Hyppää pääsisältöön

Musiikki ei tunne tullilaitosta – lohtua tutuista sävelmistä

Kuka on arabimaailman Johnny Cash? Mikä musiikki soi kurdien hautajaisissa?

Lue kahdeksan turvapaikanhakijan sekä syyrialaisen metallifanin tarinat, niin tiedät.

Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita muun muassa Irakista, Afganistanista ja Syyriasta. Määrä oli lähes kymmenkertainen vuoteen 2014 verrattuna. Reilun 30 000 ihmisen sekaan taatusti mahtuu laaja skaala erilaista musiikkia fanittavia henkilöitä. Halusin kohdata turvapaikanhakijoita musiikin merkeissä, sillä musiikki jos mikä yhdistää ihmisiä yli rajojen ja kielimuurien.

Kohtaamisia tapahtui Kirkkonummella ja Viitasaarella. Haastattelut toteutettiin luovalla sekoituksella englantia ja selkosuomea, kahden avuliaan tulkin, Naimon ja Matinin avulla. Soitin juttukavereilleni myös suomalaista musiikkia eri genreistä, Stam1nasta Katri Helenaan. Lisäksi sain kuulla täydentävän näkökulman arabimaailman musiikista syyrialaiselta metallifanilta.

Pientä play-nappia painamalla yksittäisten valokuvien kohdalla kuulet kunkin henkilön lyhyen tervehdyksen. Audio toistuu kunnes painat play-nappia uudelleen ja pysäytät "luupin".

Aloitetaan musiikillinen tutustumismatka Afganistanista. Toisin sanoen, viitasaarelaisesta kerrostalokorttelista.


Shokofan kuva.




Shokofan kuva.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Kerrostaloasunnon ovi avautuu hiljaisessa Keski-Suomen pikkukaupungissa, Viitasaarella, ja portti kirjaimellisesti toiseen maailmaan on auki. SPR:n työntekijä, tulkkinani toimiva Matin istahtaa sohvalle ja alkaa jutella mukavia darin kielellä. Perheen isä istuu rennosti lattialla tuuhean maton päällä ja äiti, Shokofa, tarjoaa välittömästi virvokkeita. Koristeellinen tarjotin sekä teepannu kaivetaan esiin keittiöstä kolmen naisen voimin.

Odottavat silmäparit tapittavat kiinnostuneena ääninauhuriani. Pienen dariksi käydyn neuvottelun jälkeen Shokofa istahtaa viereeni sohvalle. Olimme sopineet tulkin kanssa, että kyselen "simppelillä" suomella asioita niin pitkälle, kuin jututettavien suomen kielen alkeet sen sallii ja käännämme loput. Pieni "kielikukkanen" esittelyjen kanssa murtaa jään lopullisesti.

"Kuka sinä olet? Eikun minä? Anteeksi! Minä olen Shokofa. Afganistanista, Kabulista", Shokofa tokaisee rempseällä äänellä saatuaan sanat oikeaan järjestykseen, ja muut purskahtavat hersyvään nauruun. Tilanne rentoutuu silminnähden.

Shokofa sanoo kuuntelevansa mielellään perinteistä afganistanilaista musiikkia, sillä hän ei ymmärrä kovin hyvin muita kieliä kuin äidinkieltään daria. Kotona lastenjuhlilla soi esimerkiksi Farhad Daryan musiikki.

Toinen hänen suosikkiartisteistaan on Ahmad Zahir. Shokofan lempikappale on Zahirin Laily Laily Jan, joka kertoo tarinan sydämiä särkeneestä naisesta nimeltään Laily (vaihtoehtoisesti myös Leili tai Layla - nimellä on monta kirjoitusasua).

Musiikin saralla Afganistanissa on myrskynnyt. Talebanliikkeen vallan aikana 90-luvun puolivälistä alkaen, musiikin kuuntelulle ja esittämiselle asetettiin totaalikielto. Rajoituksia tosin oli ollut voimassa jo kommunistisen hallituksen aikana. Sensuurin aikana musiikkia kulutettiin lukittujen ovien takana. Kasetteja ja musiikkivideonauhoja salakuljetettiin rajan yli muun muassa Pakistanista, Intiasta ja Dubaista. Pimeillä markkinoilla nauhoja myytiin eteenpäin taskusta toiseen kuin huumeita konsanaan.

