Marko ajautui syvälle masennuksen syövereihin talousvaikeuksien takia. Sitten tapahtui ihme, ja sen ihmeen nimi oli Niina. Nyt Marko kertoo tarinansa SuomiLOVElle.
”Syksyllä 2012 yritin vain pysyä pinnalla. En nähnyt elämässä valoa, enkä uskonut tulevaisuuteen. Se ei ollut edes sitä, että olisin yrittänyt selviytyä päivästä tai ongelmasta kerrallaan, vaan kaikki vaikeudet olivat yhtenä möykkynä mielessäni.
Ensin olivat tulleet taloudelliset vaikeudet, tein henkilökohtaisen konkurssin. Sitten masennuin, ja jossain vaiheessa alkoholikin tuli kuvioihin. Ajauduin pikavippikierteeseen, aika perinteinen kuvio siis. Joinain päivinä minulla oli sen verran virtaa, että jaksoin lähteä ulkoilemaan. Olen aina ollut hyväkuntoinen ukko, mutta kun menin pururadalle, oli 200 metrin jälkeen aivan paniikissa ja minun oli palattava kotiin. Masennus oli kuin repussa piileskelevä mörkö, joka aina hyppäsi sieltä esiin, jos edes vähän aikaa tuntui hyvältä. Olin yksin, enkä pystynyt edes vastaamaan puhelimeen. Tätä oli kestänyt nelisen vuotta.
Eräänä päivänä kävin Kouvolassa diakonin puheilla. Hän rukoili puolestani ja antoi ruokalipukkeita. En tullut siinä uskoon, mutta minuun teki suuren vaikutuksen se, että joku tuntematon halusi niin voimakkaasti auttaa minua. Siitä minäkin sain voimaa ajatella, että nyt pitää tehdä jotain.
Niinpä silloin syksyllä 2012 päätin, että en voi vain olla kotonani piilossa. Otin yhteyttä kaveriini Mikkoon ja ehdotin hänelle laskettelumatkaa Åreen. Varasimme mökit, laivat ja muut. Mutta koska rahat olivat vähissä, tarvitsimme jonkun mukaamme matkaseuraksi jakamaan kuluja. Mikko avasi Facebookiin ryhmän, johon hän pyysi potentiaalisia matkakumppaneita mukaan. Yksi heistä oli Mikon entinen pomo Niina. ’Onpas upea nainen’, mietin itsekseni, mutten antanut ajatuksen vaivata sen kummemmin. Miksipä niin upea nainen olisi minunlaisesta ihmisestä kiinnostunut.”
Mihin suuntaan?
”Niina päätti lähteä matkaamme ja niin lähtöpäivä koitti. Mikko tuli Niinan kanssa minua hakemaan Kouvolan asemalta. Muistan, miten heti tuntui siltä, että elämäni saattaa muuttua. Pääsimme laivaan ja hyttiimme. Siellä aloimme valmistautua iltaan ja rupesimme vaihtamaan verkkareita parempiin vaatteisiin.
Kun Niina veti jalkaansa pitkät saappaat, pääsi minun suustani täysin spontaanisti sanat: ’Unelmieni nainen’. Koko ryhmämme seisahtui paikoilleen sillä hetkellä ja syntyi jäätävä hiljaisuus. Pääsin pälkähästä päästämällä tekonaurun ja tilanne oli hanskassa.
Åreen päästyämme laskettelimme ja vietimme aikaa mökillämme. Niina teki taivaallista ruokaa, minä hoidin tiskit ja muut huushollaukset. Meistä kummastakin tuntui luonnolliselta olla yhdessä, ihan kuin olisimme olleet kotihommissa. Laskettelupäivät olivat ihania, tuskaista oli ainoastaan se, kun ei päässyt Niinan kanssa samaan hiihtohissiin. Meitä kun oli kolme, niin välillä oli nieltävä pettymys!
Vietimme ihanan loman. Paluumatkalla juttelimme Niinan kanssa ja päätimme tavata uudestaan. Meillä molemmilla oli omat kiireemme, joten sovimme ettemme sitten viestittele koko ajan, vaan etenemme maltilla. No, ensimmäisen viikon jälkeen oli noin tuhat viestiä kasassa. Siinä sitä sitten oltiin.
Vaikka olimme innoissamme toisistamme, joutui suhteemme heti alussa kovaan testiin. Viikon päästä matkasta jouduin sairaalaan kovan kuumeen ja vatsakipujen takia. Minulla todettiin paksusuolen tulehdus ja niinpä parisuhteemme alkoi todella herttaisesti: Minä ajauduin sairaalakierteeseen, Niina vietti kanssani aikaa aina, kun Jyväskylästä pääsi ja pötköttelimme romanttisesti sylikkäin sairaalasängyssä. Jouduin vielä leikkaukseen, mistä alkoi pitkä sairausloma. Kun aloin kuntoutua, matkustelimme toistemme luo ja koko ajan oli valtava ikävä. Joskus tein jopa niin, että ajoin Kouvolasta Niinaa vastaan Heinolaan, jotta pääsisimme nopeammin olemaan yhdessä!”
Järkyttävän iso jännitys
”Minulla on aiemmasta suhteesta lapsia, ja kaksi heistä asui samassa kaupungissa kuin minä, eli Kouvolassa. Kun päätimme syksyllä 2013 Niinan kanssa, että jätän elämäni Kouvolassa ja muutan hänen luokseen Jyväskylään, tuli eteemme seuraava haaste. Tuolloin 9- ja 13-vuotiaiden lasteni suhtautuminen asiaan jännitti minua järkyttävän paljon. Oma elämäntieni ei ollut mennyt niin kuin olisi pitänyt, ja se lisäsi jännitettä tähän tilanteeseen. Mutta kun keskustelimme asiasta lasten kanssa, he olivat sitä mieltä, että isän onni on tärkeä asia. Se oli valtava helpotus.
Kun olimme asuneet Jyväskylässä jonkun aikaa, Niinalle tarjottiin töitä Kuortaneelta. Elämässäni oli taas edessä suuri muutos, sillä muutto Kuortaneelle tarkoittaisi hyppyä tyhjän päälle. Minulle ei olisi siellä tarjolla kuin satunnaisia töitä. Halusin kuitenkin lähteä Niinan kanssa ja niinpä me muutimme. Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin, minulla on aikaa olla ajatusteni kanssa ja käydä luonnossa, mikä on sekä minulle että Niinalle rakas asia. Nautimme ulkoilusta kaikin tavoin; pyöräilemme tuhansia kilometrejä vuosittain, talvella tamppaamme ladut pellolle ja teemme ruokaa luonnossa. Rakkauden lisäksi olen saanut luonnosta hurjasti voimaa.
Millainen ihminen Niina on ja mikä merkitys hänellä on minun elämässäni? Kun keskustelin poikani kanssa viime keväänä Jyväskylään muutosta, sanoin hänelle, ettei elämässäni olisi ollut hyvää lopputulosta ilman Niinaa. En olisi selvinnyt ilman häntä.
Niina on ihana ihminen – aurinkoinen, hymyilevä ja viisas. Jos tulee joku arkinen ongelma, hän osaa harkita objektiivisesti ja ratkaista sen. Niina on erittäin rakastava ja rakastettava ihminen. Tällä hetkellä elän valoisaa elämää ja meillä on tulevaisuuden suunnitelmia. Olen onnellinen!”
