Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Harmaahaikara

Harmaahaikara
Gråhäger

90–98 cm, 1,0–2,1 kg

Kurkea viidenneksen pienemmän ja hontelomman harmaahaikaran kaula ja jalat ovat hyvin pitkät ja ohuet. Tikarimainen nokka on kellertävä. Selkä on vaaleanharmaa ja kaula ja vatsa vaaleammat, pää enimmäkseen valkoinen (nuorella harmaampi). Lentävä lintu vetää kaulan mutkalle (näyttää lyhemmältä ja paksummalta kuin kurjella), mutta jalat sojottavat kurjen tavoin pitkälle pyrstön taakse. Lentoääni on karheasti rääkäisevä ”hrahk, hräahr”.

Harmaahaikara pesii rantametsissä tai saarissa. Se väijyy kaloja, sammakoita, myyriä ja muita pikkueläimiä vesirajan tuntumassa ja ruovikoiden reunamilla sekä alavilla rantaniityillä ja -luhdilla. Tuhansia Itämeren eteläpuolella syntyneitä haikaroita lentää loppukesäksi Etelä-Suomen reheväkasvuisille meren- ja järvenrannoille ennen varsinaista syysmuuttoa.

Harmaahaikara pesii harvinaisena eteläisimmässä Suomessa, mutta loppukesällä se on melko yleinen ruokavieras. Haikarat lähtevät Länsi- ja Etelä-Eurooppaan heinä–joulukuussa ja palaavat maalis–toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.