Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Sinisuohaukka

Sinisuohaukka
Blå kärrhök

43–52 cm, 290–600 g

Sinisuohaukka on varista suurempi, mutta ruskosuohaukkaa hieman pienempi ja hontelompi. Koiras on lokkimaisen vaalea, ja sillä on mustat siivenkärjet. Naaras ja nuori ovat tummaviiruisen ruskeat. Kaikissa puvuissa lentävällä linnulla välkähtää valkoinen yläperä (pyrstön tyvi selkäpuolella). Varoitusääni on käkättävä nalkutus ”kjek-ek-ek-ek”.

Sinisuohaukka pesii pensaikkoisilla avomailla, kuten rämeenreunoilla, hakkuuaukkojen ja kosteikkojen sekä hylättyjen viljelymaiden tiheiköissä. Se saalistaa myyriä, pikkulintuja ja muita pieniä eläimiä myös avoimilla soilla, peltoaukeilla ja tunturipaljakoilla liihotellen muutaman metrin korkeudella edestakaisin.

Sinisuohaukka pesii melko harvinaisena Keski- ja Pohjois-Suomessa, mutta muuttoaikaan sitä näkee etelässäkin. Haukat lähtevät Länsi-Eurooppaan elo–lokakuussa ja palaavat huhti–toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Juha Laaksonen

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.