Hyppää pääsisältöön

Ulos luontoon – Kuinkas sitten kävikään?

Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen
Juontajat Kimmo ja Minna. Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen Kuva: Yle/Laura Mainiemi ulos luontoon

Televisiossa lähetetään parhaillaan uusintana kaksi vuotta sitten valmistuneita Ulos luontoon -jaksoja. Jaksoissa ratkomme Kimmo Ohtosen kanssa Hämäläisen pariskunnan majavaongelmaa rakentamalla majava-aitaa, teemme kalasääskelle tekopesää, käynnistämme kampanjaa hirvisonnien suojelemiseksi, seuraamme pöllöjen nälkävuotta, yritämme innostaa nuoria irti kännyköistä kuvaamaan kettua ja olemme mukana nimeämässä Suomen tärkeintä eläintä.

Kaksi vuotta on kulunut. Otan jännittyneenä yhteyttä hankkeissa mukana olleisiin asiantuntijoihin ja luontoväkeen. Hyväksyivätkö sääkset tekopesän omakseen? Ja erityisesti majava-aidan tilanne epäilyttää. Jos se on vaikka pyörähtänyt jotenkin aivan hullusti tukkimaan koko venereitin.

Muurahaiset kastemadon kimpussa
Ohjelmassa selvisi, että kasteliero voi saada kimpussaan olevat muurahaiset pyörtymään Muurahaiset kastemadon kimpussa Kuva: Yle kuvakaappaus/Risto Salovaara kastemato

Selviävätkö lierojen salaisuudet?

Sarjan matojaksossa tutustuttiin kastelierojen ihmeelliseen elämään ja annettiin ”Suomen tärkeimmälle eläimelle” eräälle änkyrimadolle suomenkielinen komea nimi kunttamato. Professori Heikki Setälän mukaan kunttamatorintamalla on ollut viimeaikoina hiljaista.

Kastelierotutkija Visa Nuutinen kertoo nyt pari vuotta myöhemmin, että lierotutkimukset ovat jatkuneet edelleen ja kiinnostavia aiheita löytyy yhä lisää. Viimeaikoina hän on selvitellyt mm sitä, kuinka paljon korjuutähdettä kastelierot ennättävät haudata viljapellolla syksyisen sadonkorjuun ja seuraavan kevään kylvön välisenä aikana ja kuinka kastelierojen saapuminen peltomaahan heijastuu maaperän muiden matojen esiintymiseen ja maan rakenteeseen. Vaikuttaa siltä että kastelierojen elinpaikat ovat niin sanottuja ”kuumia pisteitä”, joissa monet muutkin madot viihtyvät.

Katso jakso Areenassa

Olli Vuori ja Minna Pyykkö lapinpöllön kanssa eläinlääkärin odotustilassa
Olli Vuori ja Minna ja lapinpöllö eläinlääkärillä Olli Vuori ja Minna Pyykkö lapinpöllön kanssa eläinlääkärin odotustilassa Kuva: yle/Ulos Luontoon ulos luontoon,luonto,lapinpöllö

Miten loukkaantuneen lapinpöllön kävi?

Pöllöjen nälkävuosi- jaksossa käytiin Heinolan lintutarhalla, jossa lapinpöllö oli loukannut siipensä törmättyään autoon. Siipi röntgenkuvattiin, mutta se oli vaurioitunut niin pahasti että sitä ei voinut leikata vaan pöllö jäi lentokyvyttömänä tarhalle asumaan. Miten se on tarhaelämään lopulta sopeutunut?

Lintujenhoitaja Olli Vuori kertoo, että pöllö näytti olevan kunnossa ja söi hyvin, mutta seuraavana kesänä kesäkuun alussa se kuoli yllättäen. Jotain tapahtui, mitä emme tiedä, hän kertoo. Toisinaan luonnoneläimet kuolevat parhaasta mahdollisesta hoidosta huolimatta, eikä syytä aina saada selville. Ohjelman jälkeenkin myyräkannat ovat olleet etelässä aika alhaiset, mutta pöllöjä on silti onneksi tullut Heinolaan melko vähän, neljä viirupöllöä, kaksi lehtopöllöä ja yksi varpuspöllö. Suurin osa näistä on ollut liikenteen uhreja.

