Hyppää pääsisältöön

Portteja maan ja taivaan rajalla

Risto-Matti Marin on tehnyt Alballe useita levyllisiä romanttisten pianotranskriptioiden helmiä. Uudella levyllään “Gateways—portteja” Marin rakentaa resitaaliohjelman, jonka kantavaksi voimaksi nousee kerronnallisuus: jokainen taitekohta vaikuttaa portilta seuraavaan teokseen. Erinomaiseksi kokonaisuus nousee käydessään Bachilla ja Schubertilla rakennetusta portista levyn viimeiseen teokseen, Franz Lisztin faustiseen Sonaattiin h-molli.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Romantiikan ajan transkriptiot ovat Risto-Matti Marinin erikoisalaa, ja sellaisella alkaa tämäkin levy, Lisztin näkemyksellä Johann Sebastian Bachin Fantasiasta ja fuugasta g-molli uruille. Liszt muuntaa Bachin kahdelle kädelle ja jalkiolle kirjoittaman urkutekstuurin 1800-luvun romanttiselle konserttipianolle; Liszt ei tavoitellut barokkista autenttisuutta eikä sitä tee Marinkaan. Lopputulos on hyvä, pianisti on selvästi omimmalla alueellaan.

Porttina seuraaviin Franz Schubertin Impromptuihin opus 90 on Bachin Fuugan päättävä G-duurisointu: samainen g-sävel avaa Schubertin arvoituksellisesti alkavan Impromptun c-molli. Yhdistelmä avaa kiehtovan portin Schubertin opukseen. Marinin avaustempo on hidas, ja vaikka se hivenen elääkin ylöspäin sopivin paikoin c-molli-Impromptun laajassa variaatiomuodossa, vaikutelmani on aivan kuin pianisti hyräilisi teosta itsekseen. Neljästä Impromptusta nopeammat, huoleton Es-duuri ja syvällisemmän vaikutelman tekevä As-duuri miellyttävät minua enemmän. Kahteen hitaaseen Impromptuun, c-molliin ja Ges-duuriin olisin kaivannut lisää runollisuutta, klassismista romanttiseen unelmointiin taivutettujen musiikillisten hahmojen laulua.

Levyn päänumero onkin selvästi Lisztin Sonaatti h-molli, joka nousee loistokkaaksi Risto-Matti Marinin käsissä. Koskettimiston ja soittimen hallinta on Marinille luonteva itsestäänselvyys, ja hän kykenee toteuttamaan visionsa Lisztin järkälemäisestä puolituntisesta draamasta vakuuttavasti.

Kerronnallisuus nousee teoksen kantavaksi voimaksi. Vaikka Liszt antoi teokselleen abstrakstin otsikon Sonaatti, sen taustalle on oletettu niin omaelämäkerrallisuutta, John Miltonin Kadotettua paratiisia kuin Johann Wolfgang von Goethen Faustia. Marin nostaa esittelytekstissään näistä esiin Faustin, ja eittämättä hänen tulkinnassaan voi kuulla niin Mesfistoteleen naurua kuin onnen huumaa Gretchenin syleilyssä. Lopun taivaaseen kohoaminen ei ole julistava vaan tuo rauhan, ja Marin pidättelee intensiteettiä laskemasta hitaimmissakin tempoissa.

Ehkä vaikuttavinta on se, kuinka Marin kykenee sekä pitämään kiinni motiivien karakterisoinneistaan että ylläpitämään lineaarisia elementtejä, teoksen harmonista rakennetta ja pitkän aikavälin temposuhteita, pysytellen samalla pianisistessa taiturillisessa hurmoksessa. Selkokielisemmin ilmaistuna hän kykenee rakentamaan ja kannattelemaan draamaa Lisztin äärimmäisen vaativan pianotekstuurin pyörteissä.

Jos jäinkin kaipaamaan hivenen runollisempaa Schubertia, kerronnallisuutta ja draamaa on tarjolla senkin edestä Lisztin faustisessa Sonaatissa. Kokonaisuus toimii hyvän resitaaliohjelman tavoin ja ansaitsee otsikkonsa.

”Gateways—Portteja”. J.S. Bach—Franz Liszt: Fantasia ja fuuga g-molli. Franz Schubert: Neljä impromptua op. 90. Liszt: Sonaatti h-molli. (Alba, ABCD 398)

Kuuntele Uudet levyt 30.9.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.