Talebanien vallasta syöksemisen jälkeen vuonna 2001, Afganistanin ilmapiiri vapautui populaarikulttuurille suopeammaksi. Shokofa mainitsee nimeltä afganistanilaisen laulukilpailun, maan oman vastineen Idols-ohjelmalle.
"Meillä on tv-ohjelma Afgan Star, josta etenkin nuorempi sukupolvi löytää uusia tähtiä. Nuoret kuuntelevat toki myös perinteistä musiikkia."

Sillä aikaa, kun näperrän Chisua soimaan puhelimestani, hän ehti jo hyräillä Robinin Boom Kah'in kertosäettä. Ihanaa-kappale saa Shokofan liikehtimään vienosti melodian tahtiin, Katri Helenan Kesän lapsi vetoaa Shokofaan selkeästi enemmän.


Khateran kuva.




Khateran kuva.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Shokofa patistelee 13-vuotiaan tyttärensä Khateran seuraavaksi piinapenkkiin. Tyttöä selvästikin jännittää, Khatera vastailee lyhytsanaisesti kysymyksiin perheensä katseiden edessä.

Tiedustelen, mikä on parasta englannin kielistä musiikkia Khateran mielestä. "Justin Bieber. En muista laulujen nimiä."

Utelen suomalaisesta musiikista. Khatera miettii hetken, kunnes alkaa hyräillä: "Boom Kah, Boom Boom Kah". Robin miellyttää niin äitiä kuin tytärtäkin.

Millaisesta musiikista äitisi pitää?
"Vanhasta."

Kuunteletko itse vanhaa musiikkia?
"Joo vähän."

Kun pyydän Khateraa esittelemään afganistanilaista musiikkia, supisee Shokofa hänen korvaansa. Kuulen vaimeasti sanat "jegi jegi", ja pian Khatera hihitellen lausuu pätkän Reja Rahishin tulkitsemaa kappaletta.

Kysymykseni kavereiden kanssa tanssimisesta kirvoittaa hiljaisen, "Joo vähän" -vastauksen.

Reaktio on päinvastainen, kun kysyn tanssivatko tytöt vain keskenään vai joskus myös poikien kanssa. Khatera ja Shokofa molemmat vastaavat pontevalla suomella, hihkaisten yhteen ääneen: "Ei poikia!"


Kuva Yaldasta.




Kuva Yaldasta.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Pysytään vielä hetki Afganistanin pauloissa.

Viitasaaren vastaanottokeskuksessa asuu myös 17-vuotias Yalda. "Puhun noin kaksi prosenttia suomea", hän pahoittelee. Sitäkin voi pitää suurena saavutuksena, kun ottaa huomioon, että hän tuli vasta puoli vuotta sitten Suomeen.

Yalda pitää afganistanilaisesta popmusiikista, eikä juuri piittaa englanniksi tehdyistä kappaleista. Paikallisen popin lisäksi Yaldaa viehättää synnyinmaansa kansanmusiikki sekä viulunsoitto.

Puhumme julhista. Syntymäpäivälaulu kajautetaan englanniksi tuttuun Happy Birthday to You -melodiaan. Häissä taasen kuunnellaan tanssittavaa musiikkia, esimerkiksi Yalda nostaa Aryana Sayeedin.

Kuuntelevatko nuoret erilaista musiikkia kuin heidän vanhempansa? "Kyllä, meillä on erilaista... en tiedä miten sen selittäisin", Yalda tokaisee ja kääntyy Matinin puoleen.

Tulkin avulla selviää, että Afganistanin yhteiskunnassa tytöt ja pojat kasvatetaan eristyksissä toisistaan murrosiästä lähtien. Tästä johtuen kaipuun ja ihastumisen tunteita tunnelmoidaan juuri rakkauslaulujen kautta.