Katso jakso Areenassa

Suojeltiinko sonnia?

Hirviä käsittelevässä jaksossa tuotiin esiin huoli siitä, että hirvisonneja pyydetään liikaa. Ohjelmassa seurattiin hirvien elämää ja innostettiin ihmisiä Frederikin johdolla suojelemaan mahtisonneja.
Muutamat metsästäjät ovat kyselleet "Suojele sonnia" -rintamerkkejä ohjelman lähettämisen jälkeenkin, ja tällä hetkellä on tiedossa, että metsästäjille varusteita tekevä yritys aikoo ryhtyä valmistamaan pipoja joissa lukee "Suojelen sonnia".

Hirvitutkija Tuire Nygren arvelee, että Suojele sonnia -kampanjalla on epäilemättä ollut osaltaan vaikutusta siihen, että hirviurosten suojeluun on viime vuosina suhtauduttu aiempaa vakavammin ja hirvikannan urososuudet ovat nyt parin viime vuoden aikana ilahduttavasti kasvaneet. Toisaalta asia ei ole aivan yksiselitteinenkään. Vasta hyväksytyssä metsästysasetusmuutoksessa on poistettu vasallisten naaraiden suoja, että niitäkin uskallettaisi pyytää eikä liikaa pelättäisi sitä, onko kaadettu naaras vasallinen. Tämä muutos voi kuitenkin jättää monet vasat orvoiksi ilman emoa, jos kaikki metsästäjät eivät toimi vastuullisesti. ”Olisi tärkeää, että vasoille saataisi turvattua ensimmäinen talvi emonsa hoivissa, vaikkei laki vasanaaraalle suojaa annakaan”, Tuire Nygren toteaa.

Katso jakso Areenassa

Sääksitutkija Pertti Koskimies tekopesän päällä
Sääksimies tekopesässä Sääksitutkija Pertti Koskimies tekopesän päällä Kuva: Yle/Minna Pyykkö sääksi,ulos luontoon,luonto

Hyväksyivätkö Rääkkylän sääkset tekopesän?

Sääkselle tekopesä -jaksossa rakennettiin otsikon mukaisesti Rääkkylään myrskyn pudottaman pesän tilalle uusi tekopesä sääksille. Sääksitutkija Pertti Koskimies kiipesi ketterästi kuin karhu 5–6 metrisen käkkyrämännyn latvaan kiinnittämään pesän ja oli saman tien hyvin varma että sääkset kyllä löytävät sen pian. Hän arveli jakson lopuksi, että pesässä on jo seuraavana kesänä poikasetkin.

Nyt pari vuotta myöhemmin ilmenee että optimismille oli katetta. Pertti Koskimies kertoo että Rääkkylän sääksipariskunta tosiaan hyväksyi pesän heti sen asentamisen jälkeen ja alkoi jo samana kesänä virittää pesää seuraavaa kevättä varten. Pariskunta on nyt pesinyt pesässään tyytyväisenä ja sai kolme poikasta lentoon sekä kesällä 2015 että kesällä 2016. Viime kesän poikaset ovat nyt varmaankin parhaillaan muuttomatkallaan Afrikkaan.

Katso jakso Areenassa

Onko majava- aita vielä pystyssä?

Ulos luontoon- sarja päättyi kaksi vuotta sitten majavajaksoon, jossa yritettiin löytää rauhanomainen ratkaisu majavaongelmaan. Hämäläisen pariskunnan venereitin varrella olivat majavat rakentaneet valtavaa ruokavarastolauttaa joka haittasi veneellä menoa. Ratkaisuksi hahmottelimme ohjelmassa aitaa, joka erottaa majavapuolen ja venepuolen toisistaan.

Ylen Lavastamon lavastemestarit Sami Saastamoinen ja Pasi Laitinen tarttuivat projektiin ja ideoivat ja rakensivat aidan joen keskelle. Aita näytti komealta ja jämäkältä mutta jäimme silti miettimään, miten hyvin se kestää talven koitokset ja innokkaiden majavien puuhailut. Mauno Hämäläisen viesti on kuitenkin hyvin ilahduttava: ”Tervehdys! Kaikki hyvin. Aita on hyvin pystyssä ja venereitti auki. Kiitos!” Myös majavista on kuulemma useita havaintoja eli yhteiselo tuntuu pari vuotta myöhemmin sujuvan mainiosti.

