TV1 keskiviikkona 28.9.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 1.10. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.
Jos stressitestien mittarit ampaisevat punaiselle, on monta lääkettä. Yksi tehokkain ja myös halvin lääke on lähteä luontoon.
Näin kertovat Inhimillisen tekijän vieraat Kaarina Davis, Pauliina Kainulainen ja Kalevi Korpela.
Heillä on paitsi omaa kokemusta luonnon parantavasta vaikutuksesta, myös tutkittua tietoa, miksi luonnossa oleskelu laskee verenpainetta, ehkäisee masennusta ja tuo uutta merkitystä elämään.
Elämän pelastus
Kaarina Davis on tietokirjailija ja luontoyrittäjä, joka asuu isovanhempiensa pientilalla Hämeenkyrössä. Hän sanoo, että jokainen päivä siellä on erilainen, kuin elävä taulu.
Kaarinan tie luonnon helmaan on kuitenkin ollut pitkä ja mutkainen.
Hän syntyi Yhdysvalloissa ja muutti eron jälkeen äidin kanssa Suomeen. Elämää varjosti äidin rankka alkoholinkäyttö ja Kaarina tottui jo pienestä pitäen huolehtimaan ja murehtimaan aikuisten asioita.
Isoäiti ja Hämeenkyrön paikka oli jo silloin turvapaikka, sinne pääsi piiloon tappeluita ja juominkeja. Suhde paikkaan kuitenkin katkesi, kun äiti kuoli ja isoäiti joutui muistisairaana laitoshoitoon.
Kaarina kouluttautui sairaanhoitajaksi, mutta kuluttava kolmivuorotyö uuvutti hänet lopulta niin, että hän jätti kutsumusammattinsa.
Hän päätyi takaisin lapsuutensa vähän jo metsittyneeseen kesäpaikkaan, hiljaisuuteen ja luonnon keskelle. Elämän pelastus, ilman muuta, sanoo Kaarina. Hän lunasti paikan itselleen ja asuu siellä nyt pysyvästi.
Järvet ja metsät – sielunmaisema
Pappi ja teologi Pauliina Kainulainen on maatalon tytär Pohjois-Savosta ja sanoo, että järvien ja metsän kudelma on hänen sielunmaisemansa. Metsässä oli lapsen pyhiä paikkoja eikä mikään pelottanut.
Pauliina hahmotellut erityistä metsän teologiaa ja sanoo, että vaikka kristinuskossa on paljon luontoa kunnioittavia ajatuksia, luontoa on myös oudolla tavalla demonisoitu.
Esimerkiksi Suomessa moni pakanallinen pyhä puu kuten pihlaja ja haapa tuomittiin, sen sijaan hyötypuut kuten kuusi ja mänty saivat synninpäästön.
Luontoa lääkkeeksi?
Kalevi Korpela on tamperelainen kaupunkilaispoika, kivipihasta lähtöisin, niin kuin hän itse sanoo. Hän on myös ympäristöpsykologian professori ja tehnyt paljon tutkimuksia siitä, miten ympäristö vaikuttaa ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.
Olisiko siis luonnosta lääkkeeksi ja pitäisikö sitä suorastaan määrätä reseptillä?
Kalevi sanoo, että Käypä hoito -suosituksista luontoa tuskin vielä löytyy, mutta on jo pitkiä seurantatutkimuksia siitä, miten esimerkiksi stressitilanteiden jälkeen luontoympäristössä elpyminen on selvästi vahvempaa kuin jos oleskelee vaikka tavallisessa kerrostaloviidakossa.
Samaten myös monet keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyvät ongelmat vähenevät "luontoaltistuksen" jälkeen. Siitä voisi olla apua esimerkiksi ADHD-lasten hoidossa.
Missä on sinun mielipaikkasi?
Kalevi puhuu paikkaidentiteetistä eli siitä, millaiseen paikkaan ihminen tuntee kuuluvansa, mikä on mielipaikka.
