Hyppää pääsisältöön

Muuttolintujen matkassa: Merimetso

Merimetso
Storskarv

80–100 cm, 1,7–3,0 kg

Merimetso on merihanhen kokoinen mutta solakampi. Sillä on pitkä ja paksu kaula ja pitkä, kapea nokka. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustahko, vain leuka vaaleampi. Nuori on päältä tummanruskea, vatsa on valkoinen ja rinta ja kaula viiruiset. Pesäpaikoilla kuulee korisevia ja karkeita kurkkuääniä.

Merimetso pesii merensaariston puuttomilla luodoilla tai pienillä metsäsaarilla. Se sukeltaa ruoakseen kaloja matalikkojen tai rannikon tuntumassa. Sukeltelun jälkeen merimetso seisoo vesikivellä tai luodolla leyhytellen siipiään; höyhenpuku vettyy jonkin verran, koska lajilla ei ole sorsalinnuista poiketen rasvarauhasta, jonka eritettä sorsat sukivat höyheniinsä. Pohjois-Norjassa ja Luoteis-Venäjällä pesiviä läpimuuttavia merimetsoja levähtää keväin syksyin myös sisämaan avarilla järvenselillä.

Merimetso on yleinen merialueilla, sisämaassa läpimuuttajana harvinainen. Linnut lähtevät Itämeren eteläosiin ja Länsi-Euroopan rannikoille heinä–marraskuussa ja palaavat maalis–toukokuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Risto Salovaara

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.