Katso jakso Areenasta:

  • Suloisiin metsäpeuran vasoihin kohdistuu suuret odotukset

    Korkeasaaressa syntyi kolme suloista metsäpeuran vasaa.

    Juuri Korkeasaaressa syntyneet suloiset vasat Joiku, Jäkälä ja Juolukka vahvistavat Suomen metsäpeurakantaa. Ne siirretään puolentoista vuoden ikäisinä Seitsemisen tai Lauhavuoren kansallispuistoon suuriin tarhoihin tottumaan luonnossa elämiseen. Odotukset ovat korkealla, että niiden jälkeläiset pystytään vapauttamaan luontoon.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Numero tussilla siipeen ja naaraan etsintään - harjusinisiiven suojelu on tarkkaa työtä

    Harjusinisiipeä siirrettiin uudelle elinalueelle

    Harjusinisiipi on yksi Suomen uhanalaisimmista perhosista. Tähän asti sen ainut esiintymisalue on ollut Säkylänharjulla. Viime kesänä sieltä siirrettiin aikuisia naaraita ja koiraita uudelle esiintymisalueelle reilun sadan kilometrin päähän Hämeeseen. Ainakin ensimmäisen vuoden jälkeen näyttää hyvältä, perhosia löytyi Hämeestä tänäkin vuonna. Ensimmäiset Hämeessä kuoriutuneet harjusinisiipikoiraat lentelevät auringossa innokkaasti naaraita etsien.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Kesäaamun laulajia: Sinirinta

    Sinirinta on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla sinirinnalla on pitkät ohuet koivet, leveä valkoinen silmäkulmanjuova ja oranssi pyrstöntyvi. Selkäpuoli on ruskea, vatsapuoli vaalea. Koiraan sinisen kurkun keskellä on oranssinpunainen laikku. Naaraan kurkku on vaalea ja rinnan yläosa suttuinen. Laulu on hyvin monimuotoista ja vaihtelevaa visertelyä, joka koostuu särisevistä ja sirisevistä, näppäilevistä ja helisevistä äänistä; laulussa on paljon matkintoja muilta lajilta. Varoitusääni on maiskahtava ”sthrak”.

  • Kesäaamun laulajia: Viitakerttunen

    Viitakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla viitakerttusella on melko pitkä nokka (vaikutelmaa vahvistaa luisu otsa). Yläpuoli on harmahtavanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen. Silmäkulmanjuova on leveimmillään silmän edessä ja hyvin heikko silmän takana. Jalat ovat tummat. Laulu koostuu muilta lintulajeilta matkituista viheltävistä, särisevistä, säksättävistä ja rätisevistä äänistä, joita koiras toistaa rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ennen kuin vaihtaa seuraavaan ääneen.

  • Kesäaamun laulajia: Rytikerttunen

    Rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa on luisu.

    Talitiaisen kokoisen, solakan rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa luisu. Lintu on päältä yksivärisen punertavanruskea, alta kellanvaalea. Kupeilla on rusehtavaa sävyä. Vaalea ja epäselvä silmäkulmanjuova rajoittuu silmän etupuolelle. Koiras laulaa yksitoikkoisen tasaista, särisevää lavertelua ”trett trett trett töttöttötöt tritritritritri törrtörrtörr…”. Varoitusääni on kuivasti rätisevä ”drr, drr-rt”.

  • Kesäaamun laulajia: Punavarpunen

    Punavarpuskoiraalla on karmiininpunainen yläväritys.

    Talitiaisen kokoinen punavarpunen on pitkäpyrstöinen, etupäästä rintava ja peräpäästä hoikka peipon sukulainen, jolla on lyhyt kolmiomainen nokka. Koiraan rinta, posket ja päälaki ovat räikeän karmiininpunaiset, samoin selän takaosa (näkyy takaapäin linnun lähtiessä lentoon). Selkä, siivet ja pyrstö ovat ruskeankirjavat. Naaras ja yksivuotias koiras ovat viiruisen harmaanruskeita. Laulu on kirkas, ponteva vihellys ”vi-viyti-viy”, kutsuääni samea ”dsyii”.

