Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Kalalokki

Kalalokki
Fiskmås

40–46 cm, 290–520 g.

Varista vähän pienemmän kalalokin selkä on vaaleanharmaa, jalat ja nokka kellanvihreät. Nuorella selkä on suomukuvioisen ruskea. Kalalokin ääni on iloinen kiljahdus ”ke ke klaiija-klaiija…”, varoitusääni terävä käkätys.

Kalalokki pesii kaikenlaisilla rannoilla, saarilla ja avosoilla, mieluiten karujen järvien kallioisilla ja kivikkoisilla rannoilla sekä puuttomilla merenluodoilla. Se on kotiutunut myös moniin kaupunkeihin. Lokit etsivät kaikenlaista eläin- ja kasviravintoa rantojen lisäksi pelloilta, nurmikoilta ja kaatopaikoilta. Kalalokit pesivät sekä yhdyskuntina että yksittäispareina.

Kalalokki on hyvin yleinen koko Suomessa. Se muuttaa heinä–joulukuussa Länsi-Eurooppaan ja palaa valtaosin huhtikuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Luonto