Hyppää pääsisältöön

Ulos luontoon – Kuinkas sitten kävikään?

Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen
Juontajat Kimmo ja Minna. Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen Kuva: Yle/Laura Mainiemi ulos luontoon

Televisiossa lähetetään parhaillaan uusintana kaksi vuotta sitten valmistuneita Ulos luontoon -jaksoja. Jaksoissa ratkomme Kimmo Ohtosen kanssa Hämäläisen pariskunnan majavaongelmaa rakentamalla majava-aitaa, teemme kalasääskelle tekopesää, käynnistämme kampanjaa hirvisonnien suojelemiseksi, seuraamme pöllöjen nälkävuotta, yritämme innostaa nuoria irti kännyköistä kuvaamaan kettua ja olemme mukana nimeämässä Suomen tärkeintä eläintä.

Kaksi vuotta on kulunut. Otan jännittyneenä yhteyttä hankkeissa mukana olleisiin asiantuntijoihin ja luontoväkeen. Hyväksyivätkö sääkset tekopesän omakseen? Ja erityisesti majava-aidan tilanne epäilyttää. Jos se on vaikka pyörähtänyt jotenkin aivan hullusti tukkimaan koko venereitin.

Muurahaiset kastemadon kimpussa
Ohjelmassa selvisi, että kasteliero voi saada kimpussaan olevat muurahaiset pyörtymään Muurahaiset kastemadon kimpussa Kuva: Yle kuvakaappaus/Risto Salovaara kastemato

Selviävätkö lierojen salaisuudet?

Sarjan matojaksossa tutustuttiin kastelierojen ihmeelliseen elämään ja annettiin ”Suomen tärkeimmälle eläimelle” eräälle änkyrimadolle suomenkielinen komea nimi kunttamato. Professori Heikki Setälän mukaan kunttamatorintamalla on ollut viimeaikoina hiljaista.

Kastelierotutkija Visa Nuutinen kertoo nyt pari vuotta myöhemmin, että lierotutkimukset ovat jatkuneet edelleen ja kiinnostavia aiheita löytyy yhä lisää. Viimeaikoina hän on selvitellyt mm sitä, kuinka paljon korjuutähdettä kastelierot ennättävät haudata viljapellolla syksyisen sadonkorjuun ja seuraavan kevään kylvön välisenä aikana ja kuinka kastelierojen saapuminen peltomaahan heijastuu maaperän muiden matojen esiintymiseen ja maan rakenteeseen. Vaikuttaa siltä että kastelierojen elinpaikat ovat niin sanottuja ”kuumia pisteitä”, joissa monet muutkin madot viihtyvät.

Katso jakso Areenassa

Olli Vuori ja Minna Pyykkö lapinpöllön kanssa eläinlääkärin odotustilassa
Olli Vuori ja Minna ja lapinpöllö eläinlääkärillä Olli Vuori ja Minna Pyykkö lapinpöllön kanssa eläinlääkärin odotustilassa Kuva: yle/Ulos Luontoon ulos luontoon,luonto,lapinpöllö

Miten loukkaantuneen lapinpöllön kävi?

Pöllöjen nälkävuosi- jaksossa käytiin Heinolan lintutarhalla, jossa lapinpöllö oli loukannut siipensä törmättyään autoon. Siipi röntgenkuvattiin, mutta se oli vaurioitunut niin pahasti että sitä ei voinut leikata vaan pöllö jäi lentokyvyttömänä tarhalle asumaan. Miten se on tarhaelämään lopulta sopeutunut?

Lintujenhoitaja Olli Vuori kertoo, että pöllö näytti olevan kunnossa ja söi hyvin, mutta seuraavana kesänä kesäkuun alussa se kuoli yllättäen. Jotain tapahtui, mitä emme tiedä, hän kertoo. Toisinaan luonnoneläimet kuolevat parhaasta mahdollisesta hoidosta huolimatta, eikä syytä aina saada selville. Ohjelman jälkeenkin myyräkannat ovat olleet etelässä aika alhaiset, mutta pöllöjä on silti onneksi tullut Heinolaan melko vähän, neljä viirupöllöä, kaksi lehtopöllöä ja yksi varpuspöllö. Suurin osa näistä on ollut liikenteen uhreja.

Katso jakso Areenassa

Suojeltiinko sonnia?

