Totuus on mutkikas juttu, kertoo dokumentti huijareita paljastaneesta James Randista.
Muistan James Randin urotekoja jo lapsuudestani. Nimeen törmäsi jännittävissä lehtijutuissa ja Guinnessin ennätystenkirjassa. Randi vieraili Suomessakin vuonna 1989.
Randi paljasti huijareita. Hän oli tieteellisen maailmankuvan esitaistelija, joka lupasi miljoonan, jos joku todistajien läsnäollessa osoittaa yliluonnollista olevan olemassa. (Yllätys: se miljoona jäi lunastamatta.) Hän paljasti, ettei herätyssaarnaaja ja valeparantaja Peter Popoff saanut viestejä jumalalta, vaan vaimoltaan pieneen kuulokkeeseen korvassaan. Randi kiersi maailmaa antamassa huijareille ja puoskareille nenilleen. Suomen-vierailullaan Randi testasi taikavarpua, eikä varsinaisesti vakuuttunut.
Randin tyyli oli humoristinen ja rento. Sitä paitsi hän oli itsekin esiintyvä taikuri eli illusionisti, todellinen showmies.
Rehellinen taikuri on paradoksi, vai onko? Randi teki moraalisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittävää työtä osoittamalla ahneita saarnaajia kusettajiksi, ja silti hänen nimensä oli myös Guinnessin ennätystenkirjassa muun triviaalin hömpän keskellä. Mikäpä siinä - itsekin lapsena toisaalta halusin olla erittäin rationaalinen, koska se oli aikuismaista - ja toisaalta toivoin yliluonnollisten asioiden, kuten kummitusten olevan mahdollisia, koska sellainen nyt vaan on tosi jännittävää.
Rehellinen taikuri on paradoksi, vai onko?
Minusta tuli toimittaja ja elokuvakriitikko. Tyyppi, joka pyrkii selvittämään asioita, avaamaan merkityksiä ja tulkitsemaan. Yritän käsitellä tietoa ja näkemyksiäni sujuvasti luettavaan ja toivottavasti vetävään muotoon. Silti työssäni on tärkeää kyetä myös yksinkertaisesti nauttimaan hyvästä esityksestä riippumatta siitä, onko se ”totta”. Jos elokuvan katsoja ei kykene antautumaan illuusiolle, peli on menetetty. Samoin dokumenttielokuvatkin ovat esityksiä, vaikka tavoittelisivatkin totuutta tai ainakin totuudellisuutta.
Ei kai siis ihme, että James Randi on minusta edelleen harvinaisen mainio mies.
Hänestä kertova An Honest Liar on kiehtova dokumentti, jonka ytimessä on totuuden ja totuudellisuuden ero. Pyhittääkö tarkoitus keinot? Dokumentin tarinassa on tosielämän määräämä jyrkkä mutka, joka pakottaa Randinkin katsomaan kysymystä uudesta kulmasta.
Ennen tuota yksityiselämään liittyvää yllätyskäännettä dokumentti valottaa Randin pitkää uraa. Hän otti skeptikon roolin ja ryhtyi paljastamaan huijareita vasta viisikymppisenä. Siihen asti Randi oli taikuri, siis silmänkääntäjä, joka teki showbisnestä. Kunnianhimoinen The Amazing Randi toisti ja paranteli kahlekuningas Harry Houdinin temppuja, jotka ovat henkeäsalpaavia ja hengenvaarallisia. Hän oli 1970-luvulla mukana rakentamassa Alice Cooperin lavashow’ta, johon kuului groteskeja taikatemppuja. Tiellä maailman tunnetuimmaksi skeptikoksi Randia selvästi motivoi paitsi huijarien ärsyttävyys, myös sama esiintymisen ja huomion halu kuin illusionistiuralla. Myös kelmin paljastamisesta piti tehdä komea show, jolla on iso yleisö.
Randi ei pyrkinyt paljastamaan kanssataikuriensa temppuja: ne ovat vain viihdettä, jossa yleisö on mukana leikissä.