"Täällä Suomessa otetaan lasi viiniä suljettujen ovien takana ja kuunnellaan melankolista musiikkia sydänsuruihin. Afganistanissa tehdään muuten samalla tavalla, mutta viinin sijaan keitetään kuppi teetä", Matin kertoo naurahtaen ja esittää kuinka lukitsee oven ja pistää rakkauslaulun soimaan.

Paras romanttinen kappale Yaldan mielestä on Farhad Daryan Chi Roz Ha.

Seuraavaksi matkataan Irakiin, eli Kirkkonummen Veikkolaan.


Walidin kuva.




Walidin kuva.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Veikkolassa esitettiin kesällä Eija Ahvon ohjaama Pako Veikkolaan -näytelmä. Yhteisöllisestä teatteriprojektista löytyi rooli jokaiselle näyttelemään haluavalle. Esitykseen roolitettiin myös Kirkkonummen vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikanhakijoita.

Walid, Mosulista, on yksi kesäteatterin esiintyjistä. Walid saapuu haastatteluun Metallica-lakki päässään. Innostukseni irakilaisen metallifanin löytämisestä loppuu kuin kanan lento, sillä Walid on saanut hatun lahjoituksena, eikä edes tiennyt Metallican olevan bändi.

Selvitän, että minkälaista musiikkia Irakissa sitten kuunnellaan.

"2000-luvulla meillä ei ollut vielä paljon uutta musiikkia, hiphopia tai tanssimusiikkia. Lähinnä perinnemusiikkia, jossa soi luuttua muistuttava ud, arabialainen kielisoitin", Walid kertoo. Tilanne kehittyy hänen mukaansa koko ajan parempaan suuntaan, kun nuori sukupolvi tekee uutta musiikkia.

Walid itse pitää vanhemmasta arabialaisesta musiikista, erityisesti egyptiläisen laulaja-näyttelijä Abdel Halim Hafezin teoksista. Halim (1929–1977) tunnettiin arabimaailmassa myös nimellä "tumma satakieli".

Kun Walid lausuu arabiaksi sanoituksia Halimin tulkitsemasta kappaleesta Risala Men Taht el Maa, liikuttuu tulkkina toimiva Naimo kovasti. "Oi miten kaunista! En meinaa osata kääntää tätä, niin kaunista", Naimo takeltelee hetken, kunnes tointuu ja löytää sanat:

Minä kaipasin sinua,
opeta minut olemaan kaipaamatta,
opeta kuinka voin leikata rakkautesi juuret
pois syvyyksistä,
kuinka kuivata kyyneleet silmiini,
jotta itku loppuu

Runoutta on lausuttu arabiaksi historioitsijoiden mukaan rytmikkäästi painottaen jo satoja vuosia. Klassisessa arabialaisessa musiikissa merkityksellisiä lyriikoita arvostetaan valtavasti.


Kuva Sinanista.




Kuva Sinanista.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Sinan kuuntelee arabiaksi lauletun musiikin ohella myös eurooppalaista, intialaista ja amerikkalaista musiikkia. Hän kokee myös, että sanoituksilla on suuri merkitys. "Kunhan laulun sanoissa on järkeä, niin kuuntelen mitä vain: romanttista musiikkia, tanssikappaleita tai räppiä."

Tanssimusiikista puhuessamme Sinan mainitsee, että napatanssit ja yleensäkin railakkaat tanssit ovat suosittuja. "Miksi kukaan tanssisi surulliseen musiikin tahtiin?", hän kysyy naurahtaen.

Sinan kertoo, että irakilaisissa häissä tanssitaan rumpu-vetoisen musiikin tahtiin. Hautajaisissa ei kuunnella musiikkia lainkaan, vaan keskitytään kuuntelemaan Koraanin lukujen lausuntaa.

Hän on ehtinyt tutustua jonkin verran suomalaiseen musiikkin. "Minusta Robinilla on hyviä kappaleita." Olisikohan Robinin aika tehdä maailmankiertue, kun sekä afganistanilaisiin että irakilaisiin uppoaa hänen musiikkinsa?

