Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa - opas syysmuuttajien tunnistamiseen

Kurjet muuttavat
Kurjet muuttavat talveksi lounais-ja kaakkois-Eurooppaan sekä koillis-Afrikkaan. Kurjet muuttavat Kuva: Yle / Risto Salovaara kurki,kurjet (kurkilinnut),Kurki,muuttolinnut

Jos haluaa nähdä mahdollisimman paljon eri lintulajeja tai hakee kiikariinsa jotain tiettyä lajia, ei ole yhdentekevää, missä ja milloin on liikkeellä. Tietyllä paikalla sekä lintulajien että -yksilöiden määrät vaihtelevat huikeasti vuodenaikojen mukaan.

Vaikka lauhoina talvina Etelä-Suomessa voi nähdä yli sata lintulajia maassamme pesivistä 250 lajista ja parista kymmenestä runsaslukuisesta läpimuuttajasta, ei useimpia lajeja jättäydy tänne kuin pieni joukko, monia vain poikkeuksellisesti ja yksittäisiä yksilöitä. Alle kymmenesosa loppukesän linnuista muuttaa syksyllä Suomesta pois.

Muuttolintuja kahta tyyppiä

Lintulajit voidaan jakaa muuttokäyttäytymisen perusteella neljään ryhmään: varsinaisiin muuttolintuihin, osittaismuuttajiin, vaelluslintuihin ja paikkalintuihin.
Varsinaiset muuttolinnut lähtevät säännöllisesti joka syksy talvehtimisalueilleen ja palaavat keväällä pesäpaikoilleen. Kaikki tai melkein kaikki yksilöt muuttavat. Tutuista lajeista esimerkiksi peippo, pajulintu ja kirjosieppo kuuluvat muuttolintuihin.

Pääosa muuttolinnuistamme talvehtii Länsi-, Keski- tai Etelä-Euroopassa tai Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, vain muutamat Kaakkois-Aasiassa. Pitkämatkaisin muuttolintumme on lapintiira, jolle kertyy vuosittaista muuttoreissua yli 50 000 kilometriä, sillä se lentää aina Etelänapamannerta ympäröivälle ahtojäävyöhykkeelle ja kiertelee talven kuluessa itä-länsisuunnassa pitkiä matkoja.

Osittaismuuttajilla, kuten viherpeipolla, hippiäisellä ja variksella, osa yksilöistä muuttaa ja osa jää talveksi Suomeen. Perinnölliset erot säätelevät, mikä yksilö muuttaa ja mikä talvehtii. Valtaosa osittaismuuttajista ei lennä Itämeren ympäristöä tai Keski-Eurooppaa pitemmälle.

Vaeltajia ja paikkalintuja

Vaelluslinnuilla liikehdintä on epäsäännöllistä ja sen laajuus ja voimakkuus vaihtelevat vuodesta toiseen. Vaelluslinnut ovat erikoistuneet syömään ravintoa, jonka saatavuus vaihtelee huomattavasti: myyriä, käpyjä, marjoja tai siemeniä. Esimeriksi tilhi, käpytikka, käpylinnut, pöllöt ja tiaiset joutuvat jättämään pesimäseutunsa ravintotilanteen huononnuttua ja kannan kasvettua ylisuureksi hyvien pesimäkesien jälkeen.

Paikkalinnut elävät samoilla paikoilla ympäri vuoden ja läpi elämänsä. Tiukimmin paikkauskollisia lajeja ovat esimerkiksi pyy, metso, töyhtötiainen ja närhi, jotka pysyttelevät vain joidenkin hehtaarien tai enintään neliökilometrien kokoisella kotiseudullaan koko ikänsä. Paikkalinnut ovat sopeutuneet selviämään kylmästä, lumisesta ja pimeästä talvestamme.

Lentävät metsähanhet
Metsähanhet ovat läpimuuttajia. Lentävät metsähanhet Kuva: Yle / Risto Salovaara Metsähanhi,Hanhet

Matkalle omin neuvoin, monen kompassin turvin

Melkein kaikilla linnuilla muuton suunta, lentomatkan pituus ja päämäärä on säädelty geneettisesti. Kesällä syntyneet poikaset lentävät ilman emoja ja lähtevät matkalle usein vasta niiden jälkeen. Vain kurjella, hanhilla ja joutsenilla emot opettavat poikasilleen muuttoreitin.

Matkan pituuden mukaan muutto kestää keväin syksyin joko viikkoja tai jopa kuukausia. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa talvehtiva haarapääsky muuttaa niin keväällä kuin syksylläkin kolmisen kuukautta ja viettää saman verran aikaa Suomessa ja talvialueellaan.

Tavallisesti lintu lentää vain sata tai pari sataa kilometriä päivässä, yleensä alle kilometrin korkeudella. Pääosa päivästä kuluu lepäilyyn ja ruokailuun. Linnut suunnistavat niin maamerkkien, auringon ja tähtien kuin maan magneettikentän voimaviivojen avulla. Eri oloissa ne voivat käyttää erilaisia kompasseja.

Kolme isokoskeloa lähtee vedestä lentoon
isokoskelo Kolme isokoskeloa lähtee vedestä lentoon Kuva: Yle, Risto Salovaara isokoskelo (koskelot),isokoskelo (sorsat)

Muuttoa ympäri vuoden

Lintujen muutto jatkuu ympäri vuoden. Kevätmuutto alkaa yleensä helmikuussa kiurujen, töyhtöhyyppien, uuttukyyhkyjen ja harmaalokkien lentäessä Suomenlahden yli maahamme. Samaan aikaan viimeiset joutsenet, telkät, tukkasotkat ja räkättirastaat lentävät etelään vesien jäädyttyä ja marjojen loputtua.

Kevätmuuttoa kestää heinäkuun alkuun, mutta miljoonia myöhäisimpiä kerttuja, kerttusia ja uunilintuja ei ole vielä saapunutkaan, kun haahka-, telkkä- ja isokoskelokoiraat aloittavat syysmuuttonsa toukokuun puolivälin paikkeilla ja hätäisistä kahlaajista ensimmäiset kuovi- ja mustaviklonaaraat kesäkuun alussa.

Vaikka me Pohjolan ihmiset odotamme hartaasti kevätmuuton alkua, on syksyn lintumuutto vieläkin juhlavampaa, sillä lintuja on poikasten ansiosta moninkertaisesti liikkeellä kevääseen verrattuna. Syys- ja lokakuu on parasta aikaa havaita isoja, päiväsaikaan muuttavia lajeja. Sopivimpia tarkkailupaikkoja ovat meren- ja järvenrannat, niemenkärjet, korkeat mäet ja peltoaukeat, joilta avautuu laaja näköala pohjoisiin ilmansuuntiin.

Teksti: Pertti Koskimies

Kommentit

Luonto