Randi ei pyrkinyt paljastamaan kanssataikuriensa temppuja: ne ovat vain viihdettä, jossa yleisö on mukana leikissä. Kohteita olivat huijarit ja ajatustenlukijat, jotka väittivät kykenevänsä yliluonnolliseen tai olevansa jumalien lähettiläitä maan päällä. Jotkut heistä olivat uskovaisia, joiden mielestä tarkoitus pyhitti keinot. Toiset pyrkivät ja onnistuivatkin keräämään kusetuksilla omaisuuksia.
Gelleristä, joka tienasi miljoonia muka yliluonnollisella kyvyllä taivuttaa metalliesineitä hipaisevalla kosketuksella, tuli hänen verivihollisensa. Täydellistä tilaisuutta osoittaa Geller huijariksi ei koskaan koittanut, vaikka Randi oli kulissien takana neuvonantajana, kun taivuttelijan tempuista ei tullutkaan mitään Johnny Carson Show’ssa vuonna 1973. (Jostain syystä lusikat eivät taipuneetkaan, kun Geller ei saanut käsitellä niitä etukäteen.) Gellerin uraa tuo nolo hetki ei tuhonnut.
Dokumentissa käy ilmi, että pehmoisia puhuvan Gellerin pokka ketuttaa Randia yhä suunnattomasti - niin paljon, että Randi esittää toivomuksen: kun olen kuollut ja ruumiini on krematoitu, puhaltakaa tuhkat Gellerin naamalle.
Miksi taikureita mennään katsomaan? Miksi huijarit löytävät hyväuskoisia uhreja? Miksi kukaan haluaa uskoa epäkarismaattisen Gellerin kykenevän muotoilemaan metallilusikoita kuin vahaa? Ehkä ihmisellä on myös jokin merkillinen halu tulla petetyksi - eli toisin sanoen antautua mahdottomalle. Ehkä me kaikki haluamme kieltää jotkut todisteet ja joskus sammuttaa meitä ohjaavan arkilogiikan.
WinCapita on oivallinen esimerkki kusetuksesta, jossa todelle monet kusetetut kieltäytyvät hyväksymästä tilannetta silloinkin, kun se on ilmiselvää. On vaikeaa myöntää omaa suurta virhettä ja sokeutta. Toisaalta vaikeasti parantuneen halu ihmeparantua on enemmän kuin luonnollinen, ja arkijärki voi siinä lentää hiiteen.
An Honest Liarin suuri dramaattinen mutka tehdään melko lopussa. Yllätys ei ole niinkään se, että Randi tuli kaapista yli kahdeksankymppisenä ja julkisti suhteensa Jose Alvareziin. Nyt Randi ja Alvarez ovat olleet yhdessä jo 30 vuotta.
Uutispommi on Randin puolison rikos. ”Alvarez” oli väärentänyt identiteettinsä jo 1980-luvulla, saapuessaan Costa Ricasta Yhdysvaltoihin. Kyseessä on vakava rikos, jonka vuoksi viranomaiset pidättivät Alvarezin 2011. Dokumentissa kaikki tämä kerrotaan tunteellisemmin, ja Randin reaktiot paljastavat, kuinka vaikea asia on. Hän ei sano suoraan, kuinka paljon hän tiesi.
Totuuden rakastajakin joutuu myöntämään, että joskus tarkoitus pyhittää keinot.
Joskus totuus ja totuudellisuus eivät ole sama asia. Identiteettivarkaus ei ole suurempaa kuin rakkaus. Alvarez on sama ihminen kuin hän on ollut vuosikymmenet Randin kanssa, vaikka hän on esiintynyt väärällä nimellä. Syy identiteettivarkauteenkin on hyvin perusteltu, ja se kerrotaan dokumentissa. Totuuden rakastajakin joutuu myöntämään, että joskus tarkoitus pyhittää keinot.
Dokumentti asettautuu Randin ja Alvarezin puolelle, mutta ristiriitoja kasautuu vielä loppumetreillä. Sankarit selviytyvät niistä, eikä kerran huijatuksi tuleminen muuta mitään. Ainakin minä uskon niin, sillä uskon The Amazing Randiin.
