Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Nuolihaukka

Nuolihaukka
Lärkfalk

28–36 cm, 130–340 g

Nuolihaukka on tuulihaukkaakin sirompi ja ketterämpi. Se on päältä harmaanmusta ja alta mustajuovaisen vaalea. Vatsan takaosa on punainen, kurkku ja posket valkoiset, päälaki ja viiksijuova mustat. Lennossa siivet ovat pitkät, kapeat ja teräväkärkiset, pyrstö pitkä ja kapea.

Nuolihaukka pesii järeä- ja harvapuisissa mäntymetsissä rannoilla, saarissa, suonlaidoilla ja harjuilla. Tuulihaukan tavoin sekään ei rakenna omaa pesää vaan asettuu vanhaan varislinnun pesään. Laji saalistaa soilla ja muilla kosteikoilla, rannoilla ja peltoaukeilla. Alkukesästä nuolihaukat jahtaavat äkkikäännöksin lentäviä sudenkorentoja, mutta poikasilleen ne saalistavat enimmäkseen pikkulintuja.

Nuolihaukka on yleinen varsinkin järvi- ja suoseuduilla Etelä-Lappia myöten. Se muuttaa Afrikan eteläosiin elo–syyskuussa ja pääosa kannasta palaa toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Juha Laaksonen

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.