Hyppää pääsisältöön

Susilauman syksy

Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen valvoi piilokojussa ja todisti kamppailun, joillaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Olen valvonut kaksi vuorokautta piilokojun suojissa ja odottanut. Viimeiset tunnit minun on ollut vaikea pysyä hereillä. Näen liikettä suon laidalla. Hetkessä kaikki tuo uupumus on ohi ja mieleni on kirkas. Sydämeni lyö kiivaasti. Olen hereillä. Elossa. Aina kun susi on lähettyvilläni.

Vaaleaturkkinen 11-vuotias alfanaaras piirtyy ilta-auringon valossa kauniisti kiikareideni kuvaan. Se käyttää korkeaa syksyn kellertämää heinikkoa suojanaan. Silloin tällöin se pysähtyy, nostaa päätään heinikon takaa ja tarkastaa tilanteen.

Parikymmenpäinen korppilauma oleilee kelopuiden luurankomaisilla oksilla ja pitää mekkalaa. Muuten suo on vielä tyhjillään.

Reitti on selvä. Naaras suuntaa määrätietoisesti suon poikki. Samalla huomaan, ettei se ole yksin. Tasaisin välimatkoin alfanaaraasta seuraa kaksi sen lauman jäsentä.

Henkien taisto

Kolmikko katoaa metsäsaarekkeen suojiin. Tähystän havupuiden sekaan ja näen alfanaaran aavemaisen valkoisen turkin vilahtavan metsän varjoissa. Yhtäkkiä kolmikosta ei näy enää jälkeäkään. Suolla korpit ovat hiljentyneet ja tähyilevät ympärilleen.

korppi
korppi Kuva: Kimmo Ohtonen korppi

Tuuli humisee vaimeasti samalla kun syyskuuillan punertava aurinko laskee korpimetsän taakse. Huomaan piilokojuni sivuikkunasta, kuinka uroskarhu astelee suolle metsän hämärästä.

Karhu tietää tarkalleen, missä kojuyrittäjän jättämät makupalat ovat. Korpit alkavat jälleen hyppelehtiä ja pitää meteliä. Karhun saapuminen tietää niillekin ruoka-aikaa.

Karhu kääntää kelopuun juurella olevan muovikannen ja alkaa ruokailla lihanpaloilla. Se hotkii makupaloja kiivaaseen tahtiin tietäen, että hetkenä minä hyvänsä se saattaa saada kilpailijan. Pian karhut painuvat talviunille ja nyt niiden on tankattava energiapitoista ravintoa niin paljon kuin on mahdollista.

Muutama uskalias korppi hyppelehtii uroskarhun ympärillä ja nappaa itselleen nokallisen ateriasta. Karhu ei tästä pahastu. Huomaan, miten sen takaa metsästä ilmestyy susi. Se lähtee hiipimään karhua kohti.

susi
susi Kuva: Kimmo Ohtonen susi

Susi astelee suolla katse karhuun nauliintuneena. Se on laumansa nuorin jäsen, kaksi ja puoli vuotta. Susinuoren tehtävä näyttää olevan selvä. Sen tehtävänä on mennä ärsyttämään itseään yli kahdeksan kertaa suurempaa, noin 250 kilon jättiä ja saada se liikkeelle metsää kohti.


karhu, susi




karhu, susi
Kuva: Kimmo Ohtonen
karhu,susi

Karhu vilkuilee levottomana lähestyvää sutta. Otso tietää kokemuksesta, ettei vierailija ole yksin. Tiedustelijasusi astelee aivan karhun kannoille ja saa sen kääntymään. Hetken nämä kaksi metsiemme mahtavinta suurpetoa ovat kuonokkain mittaillen toisiaan katseillaan.

Susi tietää, mitä sen tulee tehdä. Se lähtee kiertämään karhun taakse, mutta tämä nappaa suuren lihanpalan suuhunsa. Otso suuntaa metsää kohti toivoen, että saisi ruokailla siellä rauhassa.

Karhu ei ehdi ottaa kuin muutaman reippaan askeleen saaliinsa kanssa, kun toinen susi hölkkää sitä vastaan. Otso kääntyy metsään päin susien välistä, mutta sieltä sitä vastaan juoksee valkoinen alfanaaras. Karhu on piiritetty.

susi, karhu
susi, karhu Kuva: Kimmo Ohtonen susi,karhut

susi, karhu
susi, karhu Kuva: Kimmo Ohtonen susi,karhu

Susilauman saumaton yhteistyö

Kolmikko piirittää karhua. Nuori tiedustelija yrittää purra jättiä takamuksesta saadakseen otson pudottamaan saaliinsa. Otso kääntyy hyökkääjään päin aivan kuten sudet toivovat, mutta tämä metsän herra on monissa liemissä keitetty. Reilun kymmenen kilon lihapala pysyy visusti sen hampaiden välissä samalla kun se huitaisee etutassullaan tiedustelijaan päin.