Hirviä käsittelevässä jaksossa tuotiin esiin huoli siitä, että hirvisonneja pyydetään liikaa. Ohjelmassa seurattiin hirvien elämää ja innostettiin ihmisiä Frederikin johdolla suojelemaan mahtisonneja.
Muutamat metsästäjät ovat kyselleet "Suojele sonnia" -rintamerkkejä ohjelman lähettämisen jälkeenkin, ja tällä hetkellä on tiedossa, että metsästäjille varusteita tekevä yritys aikoo ryhtyä valmistamaan pipoja joissa lukee "Suojelen sonnia".

Hirvitutkija Tuire Nygren arvelee, että Suojele sonnia -kampanjalla on epäilemättä ollut osaltaan vaikutusta siihen, että hirviurosten suojeluun on viime vuosina suhtauduttu aiempaa vakavammin ja hirvikannan urososuudet ovat nyt parin viime vuoden aikana ilahduttavasti kasvaneet. Toisaalta asia ei ole aivan yksiselitteinenkään. Vasta hyväksytyssä metsästysasetusmuutoksessa on poistettu vasallisten naaraiden suoja, että niitäkin uskallettaisi pyytää eikä liikaa pelättäisi sitä, onko kaadettu naaras vasallinen. Tämä muutos voi kuitenkin jättää monet vasat orvoiksi ilman emoa, jos kaikki metsästäjät eivät toimi vastuullisesti. ”Olisi tärkeää, että vasoille saataisi turvattua ensimmäinen talvi emonsa hoivissa, vaikkei laki vasanaaraalle suojaa annakaan”, Tuire Nygren toteaa.

Katso jakso Areenassa

Sääksitutkija Pertti Koskimies tekopesän päällä
Sääksimies tekopesässä Sääksitutkija Pertti Koskimies tekopesän päällä Kuva: Yle/Minna Pyykkö sääksi,ulos luontoon,luonto

Hyväksyivätkö Rääkkylän sääkset tekopesän?

Sääkselle tekopesä -jaksossa rakennettiin otsikon mukaisesti Rääkkylään myrskyn pudottaman pesän tilalle uusi tekopesä sääksille. Sääksitutkija Pertti Koskimies kiipesi ketterästi kuin karhu 5–6 metrisen käkkyrämännyn latvaan kiinnittämään pesän ja oli saman tien hyvin varma että sääkset kyllä löytävät sen pian. Hän arveli jakson lopuksi, että pesässä on jo seuraavana kesänä poikasetkin.

Nyt pari vuotta myöhemmin ilmenee että optimismille oli katetta. Pertti Koskimies kertoo että Rääkkylän sääksipariskunta tosiaan hyväksyi pesän heti sen asentamisen jälkeen ja alkoi jo samana kesänä virittää pesää seuraavaa kevättä varten. Pariskunta on nyt pesinyt pesässään tyytyväisenä ja sai kolme poikasta lentoon sekä kesällä 2015 että kesällä 2016. Viime kesän poikaset ovat nyt varmaankin parhaillaan muuttomatkallaan Afrikkaan.

Katso jakso Areenassa

Onko majava- aita vielä pystyssä?

Ulos luontoon- sarja päättyi kaksi vuotta sitten majavajaksoon, jossa yritettiin löytää rauhanomainen ratkaisu majavaongelmaan. Hämäläisen pariskunnan venereitin varrella olivat majavat rakentaneet valtavaa ruokavarastolauttaa joka haittasi veneellä menoa. Ratkaisuksi hahmottelimme ohjelmassa aitaa, joka erottaa majavapuolen ja venepuolen toisistaan.

Ylen Lavastamon lavastemestarit Sami Saastamoinen ja Pasi Laitinen tarttuivat projektiin ja ideoivat ja rakensivat aidan joen keskelle. Aita näytti komealta ja jämäkältä mutta jäimme silti miettimään, miten hyvin se kestää talven koitokset ja innokkaiden majavien puuhailut. Mauno Hämäläisen viesti on kuitenkin hyvin ilahduttava: ”Tervehdys! Kaikki hyvin. Aita on hyvin pystyssä ja venereitti auki. Kiitos!” Myös majavista on kuulemma useita havaintoja eli yhteiselo tuntuu pari vuotta myöhemmin sujuvan mainiosti.

Katso jakso Areenasta:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.