Kuuntelemme Cheekin Sä huudat -biisin. Se saa miehen innostumaan. "Irakissa on räppiä myös! Nine Z on yksi parhaista."

Cheekistä siirrymme tyystin toiseen tyylilajiin, suomalaiseen iskelmämusiikkiin. "Minusta libanonilainen Fairuz laulaa samankaltaista musiikkia kuin Katri Helena. Kuuntelen Fairuzia yleensä aamuisin radiosta, sillä hänen laulunsa piristävät päivää."

Mieslaulajista arabialaisen The Voice: Ahla Sawt -ohjelmasta pinnalle ponnistaneen Qusay Hatemin ääni miellyttää Sinania eniten.


Saadin kuva.




Saadin kuva.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Tällä miehellä on kielipäätä. Saad tuli Suomeen noin yhdeksän kuukautta sitten ja käytti koko haastattelun ajan vain suomea. Sanojen taivutukset tai sanavalinnat eivät aina menneet kuten Strömsössä, mutta se ei keskusteluamme haitannut.

Millaista musiikkia sinä kuuntelet kotona Irakissa?
"Minä kuuntelin.. on silleen eri musiikkia, on musiikkia hitaasti on nopeasti. On kurdi, on arabia, on monta eri musiikkia. Joo. Minä kuuntelin mitä minä haluaa!", Saad hihkaisee murteellisella suomellaan. "Joskus minä kuuntelin surullinen laulaa, joskus iloiset laulaa. Kyllä."

Minkälaista musiikkia soi häissä? Kun ihmiset menee naimisiin?
"Okei. On nainen, laulaa. Vanha nainen, tosi vanha. Hänen nimi on Umm Kulthum (suomeksi kirjoitetaan myös Om Kalsoum). Hän asuu Egyptissä, asui Egyptissä, mutta kuollut.. mutta tosi tärkeä! Sillä kaikki kuuntelivat nämä musiikkia."

Minkälaista suomalaista musiikkia olet kuullut?
"Minä en muista todella! Nimiä.. mutta kuuntelen aina, koska pitää oppia."

Kuka on paras nuori laulaja Irakissa?
"Hussam. Hussam al-Rassam."

Saad esittelee vielä irakilaisen musiikin kansainvälisen tähden. "On yksi tosi tärkeä mies, Kadim al-Sahir. Hän voi laulaa tosi, tosi hyvä. Hänellä on hyvä ääni."


Sarhanin kuva.




Sarhanin kuva.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Paljon perinnemusiikkia, poppia ja jopa räppiäkin on jo tarttunut mukaan matkan varrelta. Pako Veikkolaan -esitys alkaa pian, sillä ulkoilmateatterin takahuoneessa käy kova kuhina. Vielä on aikaa lyhyille kommenteille Sarhanilta.

Soitan hänelle Stam1nan Kuudet raamit.

"Meillä on tätä laulua ja musiikkia Irakissa! Ei tietenkään juuri tätä laulua, mutta samanlaisia kappaleita. Minä kuuntelin metallia aina, aina. Minä tykkään kaikesta musiikista", Sarhan toteaa ja kiirehtii valmistautumaan näytökseen.

Sarhanin innoittamana etsin tietoa Irakin metallibändeistä. Löysin trash metal -bändin, joka lähti pakoon sotaa Bagdadista.

Acrassicaudan tarina alkoi bagdadilaisesta kellarista vuonna 2000. Bändin jäsenet olivat inspiroituneet Metallican, Slayerin ja Slipknotin musiikista.

Acrassicauda pakeni Bagdadista saatuaan tappouhkauksia ääri-islamisteilta, jotka luulivat metallibändin palvovan saatanaa. Syyrian ja Turkin kautta he päätyivät lopulta pakolaisstatuksella Yhdysvaltoihin, jossa bändi pääsi levyttämään uutta musiikkia ja suunnittelemaan Lähi-idän kiertuetta.