Susitrio yrittää samaa taktiikkaa useaan kertaan. Joka kerta lopputulos on sama. Lopulta myös lauman vanhempi uros yrittää napata otsoa takamuksesta. Tällä kertaa otson oikea suora viiltää ilmaa aivan hukan pään vierestä. Edelleen karhu pitää saaliin hampaissaan.

Sudet ovat kuitenkin huomanneet, että kontion käännellessään päätään, pieniä lihanpaloja irtoaa saaliista. Kukin lauman jäsenistä napsii niitä kesken taistelun temmellyksen.


susi, karhu




susi, karhu
Kuva: Kimmo Ohtonen
susi,karhu

Susien ahdistelusta huolimatta otso pakenee metsään. Silloin hukat antavat periksi. Ne jäävät suolle keräämään karhulta pudonneita lihanpaloja. Vaikka otso oli periksi antamattoman väkevä, taktiikka toimi. Metsän kuninkaan piti jakaa osa saalistaan susien kanssa.

Hämärä laskeutuu itärajan ylle. Korpisuo on jälleen hiljainen. Korpit häipyvät yöpuulle. Istun piilokojun hämärässä ja käyn mielessäni läpi todistamaani mittelöä. En ole koskaan aiemmin nähnyt mitään tällaista.

En ole koskaan aiemmin nähnyt mitään tällaista.

suo
suo Kuva: Kimmo Ohtonen suo

Tutut riitapukarit

Aamun koittaessa luontokuvaaja- ja matkailuyrittäjä Lassi Rautiainen tulee tapaamaan minua korven keskelle. Lassi on seurannut piilokojuistaan susien ja karhujen välisiä mittelöitä yli kymmenen vuotta ja nähnyt lukemattomia kahden suurpedon välisiä yhteenottoja.

– Molemmat pedot ovat älykkäitä ja pyrkivät välttämään haaverien synnyn. En ole kertaakaan nähnyt, että joku osapuolista loukkaantuisi, Rautiainen sanoo.

Susien ja karhun yhteenotossa on aina kysymys kookkaiden uroskarhujen ja alueen susilauman välisestä kilpailusta. Nuoremmat karhut pakenevat susia hyvissä ajoin, Rautiainen kertoo.

Lassi Rautiaisen mukaan ihmisen läsnäolo ruokintapaikalla on yksi syy siihen, miksi sudet eivät itse hae ruokintapaikan tarjoiluja, vaan pyrkivät varastamaan ne karhuilta.

– Alueen sudet ovat ihmisarkoja, vaikka olen ruokkinut ja kuvannut niitä yli kaksikymmentä vuotta. Ne haluavat pitää meihin etäisyyden ja pyrkivät siksi härnäämään karhut metsän laidalle, missä ne kokevat olevansa ihmisen vaikutuspiirin ulkopuolella.

kimmo kameran takana
kimmo kameran takana Kuva: Laura Heimonen Kimmo Ohtonen

Seuratessani karhun ja susien välistä taistoa, oli upeaa huomata, miten susien hyökkäys oli tarkoin harkittua, hiottua lauman yhteistoimintaa. Rautiainen kertookin, että sudet ovat saaneet harjoitella taitojaan karhuja vastaan jo pitkän aikaa tällä ruokintapaikalla.

– Taistelu luonnon ravinnosta susien ja karhujen välillä ei ole kovin yleistä Suomessa. Tämän alueen uroskarhujen ja susien käytös on muokkaantunut vuosien saatossa ravintopaikan hyödyistä kisaillessa. Riitapukarit tuntevat toinen toisensa. Sudet tietävät, mitä otsoja kannattaa ärsyttää ravinnon vuoksi ja mitkä tulee kiertää. Nämä taistelut voitetaan ällillä ja oveluudella, Rautiainen valaisee.

Joka kerta, kun vierailen suurpetojen maailmassa, koen oppivani jotain uutta niiden sielunmaisemasta. Joka vierailulla minulle vahvistuu tunne siitä, että jokainen luonnonvarainen peto on yksilö. Siksi matka petojen maailmaan on yhden ihmiselämän pituinen.


karhu




karhu
Kuva: Kimmo Ohtonen
karhu

Teksti ja kuvat: Kimmo Ohtonen

Juttua varten on haastateltu Luonnonvarakeskuksen (Luke) suurpetotutkija Ilpo Kojosta.