Vakuuttavan napakkaa Prokkaa

Olli Mustosen persoonallinen sointitaide ja Radion sinfoniaorkesterin hienot muusikot tekevät Hannu Linnun johdolla uutukaisessaan oivaltavia tulkintoja Sergei Prokofjevin pianokonsertoista. Mustosen ponnekkaan perkussiivinen artikulointi sopii Prokofjevin pianotekstuuriin, mutta erityisen tästä levytyksestä tekee orkesterin ja solistin yhdessä löytämä herkkyys vuosisadan alun suuren melodikon ja karakterisoijan musiikillisiin mielenliikkeisiin.

cd-levyn kansi CD-levyt

Helposti käy niin, että suvereenit kyvyt omaava taiteilija innostuu tuomaan omaa persoonallista näkemystään esiin jokaisessa vähänkin siihen soveltuvassa tilanteessa—esimerkiksi näkemällä nuottikuvan aina mahdollisuutena omien mieltymyksiensä viljelyyn riippumatta siitä, mitä useat tai ehkäpä jopa useimmat muut taiteilijat ovat tavanneet tehdä. Olli Mustonen on saanut kritiikkiä osakseen persoonallisuutensa vuoksi, ja kritiikkiä on perusteltu milloin enemmän milloin vähemmän makuasioilla. Eittämättä Mustosella on tapana suhtautua nuottikuvaan lähtökohtaisesti ponnekkaan perkussiivisestä sointikulmasta.

Pianohan on lähtökohtaisesti lyömäsoitin: vasarat lyövät kieliä ja niinpä pianon soinnissa alukkeilla on huomattavan hallitseva asema. Kun soittaja on iskenyt kosketinta ja vasara näin lyönyt kieltä, hänellä on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa enää sointiin. Mustonen on mestari sekä tuon alukkeen että jälkisoinnin hallitsemisessa, mutta vastoin kuin monet, hän ei ensisijaisesti pyri luomaan pitkien, resonoivien sointien illuusiota vaan antaa alukkeiden puhua. Itse hän on verrannut pianonsoittoa tennikseen; tenniksessä pallolle tulee mailalla antaa napakka vauhti, ja aivan samoin Mustosen pianonsoiton perustana tuntuu olevan lähes atleettinen kosketus pianon koskettimiin ja sitä kautta kieliin.

Tätä taustaa vasten onkin hyvin tyydyttävää todeta Olli Mustosen käyttävän läpeensä virtuoosista tulokulmaansa pianonsoittoon Prokofjevin hyväksi. Ondinen uudella levyllä Mustonen sekä Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri esittävät Sergei Prokofjevin Pianokonsertoista Ensimmäisen, Kolmannen sekä Neljännen, ja Prokofjevin pianotekstuuri hyötyy suuresti Mustosen kosketuksesta sekä muusikkopersoonasta. Mikä parasta, Mustonen ja RSO ovat tulkinnoissaan erottamattomasti yhtä niin taiteellisesti kuin teknisesti.

Häikäisevintä on rytminen yhtenäisyys sekä sen myötä karakterisoinnin vaivattomuus. Vaikka samalla tavoin kirjoitettujen jaksojen fraseeraus eroaa paikoin huomattavastikin solistin ja orkesterin välillä, pääsääntöisesti Mustonen ja RSO:n hienot muusikot kuuntelevat toisiaan erittäin herkästi antaen tilaa toinen toisilleen. Ansiokas äänitys luonnollisine balansseineen tukee kokonaisuutta.

Kolmen varsin erilaisen pianokonserton luonteet välittyvät hienosti Linnun johtaman RSO:n musisoinnin kautta, mutta antaapa Mustonenkin tilaa Prokofjevin karaktereille maustaen niitä tarpeen mukaan elastisesti, säkenöivästi, jopa laulavasti. Mukana on jokunen huomattavan herkkä hetki silloin kuin musiikki tuntuu sitä eniten vaativaan, mikä luo miellyttävästi vastapainoa Mustosen lievästi ylinapakalle sointikulmalle.

Sergei Prokofjev: Pianokonsertot nro 1, 3 ja 4. - Olli Mustonen, piano, Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1244-2)

Kuuntele Uudet levyt 30.9.2016, toimittajana Ville Komppa.