Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa - opas syysmuuttajien tunnistamiseen

Kurjet muuttavat
Kurjet muuttavat talveksi lounais-ja kaakkois-Eurooppaan sekä koillis-Afrikkaan. Kurjet muuttavat Kuva: Yle / Risto Salovaara kurki,kurjet (kurkilinnut),Kurki,muuttolinnut

Jos haluaa nähdä mahdollisimman paljon eri lintulajeja tai hakee kiikariinsa jotain tiettyä lajia, ei ole yhdentekevää, missä ja milloin on liikkeellä. Tietyllä paikalla sekä lintulajien että -yksilöiden määrät vaihtelevat huikeasti vuodenaikojen mukaan.

Vaikka lauhoina talvina Etelä-Suomessa voi nähdä yli sata lintulajia maassamme pesivistä 250 lajista ja parista kymmenestä runsaslukuisesta läpimuuttajasta, ei useimpia lajeja jättäydy tänne kuin pieni joukko, monia vain poikkeuksellisesti ja yksittäisiä yksilöitä. Alle kymmenesosa loppukesän linnuista muuttaa syksyllä Suomesta pois.

Muuttolintuja kahta tyyppiä

Lintulajit voidaan jakaa muuttokäyttäytymisen perusteella neljään ryhmään: varsinaisiin muuttolintuihin, osittaismuuttajiin, vaelluslintuihin ja paikkalintuihin.
Varsinaiset muuttolinnut lähtevät säännöllisesti joka syksy talvehtimisalueilleen ja palaavat keväällä pesäpaikoilleen. Kaikki tai melkein kaikki yksilöt muuttavat. Tutuista lajeista esimerkiksi peippo, pajulintu ja kirjosieppo kuuluvat muuttolintuihin.

Pääosa muuttolinnuistamme talvehtii Länsi-, Keski- tai Etelä-Euroopassa tai Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, vain muutamat Kaakkois-Aasiassa. Pitkämatkaisin muuttolintumme on lapintiira, jolle kertyy vuosittaista muuttoreissua yli 50 000 kilometriä, sillä se lentää aina Etelänapamannerta ympäröivälle ahtojäävyöhykkeelle ja kiertelee talven kuluessa itä-länsisuunnassa pitkiä matkoja.

Osittaismuuttajilla, kuten viherpeipolla, hippiäisellä ja variksella, osa yksilöistä muuttaa ja osa jää talveksi Suomeen. Perinnölliset erot säätelevät, mikä yksilö muuttaa ja mikä talvehtii. Valtaosa osittaismuuttajista ei lennä Itämeren ympäristöä tai Keski-Eurooppaa pitemmälle.

Vaeltajia ja paikkalintuja

Vaelluslinnuilla liikehdintä on epäsäännöllistä ja sen laajuus ja voimakkuus vaihtelevat vuodesta toiseen. Vaelluslinnut ovat erikoistuneet syömään ravintoa, jonka saatavuus vaihtelee huomattavasti: myyriä, käpyjä, marjoja tai siemeniä. Esimeriksi tilhi, käpytikka, käpylinnut, pöllöt ja tiaiset joutuvat jättämään pesimäseutunsa ravintotilanteen huononnuttua ja kannan kasvettua ylisuureksi hyvien pesimäkesien jälkeen.

Paikkalinnut elävät samoilla paikoilla ympäri vuoden ja läpi elämänsä. Tiukimmin paikkauskollisia lajeja ovat esimerkiksi pyy, metso, töyhtötiainen ja närhi, jotka pysyttelevät vain joidenkin hehtaarien tai enintään neliökilometrien kokoisella kotiseudullaan koko ikänsä. Paikkalinnut ovat sopeutuneet selviämään kylmästä, lumisesta ja pimeästä talvestamme.

Lentävät metsähanhet
Metsähanhet ovat läpimuuttajia. Lentävät metsähanhet Kuva: Yle / Risto Salovaara Metsähanhi,Hanhet

Matkalle omin neuvoin, monen kompassin turvin

Melkein kaikilla linnuilla muuton suunta, lentomatkan pituus ja päämäärä on säädelty geneettisesti. Kesällä syntyneet poikaset lentävät ilman emoja ja lähtevät matkalle usein vasta niiden jälkeen. Vain kurjella, hanhilla ja joutsenilla emot opettavat poikasilleen muuttoreitin.

Matkan pituuden mukaan muutto kestää keväin syksyin joko viikkoja tai jopa kuukausia. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa talvehtiva haarapääsky muuttaa niin keväällä kuin syksylläkin kolmisen kuukautta ja viettää saman verran aikaa Suomessa ja talvialueellaan.

Tavallisesti lintu lentää vain sata tai pari sataa kilometriä päivässä, yleensä alle kilometrin korkeudella. Pääosa päivästä kuluu lepäilyyn ja ruokailuun. Linnut suunnistavat niin maamerkkien, auringon ja tähtien kuin maan magneettikentän voimaviivojen avulla. Eri oloissa ne voivat käyttää erilaisia kompasseja.

Kolme isokoskeloa lähtee vedestä lentoon
isokoskelo Kolme isokoskeloa lähtee vedestä lentoon Kuva: Yle, Risto Salovaara isokoskelo (koskelot),isokoskelo (sorsat)

Muuttoa ympäri vuoden

Lintujen muutto jatkuu ympäri vuoden. Kevätmuutto alkaa yleensä helmikuussa kiurujen, töyhtöhyyppien, uuttukyyhkyjen ja harmaalokkien lentäessä Suomenlahden yli maahamme. Samaan aikaan viimeiset joutsenet, telkät, tukkasotkat ja räkättirastaat lentävät etelään vesien jäädyttyä ja marjojen loputtua.

Kevätmuuttoa kestää heinäkuun alkuun, mutta miljoonia myöhäisimpiä kerttuja, kerttusia ja uunilintuja ei ole vielä saapunutkaan, kun haahka-, telkkä- ja isokoskelokoiraat aloittavat syysmuuttonsa toukokuun puolivälin paikkeilla ja hätäisistä kahlaajista ensimmäiset kuovi- ja mustaviklonaaraat kesäkuun alussa.

Vaikka me Pohjolan ihmiset odotamme hartaasti kevätmuuton alkua, on syksyn lintumuutto vieläkin juhlavampaa, sillä lintuja on poikasten ansiosta moninkertaisesti liikkeellä kevääseen verrattuna. Syys- ja lokakuu on parasta aikaa havaita isoja, päiväsaikaan muuttavia lajeja. Sopivimpia tarkkailupaikkoja ovat meren- ja järvenrannat, niemenkärjet, korkeat mäet ja peltoaukeat, joilta avautuu laaja näköala pohjoisiin ilmansuuntiin.

Teksti: Pertti Koskimies

Kommentit

Luonto

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Parasta retkiruokaa – Peltsi kokeili kolmea reseptiä

    Peltsin keittiössä valmistettiin ruokaa nuotiolla.

    Peltsi kovan vuoden kolmas haaste on noin 200km hiihtovaellus Lapissa. Se ei onnistu ainakaan ilman hyvää ruokaa! Peltsin keittiössä valmistetaan kolme lukijoiden lähettämää retkiruokaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.