  • Kesäaamun laulajia: Pohjansirkku

    Pohjansirkku on solakka ja pitkäpyrstöinen.

    Pohjansirkku on talitiaisen kokoinen, solakka ja pitkäpyrstöinen. Yläpuoli on mustajuovaisen punaruskea, alapuoli valkoinen. Rinnassa ja kupeilla on punaruskeaa kirjailua. Koiraan pää on musta ja niska punaruskea, ja silmäkulmassa ja kurkunsivulla on leveä valkoinen juova. Naaraan päälaki ja poski ovat mustankirjavan tummanruskeat. Laulu on kolmisekuntinen, rytmikäs ja iloisesti viheltävä säe, kutsuääni terävä ”tsik”.

  • Kesäaamun laulajia: Pikkusieppo

    Pikkusieppo on palleromainen, tumma ja lyhyt.

    Talitiaista pienemmällä, palleromaisella pikkusiepolla on muiden sieppojen tapaan tumma ja lyhyt, matala mutta tyvestä leveä nokka. Laji on yläpuolelta harmaanruskea, alta valkoinen. Mustan pyrstön reunat ovat tyveltä valkoiset. Koiraalla kurkku ja rinnan yläosa ovat punaruskeat (1-vuotiaalla vain kurkku), pää siniharmaa. Naaraalta oranssi puuttuu, ja pää on ruskea. Pajulintumainen laulu alkaa näppäilevillä ”tsip”-aiheilla ja päättyy vienoihin ”fyy”-vihellyksiin. Varoitusääni on soinnitonta rätinää ”drrt, tserrt”.

  • Kesäaamun laulajia: Pensassirkkalintu

    Pensassirkkalintu on tummatäpläinen ja likaisenvalkoinen.

    Talitiaista hieman pienemmän, solakan pensassirkkalinnun pää on melko iso ja kaula paksu. Pyrstö on pitkähkö ja pyöreäkärkinen. Yläpuoli on tummatäpläisen kellanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen, rinta aavistuksen tummempi tai viiruinen. Laulu muistuttaa suuresti heinäsirkan sirinää: ”sirrrrrrrrrrr…”. Siritys voi jatkua lyhyin katkoin läpi pimeimmän yöajan.

  • Kesäaamun laulajia: Luhtakerttunen

    Luhtakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoinen, solakka luhtakerttunen muistuttaa suuresti lähisukulaisiaan viita- ja rytikerttusta. Otsa on pyöreä ja nokka näyttää lyhyehköltä. Selkäpuoli on vihertävän harmaanruskea, vatsapuoli kellertävänvaalea. Tummien siipisulkien kärjet ovat hyvin kapealti vaaleat. Laulu koostuu muilta lajeilta niin Afrikassa kuin Euroopassakin matkituista särisevistä, säksättävistä, visertävistä ja viheltävistä äänistä, joita koiras toistaa kiihkeästi ryöpsähtävä laverteluna jopa tuntitolkulla.

  • Kesäaamun laulajia: Kuhankeittäjä

    Kuhankeittäjä on räikeänkeltainen ja räkättirastaan kokoinen

    Kuhankeittäjä on räkättirastaan kokoinen. Räikeänkeltaisella vanhalla koiraalla on mustat siivet ja silmänympärys. Naaras ja yksivuotias koiras ovat päältä kellertävänvihreitä ja alta harmahtavia hennoin pitkittäisviiruin. Niilläkin on mustat siivet sekä vatsassa ja kupeilla kellertävää sävyä. Latvustoissa piileskelevä kuhankeittäjä paljastuu lähes aina koiraan huilumaisesta reviirivihellyksestä ”hii-hyy-dliu” tai närhimäisesti rääkyvästä varoitusäänestä ”krääh, krää-ääh”.

  • Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Kerrostalopihakin voi olla hurmaava hyötypuutarha

    Kaikki lähtee asukkaiden omasta tahdosta

    Viihtyisä olohuoneen jatke. Lasten leikkitanner. Oma kasvimaa, josta poimia tuoretta lähiruokaa aterian jatkeeksi. Tätä kaikkea voi parhaimmillaan olla kerrostalopiha.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.