Hyppää pääsisältöön

Juha Jokelan Sumu pistää isosti ja terävästi

Kansallisteatterin Sumu. Kuvassa Elena Spirina, Timo Tuominen ja Jani Karvinen.
Kansallisteatterin Sumu. Kuvassa Elena Spirina, Timo Tuominen ja Jani Karvinen. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer suomen kansallisteatteri,Juha Jokela

Haluaisin olla idealisti. Usein silti löydän itseni pragmaatikkojen leiristä. Miksi? Olenko arkajalka, henkisesti laiska vai tervepäinen ja suhteellisuudentajuinen? Tätä mietin katsoessani Kansallisteatterissa Juha Jokelan uusinta näytelmää Sumu.

Itsesensuurikomediaksi nimetyn näytelmän aiheena on Suomen sumuinen suhde Venäjään, mutta se kertoo myös yksilöistä, minustakin. Yksilöiden kautta näytelmä kertoo isosta aiheestaan, niin tarkasti kuin juuri Juha Jokela osaa.

Näitäkin mietin: jääräpäinen idealismi voi olla paitsi sankarillista, myös tuhoisaa. Olisiko siis joskus parempi luistaa periaatteistaan ja tehdä kompromissi? Kannattaako ihanteidensa vuoksi vaikkapa ajaa oma uransa ja tulevaisuutensa karikolle? Onko parempi olla järkevä vai jalo? Entä jos pitää ihanteenaan nimenomaan pragmaattisuutta? Milloin käytännöllisyys muuttuu kyynisyydeksi? Kenellä on varaa sankarillisuuteen? Sumussa nämä kysymykset koskettavat niin valtiota kuin yksilöäkin.

Onko parempi olla järkevä vai jalo?

Sumu kertoo yrityksestä nimeltä Somnimag. Firman ovat perustaneet kaksi tutkijaa, joista lahjakkaampi ja intomielisempi, Taisto (Jani Karvinen), on kehittänyt laitteen, jolla voi tutkia aivotoimintaa mullistavalla tarkkuudella. Koje on suuri ja kallis, eikä potentiaalisia asiakkaita ole pienessä maassa riittävästi. Siispä toimitusjohtaja Olli (Timo Tuominen) hyödyntää vanhoja tuttavuuksiaan ja pääsee työ- ja elinkeinoministerin (Katariina Kaitue) puheille. Somnimag saa tilaisuutensa. Ministeriö harkitsee lähtevänsä tukemaan aivokuvantajan viemistä Venäjälle.

Kansallisteatterin Sumu. Kuvassa Timo Tuominen ja Jani Karvinen.
Olli (Timo Tuominen) ja Taisto (Jani Karvinen) ajatuvat välirikkoon MGD-laitteen vuoksi. Kansallisteatterin Sumu. Kuvassa Timo Tuominen ja Jani Karvinen. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer suomen kansallisteatteri,Juha Jokela

Sitten syttyy Ukrainan sota. Maidanin aukion mielenosoitukset tukahdutetaan väkivalloin. Venäjä valtaa Krimin.

Somnimagin pieni henkilökunta joutuu moraalisten pohdintojen pyörteeseen, samalla kun se kamppailee yrityksenä olemassaolostaan. Ottelussa on kaksi kärkeä: idealisti-Taisto, joka mieluusti vetäytyisi kaupasta, koska ei missään nimessä halua ottaa riskiä, että oma elämäntyö joutuisi Putinin käsiin. Taisto pelkää, että laitetta alettaisiin käyttää ihan muuhun kuin lääketieteelliseen tutkimukseen.

Jo Putinin nimen lausuminen vaikuttaa näyttämöllä melkein kuin velho Voldemortin kielletyn nimen ääneen sanominen Harry Pottereissa. Mitä jos Putin kuulee!

