Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Kuikka

Kuikka
Storlom

58-73 cm, 2,0–3,4 g.

Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

Kuikka pesii kirkasvetisillä, karurantaisilla järvillä, etenkin suurilla reittivesillä, joilla on pesäpaikoiksi rauhallisia pikkuisia saaria ja metsärantoja. Muuttoaikaan kuikat levähtävät merenselilläkin. Kuikka sukeltaa jopa pariksi minuutiksi saalistaessaan pikkukaloja. Utelias kuikka tulee usein lähemmäs tarkkailemaan rannalle tai soutamaan tullutta ihmistä.

Kuikka pesii yleisenä järviseuduilla koko Suomessa. Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa ja palaavat huhti–toukokuussa; mahdollisesti osa talvehtii Pohjanmerellä.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

Kommentit

Luonto