Telkkarista taisi äsken tulla kaikki Puupää-elokuvat peräjälkeen ja sarjan päätteeksi sen viimeiseksi jäänyt Pekka ja Pätkä neekereinä vuodelta 1960. Elokuvan juonen keskeinen clou on termin ’neekeri’ kaksiselitteisyys Suomessa yli puoli vuosisataa sitten; sanan pääsisältö oli afrikkalaistaustainen, ihonväriltään tumma ihminen, mutta se merkitsi, hämmästyttävää kyllä, myös toimittajaa, painomusteen tuhrimaa, huonosti palkattua ”lehtineekeriä”.
Leffassa muistaakseni joku outo ennustajaukko analysoi pääparin ja kertoo, että heillä on tulevaisuutta neekereinä tarkoittaen journalistisia tehtäviä, mutta Pekka ja Pätkä päätyvät luonnollisesti tanssiravintolaan esittämään viidakkohenkistä jatsishowta plankatuin naamoin.
Vuonna 1960 koko suomalainen yhteiskunta oli läpeensä rasistinen.
Tämä oli rasistista vuonna 1960 ja rasistista vuonna 2016. On sekä järkyttävää että ihanaa, että vuonna 1960 koko suomalainen yhteiskunta oli läpeensä rasistinen, josta todisteena tämä sanomalehtiväen slanginimitys neekerit. Järkyttävää siksi, että siitä on niin vähän aikaa, ihanaa siksi, että asenteissa ja niitä heijastavassa kielen- ja mielenkäytössä on menty näin lyhyessä ajassa hurjasti eteenpäin.
Esitän lisätodisteeksi otteen suuresti ihailemani kansanrunoudentutkija, professori Matti Kuusen (1914-1998) puheesta Erilaisuuden ylistys, jonka hän piti valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kesälahdella heinäkuussa 1963:
”Luonto saa aikaan, että eri maanosien asukkaat niin ihonväriltään kuin henkisiltä ja ruumiillisilta taipumuksiltaan ovat ylen erilaisia. Erilaisuus ei ole eriarvoisuutta. Myönnämme, että neekerit ovat luonnostaan etevämpiä pikajuoksijoita, nyrkkeilijöitä ja tanssimuusikkoja kuin suomalaiset; huomaamme toisaalta, että suomalaiset monilla aloilla ovat ylivoimaisia neekerirodun huippuedustajiinkin nähden. Arvaamme oman tilamme ja annamme arvon jokaiselle sisarukselle, jokaiselle ihmisrodulle, Suomen jokaiselle heimolle.”
Tämä oli viisaan ihmisen ja kosmopoliitin edistyksellistä puhetta maassamme kolme vuotta Pekka ja Pätkä neekereinä –elokuvan valmistumisen jälkeen, ja samalla hampaita ja mielen arkapintoja viiltävän kömpelöä, alentavaa ja rasistista julkilausumaa. Kuusi käyttää virheellisesti käsitettä ’rotu’ – nykyvinkkelistä arvioiden. Hänen puheensa oli esittämishetkellään älykäs, vapaamielinen, tasa-arvoa korostava ja humaani. Vaan eipä ole enää.
Nykyisin vain kusipäät ja ääliöt ovat Suomessa rasisteja.
Nykyisin vain kusipäät ja ääliöt ovat Suomessa rasisteja (vaikka heitä on yhä valitettavan paljon), 1960-luvulla kaikki olivat rasisteja.
Taide ja sen rietas, meluisa ja vulgaari kaupunkilaisserkku viihde ovat monesti aikansa luotettava peili. Pekka ja Pätkä neekereinä on tästä ominaisuudesta osuva esimerkki.
Joskus harvoin taiteilija ymmärtää ja uskaltaa, usein henkensä kaupalla, irrota aikansa pinttymistä, ennakkoluuloista ja erheistä.
Maailman paras valkoinen miesprosaisti Samuel Clemens (1835-1910) eli Mark Twain julkaisi läpeensä rasistisissa Yhdysvalloissa mestariteoksensa Huckleberry Finnin seikkailut 1885 eli vain vaivaiset 20 vuotta neekeriorjuuden lakkauttamisen jälkeen.
Huckleberry Finn on rasistisen asenteen, irrationaalisen uskonnollisuuden sekä muun typeryyden ja typeryyteen juurtuneen rakenteellisen väkivallan täystyrmäys.
Sen lisäksi, että Huckleberry on jännittävä, hauska, anarkistinen ja kielellisesti rikas seikkailu, se on rasistisen asenteen, irrationaalisen uskonnollisuuden sekä muun typeryyden ja typeryyteen juurtuneen rakenteellisen väkivallan jyrkkä täystyrmäys. Kirjailijan taiteellinen visio toteutuu siten, että tätä seikkaa ei koskaan julisteta ääneen, vaan se on kätketty niihin kuuluisiin rivienväleihin kaikkien aikojen kaikkien fiksujen lukijoiden oivallettavaksi.
Siksi Hucleberry Finn on maailmankirjallisuuden mestariteos.
Ja samasta syystä tämä ainakin tuhat kertaa nigger- eli nekru-sanan sisältävä kirja on hämmentänyt ja ärsyttänyt hölmöjä jo yli 130 vuoden ajan. Ensin rasistit suivaantuivat (syystä) ja nykyisin rasismin vastustajat (ymmärtämättömyyttään, tulkiten väärin, hukaten kontekstin).
Se siitä. Palaan pääasiaan.
Mielestäni Pekka ja Pätkä neekereinä pitää esittää teeveestä kerran vuodessa. On se sen verran puistattava ja puhutteleva dokumentti.
Lisätty linkki KulttuuriCocktailin juttuun Pekka ja Pätkä homoina - tällainen elokuvasta piti tulla 22.9.2016 klo 15:01.