Toisessa päässä on äärikäytännöllinen markkinointipäälllikkö Jone (Kari Ketonen). Hän haluaa pomolta valtuudet lahjoa. Hän on valmis mihin vain kunhan kauppa käy. Toimari-Olli seilaa Jonen ja Taiston välillä, haluaa tyydyttää kaikkia, ei tiedä mitä haluaa, haluaa että on hyvä fiilis, haluaa tehdä oikein, haluaa tehdä kaupat. Ministeriön väki näytetään jääkylmän pragmaattisena. Heidän silmissään jyrkkä idealismi Venäjän kanssa asioidessa on vain tietämättömyyttä ja naiiviutta. Mutta onko se sittenkin tekopyhyyttä tai vellihousuilua?

Kansallisteatterin näytelmä Sumu. Kuvassa Kari Ketonen.
Kari Ketonen on markkinointipäällikkö, joka esiintyy mieluusti Venäjän asiantuntijana ja tyynenä realistina. Kansallisteatterin näytelmä Sumu. Kuvassa Kari Ketonen. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer suomen kansallisteatteri,Juha Jokela,Kari Ketonen

Maailman tapahtumat tulevat läsnä näyttämölle henkilöiden repliikeissä, heidän reaktioidensa kautta. Jokainen henkilö edustaa jotain maassamme olemassaolevaa tapaa reagoida Venäjän toimiin. Dialogi on, kuten Jokelalla tapaa olla, ällistyttävää tiukkuudessaan. Tuollaisia lauseita on ilo kuunnella, ja varmasti nautinnollista näytellä. Kaikki näyttelijät ovat erinomaisia rooleissaan.

Haastattelin Jokelaa viime keväänä, viikkoa ennen Sumun harjoitusten alkamista. Jokela totesi silloin, että näytelmä ei ole kannanotto, vaan se kuvaa suomalaisten kyvyttömyyttä ottaa selkeää positiota suhteessa Venäjään. Siitä taas seuraa koomista kiemurtelua. Jokela kertoi, etti halunnut kirjoittaa kärjistetyn koomisia tyyppejä, vaan hän etsi komiikkaa esimerkiksi kommunikaation vaikeudesta ja ihmisen kyvystä selittää musta valkoiseksi, vaikka sitten pitäisi vääntäytyä tuhannelle älylliselle solmulle.

Juha Jokelan näytelmät ovat jonkinlaisia valheenpaljastajia.

Sumu on älykkäästi hauska, katsomossa saa nauraa ja varsinkin myhäillä ilahtuneesti. Mikään hillitön naurumellakka se ei silti ole, ei ainakaan toisella esityskerrallaan. Esitys on aika viileä lasipöytineen ja digitaalisine lavasteineen. Henkilöhahmot hieman kaukaisia isolla näyttämöllä. Välillä tuntui, ettei Sumu olisi välttämättä tarvinnut ympärilleen kaikkea suuren näyttämön avaruutta ja tilaa. Ehkä esitys olisi tarjonnut vielä sivaltavamman kokemuksen pienemmällä näyttämöllä?

Yhtä kaikki, nautin Sumusta suuresti. Juha Jokelan näytelmät ovat jonkinlaisia valheenpaljastajia. Ainakin minulle ne toimivat niin: jään kiinni ajattelun sumeudesta tai tunteellisesta epämääräisyydestä. Jokela ikään kuin havainnoi ja jäsentää maailmaa puolestani, auttaa näkemään asiat uudesta näkövinkkelistä. Arvostan!

Kansallisteatterin näytelmä Sumu. Kuvassa Kari Ketonen, Jani Karvinen, Timo Tuominen ja Elena Spirina.
Kansallisteatterin näytelmä Sumu. Kuvassa Kari Ketonen, Jani Karvinen, Timo Tuominen ja Elena Spirina. Kuva: Kansallisteatteri/ Stefan Bremer suomen kansallisteatteri,Juha Jokela

Kansallisteatteri: Sumu. Kirjoittanut ja ohjannut Juha Jokela. Lavastus Teppo Järvinen, pukusuunnittelu Tarja Simonen, valosuunnittelu Max Wikström, äänisuunnittelu Tommi Koskinen, videosuunnittelu Timo Teräväinen. Rooleissa Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Elena Spirina ja Timo Tuominen; videolla Ria Kataja. Kantaesitys 14.9.2016.

