmaahaikara pesii rantametsissä tai saarissa. Se väijyy kaloja, sammakoita, myyriä ja muita pikkueläimiä vesirajan tuntumassa ja ruovikoiden reunamilla sekä alavilla rantaniityillä ja -luhdilla. Tuhansia Itämeren eteläpuolella syntyneitä haikaroita lentää loppukesäksi Etelä-Suomen reheväkasvuisille meren- ja järvenrannoille ennen varsinaista syysmuuttoa.

Harmaahaikara pesii harvinaisena eteläisimmässä Suomessa, mutta loppukesällä se on melko yleinen ruokavieras. Haikarat lähtevät Länsi- ja Etelä-Eurooppaan heinä–joulukuussa ja palaavat maalis–toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Luonto