Yllättäen suurin osa ihmisistä mainitsee kysyttäessä jonkun luontoon liittyvän paikan ja vain murto-osa sohvannurkan tai vaikkapa katukahvilan.
Kalevi sanoo, että ympäristöön syntyy tunneside ja siksi esimerkiksi mielipaikan tuhoutuminen voi olla iso kriisi.
Kaarina kertookin siitä, miten oman metsäympäristön avohakkuut ovat vieneet monta hänen mielipaikkaansa, ja hän liikuttuu edelleen kertoessaan, miten seurasi palokärjen tuskaista huutoa, kun metsätyökone kaatoi sen pesäpuun.
Myös Pauliinan lapsuusmaisemaan tuli säröjä siitä, että Pauliinan isä hoiti metsiään normaalien periaatteiden mukaan eli avohakkuilla ja hakkuiden myötä hävisi myös Pauliinan tärkeitä paikkoja.
”Ympäristö ei ole siis yhdentekevä asia mielenterveyden kannalta”, Kalevi muistuttaa.
Pauliina sanoo, että esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa saamelaisnuorten itsemurhaluvut ovat korkeat ja on vakuuttunut, että yksi tekijä on nimenomaan oman perinteisen elinympäristön uhat, kaivostoiminta, ilmastonmuutos.
Elvyttävä puisto
Voisiko ajatella niinkin radikaalisti, että meidän suomalaisten kansantauti eli masennus olisikin yhteydessä katkenneeseen luontosuhteeseen ja mielipaikkojen häviämiseen?
Kalevi on ollut mukana toteuttamassa eräänlaista depressiokoulua, jossa mielenterveyskuntoutujia vietiin luontoon. Ja toden totta, havaittiin, että luontoelämykset vahvistivat minäkuvaa ja antoivat sellaista virtaa, että ihmiset jaksoivat paremmin ottaa arkea haltuunsa.
Kalevi sanoo, että yllättävä havainto on ollut myös se, että aika lyhytkin aika vaikka puistokävelyllä auttaa laskemaan verenpainetta ja sitä kautta myös stressitasoa.
Eikä luonnon laadullakaan ole ratkaisevaa merkitystä: puisto on ihan yhtä hyvä paikka kuin metsäpolku.
Nämä tulokset kuultuaan Kaarina harmitteleekin että miksi hän sairaanhoitaja-aikoinaan vietti ruokatauot sisätiloissa, kun olisi voinut mennä kävelemään ja elpymään läheiseen puistoon. Pieni asia, jolla voi olla suuri merkitys.
Parempaa ympäristöä
Kaarina, Pauliina ja Kalevi ovat sitä mieltä, että meidän tulisi ryhtyä vaatimaan parempaa ympäristöä, enemmän viheralueita kaupunkeihinkin.
Jopa allergiatutkimuksissa on löydetty yhteys luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen terveyden välillä.
Maatilojen lapset ovat terveempiä kuin kaupunkien lapset ja yhteys saattaa olla juuri tässä: luonnon monimuotoisuus suojaa.
Se, mitä syömme, juomme tai hengitämme siirtyy suoraan iholle ja suolistoon ja se on aika lailla erilaista kaupungeissa kuin lähempänä luontoa.
Kalevi sanoo, että siitäkin on tietoa, miten paljon nopeammin joistakin leikkauksista toivutaan, kun ikkunasta näky kaistale vihreää luontoa.
Vain pieni jälki
Kaarina ja Pauliina ovat molemmat metsänomistajia.
Kaarina haluaa jättää metsänsä perinnöksi luonnolle, niin että se saa kasvaa omilla ehdoillaan eikä ihminen siihen puutu. Pauliina on samoilla linjoilla.
Kaarina sanoo, että omassa elämässään hän on aina kaivannut rakkautta ja nyt se turva ja rauha ovat löytyneet metsästä. Hän toivookin, että se metsä ja rakkaus jäisivät myös tuleville polville.
Oma jälki saisi olla mahdollisimman pieni. Se olisi kuin eläimen jälki lumessa, se katoaa kun tulee uutta lunta tai lumi sulaa pois.
