Pasi Heikura
Yle
Jani Tanskanen
Yle
Yritysten nimet voivat perustua melkoisiin sattumuksiin, eivätkä nimet välttämättä viittaa millään tavalla yritystensä alaan. Esimerkiksi lääkeyhtiö Leiras on saanut nimensä samaan konserniperheeseen kuuluneelta margariinitehtaalta, ja Leiras onkin lyhennelmä sanasta leivontarasva. Liikennevälinevalmistaja Audin nimen puolestaan keksi sen perustajan liikekumppanin 8-vuotias poika.
Autotehtailija August Horch joutui jättämään vuonna 1909 autoyhtiönsä A. Horch & Cie. Tehtailija ei lannistunut vaan perusti uuden yrityksen ja tahtoi senkin nimeen oman nimensä Horch. Entisille liikekumppaneille moinen nimenvalinta ei tietenkään käynyt.
August Horchin piti keksiä uudelle yritykselleen uusi nimi. Eikä sitä tarvinnut etsiä lähipiiriä kauempaa, sillä Horchin liikekumppanin nokkela 8-vuotias poika keksi, että nimi Horch on saksaa ja merkitsee kuulemista. Poika käänsi sanan latinaksi, ja muodostui Audi.
Brändinimiä tutkinut Timo Leppänen käyttää Aristoteleen kantapäässä tarinaa Audin nimestä esimerkkinä siitä, kuinka hyväksi koetun brändinimen taustalla voi olla kuka tahansa. Aina ei siis tarvita mainostoimistoja ja konsultteja sepittämään takuuvarmasti menestyviä nimiä.
Oikeastaan yritysten nimien taustalla on Timo Leppäsen mukaan vain harvoin mainostoimisto, sillä yrityksellä tulee olla nimi jo ennen sen varsinaista perustamista. Aloittevilla pienyrittäjillä ei ole varaa nimikonsultteihin, mutta onneksi heillä on mielikuvitusta ja lähipiirin tukea!
Sattumanvaraisuuksia ja paikallisuutta
Apple, yksi maailman tunnetuimmista brändeistä, sai nimensä yhtiön perustajan Steve Jobsin omenadieetistä. Lääkeyhtiö Leiras puolestaan palautuu leivontamargariiniin. Yhtiöiden nimet eivät siis välttämättä liity mitenkään yhtiön toimialaan. Usein nimet ovat sattumanvaraisia.
Monet nimistä palautuvat yritysten alkukonnuille. Esimerkiksi Suomen vanhin yritys Fiskars on saanut nimensä Fiskarin kylästä, joka puolestaan on saanut nimensä paikallisen kalastajan (ruotsiksi fiskare) mukaan. Nokia puolestaan palautuu Nokianvirtaan ja se Timo Leppäsen mukaan erääseen näätä- tai majavaeläimen nimitykseen.
Toki jotkin nimet viittaavat yritystensä alaan. Esimerkiksi nimestä Teboil käy selvästi englantia taitavalle ilmi, että kyse on öljystä (englanniksi oil). Myös Teboilin aiemmalla kirjainlyhenteenä toimineella nimellä TB on viittauskohde. Tb tarkoitti trustivapaata bensiiniä.
Informatiivisuutta, mielikuvia ja nimeämisen trendejä
Ennen yritysten nimet olivat hyvinkin kuvaavia ja informatiivisia. Esimerkiksi nimestä Helsingin uusi karamellitehdas kävi varsin selvästi ilmi, mistä on kyse. Nimet kuitenkin alkoivat muuttua Timo Leppäsen mukaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa enemmän mielikuvia herättäviksi.
Ensimmäiset mielikuvia herättävät nimet viittasivat kansallisuusaatteeseen. Syntyi sellaisia nimiä kuin Sampo, Fennia ja Kullervo. Huomionarvoista on, että nuo yritykset kauppasivat vakuutuksia. Ne eivät abstrakteina tuotteina taipuneet nimiksi samalla tavalla kuin esimerkiksi karamellit.
Myöhemmin yrityksiä alettiin nimetä Timo Leppäsen mukaan muka-kielisillä nimillä eli sellaisilla nimillä, jotka kuulostavat sanoilta mutteivat tarkoita mitään. Tällaisia nimiä edustaa esimerkiksi Sonera.
Omaa nimitrendiään ovat edustaneet myös kreikkalaisperäiset nimet, kuten Hellas ja Chymos. Niin ikään kansainvälistymisen buumi johdatti 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa paitsi uusien yritysten nimeämistä myös vanhojen nimien vaihtamista, kun muun muassa Tieliikennelaitos muuttui Destiaksi ja Posti Itellaksi.
Nyt trendinä näyttäisi olevan vanhojen suomen sanojen, slangin ja murteellisuuksien hyödyntäminen. Tätä trendiä edustaa esimerkiksi vaatealan Makia.
Kuuntele lisää
Korjaus 5.10.2016: Alkuperäisessä artikkelissa kerroimme virheellisesti, että Fiskarin kylä on saanut nimensä erään kalastajan nimestä. Kylä on saanut nimensä paikallisen kalastajan (ruotsiksi fiskare) mukaan.