Vielä on kaksi pysähdystä musiikkimatkallamme. Seuraavana Syyria, Helsingin kautta.

Nuoruudessani Syyriassa jo pelkästä bändijulisteesta joutui taistelemaan muiden fanien kesken
― Feras, Syyria

Helsinkiläisen kerrostalohuoneiston seinät ovat täynnä bändien julisteita ja muuta musiikkiin liittyvää tavaraa. Pink Floydin The Dark Side of the Moon -albumin kansilehdestä tehty juliste iskee heti silmään. Heti ensi silmäyksellä käy ilmi, että Ferasin asunnossa kuunnellaan musiikkia täydellä sydämellä. On helppo heittäytyä puhumaan musiikista hänen kanssaan.

Ferasin mukaan länsimaiset musiikkivaikutteet löysivät tiensä Syyriaan 90-luvulla. "Kuuntelen itse vanhempaa rokkia ja metallia. Syyrialaiset nuoret tosin kuuntelevat ketä tahansa globaalisti pinnalla olevaa artistia, kuten Bruno Marsia", Feras sanoo.

Aikana ennen internetiä, Syyriassa oli vaikeaa edes fanittaa länsimaisia artisteja tai bändejä.

"Minun nuoruudessani bändien julisteista piti taistella muiden fanien kesken. Myöskään isot bändit eivät halunneet tulla Syyriaan", hän toteaa. "Bändit kuten Scorpions ja Deep Purple suuntasivat Libanoniin, länsimaisempaan valtiooon. Sosialistisesta Syyriasta sinne oli vaikea matkustaa ja saada lippua keikoille."

Rockin ja metallin kuuntelu ei kuitenkaan herättänyt negatiivista huomiota Syyrian Damaskoksessa. "Kaveriporukkamme muodostui samanhenkisistä ihmisistä. Olo tuntui oikeastaan erityiseltä, kun muut eivät tienneet, mitä tarkoittaa T-paidassa lukeva Sepultura."

Feras muutti töiden perässä Suomeen yli 10 vuotta sitten. Onko arabiankielinen musiikki säilynyt hänen soittolistallaan kaikki nämä vuodet?

"Aloin itse asiassa vasta Suomessa kuuntelemaan Fairuzia. Jokin hänen sanoituksissaan iski suoraan sieluuni", Feras kertoo. "Lempilauluni häneltä on bussilaulu, Al Bostah."

"Mielenkiintoista on, että arabimaailman ikonit ikään kuin jakavat päivän radiossa. Fairuzia kuulee lähinnä aamuisin ja Umm Kulthumin tuotantoa soitetaan iltaisin. Voisi myös sanoa, että Umm Kulthum on kuin arabimaailman Frank Sinatra ja Fairuz Johnny Cash", Feras naurahtaa.

Perinnemusiikin lyriikoissa käytetään vaikeitakin arabiankielisiä ilmaisuja. "Etenkin Umm Kulthumin lauluissa tulkitaan arabialaista klassista runoutta. Joskus joudun turvautumaan sanakirjaan ymmärtääkseni, mistä Kulthumin kappaleissa lauletaan, ja minä sentään puhun äidinkielenäni arabiaa!", hän tunnustaa.

Arabian kieltä puhutaan useissa maissa eri murteilla. Tästä johtuen kunkin arabiankielisen laulajan kotipaikka kuultaa läpi laulun lomasta.

"Pidän Fairuzin pehmeästä libanonilaisesta aksentista. Suomalaisista lauluista en ole itse huomannut samankaltaista murteiden kirjoa", Feras sanoo. "Täytyy muistaa, että kun laulat arabiaksi, et laula vain omille maanmiehillesi vaan koko arabiankieliselle maailmalle", hän selittää.

Historian suuret mullistukset muovaavat joko hienovaraisesti tai radikaalisti kulttuuria, ja tätä kautta myös musiikkiin hiipii uusia vaikutteita. Tällä hetkellä Syyriassa on käynnissä maata repivä sisällissota, jossa useita osapuolia taistelee keskenään. Uskooko Feras musiikin vallankumoukseen Syyriassa?