Näkökulma: Juha Jokela ja komedian vapauttava voima

Penkkitaiteilija

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Varis on fiksumpi kuin koira

    Linnut ovat yllättävän viisaita

    Linnut kiehtovat monia, myös minua. Ne ovat kauniita, kevyitä ja laulutaitoisia. Eniten kadehdin niiden lentokykyä. Linnut ovat myös fiksuja ja sosiaalisia. Olen usein kuulevinani, että ne siellä puiden latvoissa vitsailevat ja naureskelevat keskenään meille maan matosille.

  • Oletko sivistynyt? Pitäisikö olla?

    Mitä sivistys perimmiltään on?

    Nykyään saatetaan jopa rehennellä sivistymättömyydellä, jota virheellisesti kutsutaan toisinaan myös kansanomaisuudeksi.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.

  • Oletko rokkikukko, viskisieppo vai baarikottarainen?

    Ryhmän jäsenet keräsivät valtavan määrän sanontoja

    Llinnut ovat meille tärkeitä, ja me liitämme niihin paljon inhimillisiä merkityksiä. Lintujen todellisten ominaisuuksien kanssa monilla vertauksilla on vain vähän tai ei mitään tekemistä. Esimerkiksi pöllöä pidetään sekä viisaana että tyhmänä. Uusimmat tutkimukset todistavat, että monet lintulajit ovat paljon älykkäämpiä kuin olemme osanneet edes kuvitella.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Myös se, mitä siinä ei ole… Avaruusromua 19.11.2017

    Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole.

    ”Musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole”. Näin sanoi edesmennyt elektronimuusikko Mika Vainio. Hän sanoi musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois. ”Musiikki, oleminen ja soittaminen ovat etsimistä, johon sisältyy toivo uuden löytämisestä”, sanoo rumpali ja säveltäjä Teppo Mäkynen. Näillä ajatuksilla Avaruusromussa lähdetään liikkeelle. Matkan aloittaa Mika Vainiolle omistettu tuore sävellys. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Venäjän vallankumousjuhlissa ei pihistelty paraatin koossa

    Veneäjän vallankumousjuhlissa ei pihistelty paraatin koossa

    Täällä Moskova ja Punainen tori. Kommunistisen puolueen johto ja sotilaskomentajat ovat juuri nousseet Leninin mausoleumin päälle. Kremlin kellot kajauttavat kymmenen lyöntiä ja juhlamenot voivat alkaa. Näin käynnistyivät Venäjän vallankumouksen 70-vuotisjuhlat vuonna 1987 ja selostajana oli Yleisradion pitkäaikainen ja ansioitunut kirjeenvaihtaja Reijo Nikkilä.

  • Siri Kolu: Koputetaan puuta eli kehumisen valtava voima

    Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus!

    Kehuminen on näkyviin piirtämisen taito. Sen taito ja oikeus on kaikilla meillä. Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus muidenkin tietoon, kehottaa kirjailija Siri Kolu.

  • Suomalaisia tv-aarteita: Hyvät herrat

    Kertomus Hyvät herrat -tv-sarjan tekemisestä

    KulttuuriCocktail kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Viidentenä tv-helmenä on Pertti Melasniemen ohjaama ja Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen käsikirjoittama Hyvät herrat, jota esitettiin MTV3:ssa 1990–1996.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • IRC Wizard Jarkko Oikarinen Changed Our Conversation Culture for Good

    Internet old-timer IRC, soon to be 30 years old.

    One of the first global instant messaging services on the Internet was born as a summer job side project in 1988 in Oulu, Finland. Internet old-timer IRC, soon to be 30 years old, is still the main discussion forum for tens of thousands of users.