"Musiikki on ainakin vielä samanlaista kuin ennen sotaa. Tosin perinteiset, runolliset ja isänmaalliset laulut ovat nousseet enemmän esille", Feras toteaa. "Jos musiikki kehittyy johonkin suuntaan sisällisodan myötä, toivon että se muuttaa Syyrian musiikkia vain parempaan suuntaan", Feras summaa ajatuksensa.

Viimeinen pysähdys luvassa. Siirrymme Syyriasta itään, kohti Kurdistania.


Gardehin kuva.




Gardehin kuva.
Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen
musiikki ei tunne tullirajoja

Viitasaarella on aurinkoinen kesäpäivä. Vastaanottokeskuksen pihalla pörräävät paarmat ovat ainoa haastattelumme häiriötekijä. Gãrdeh saapuu luoksemme pitkä hame maata pitkin viipottaen.

"Hei! Minä olin juuri kuuntelemassa musiikkia kun te saavuitte. Odotan, että mieheni palaa työkokeilusta, minulla on pataruoka hänelle valmiina. Ehdimme kyllä jutella ennen kuin hän tulee ja pitää mennä syömään", Gãrdeh sanoo hymyillen.

Gãrdeh on kotoisin Kurdistanista, virallisten karttojen mukaan Iranin alueelta. Hän puhuu äidinkielenään kurdin soranî-murretta.

Tiedustelen, lauletaanko hänen kotialuellaan muilla kielillä kuin kurdiksi? "Ei. Iranin puolella kyllä lauletaan persiaksi, mutta Kurdistanissa lauletaan vain kurdiksi."

Tulkkaavan Matinin avustuksella Gãrdeh kuvailee, kuinka tärkeää musiikki on kurdilaisille. "Musiikki on osa kurdeja, ja me olemme osa musiikkia. Laulamalla ilmaistaan kaikkein syvimmät tunteet", Gãrdeh selittää.

"Haen kansani musiikista myös lohtua, sillä Suomessa asuessani olen hyvin kaukana perheestäni ja vanhemmistani. Kaipaan heitä, ja tähän ikävään on hyvä kuunnella Hassan Hayasia."

Siirrymme kaipuusta pidemmälle, lopullisiin menetyksiin.

Minkälainen musiikki kuuluu kurdien hautajaisiin? "Surullinen kansanmusiikki, sen nimi on hora."

Näin suomalaisesta näkövinkkelistä, kurdien hora-laulut kuulostavat melkein vastineelta karjalaisten ja inkeroisten itkuvirsi-perinteelle.

Gãrdehin lempilaulua kysyessäni, hän puhkeaa spontaaniin lauluun. Kansanlaulu suorastaan soljuu kaihoisasti eteenpäin. Gãrdeh ei osaa kertoa sen alkuperäistä esittäjää eikä muista kappaleen virallista nimeä.

Suuri osa kurdien vanhoista kansanlauluista onkin "anonyymejä". Sanat ja melodiat siirtyivät sukupolvelta toiselle laulamalla. Lisäksi kansantaruja sisältävät laulut kehittyivät eri alueilla omiin suuntiinsa, eroten lopulta alkuperäisistä esityksistä huomattavankin paljon.

Vierailun päätteeksi Gãrdeh kertoo, että kurdilaiset ovat hänen mielestään rikasta kansaa, koska heillä on uniikki musiikkiperinteensä.

Matka on ohi, mutta musiikki raikaa yhä korvissa.

---
Artikkelista on muokattu pois Radio Suomi -lähetyksen promo 24.3.2017 Koulutusrahasto Kouran Vuoden sivistysteko -palkinnon myöntämisen jälkeen. Radio-ohjelma oli kuultavissa Yle Areenassa 30 päivää ensilähetyksensä 25.9.2016 jälkeen.

Huomasithan pienen play-napin valokuvien läheisyydessä? Nappia painamalla kunkin valokuvan kohdalla voit kuunnella haastateltavien lyhyet tervehdykset.