Hyppää pääsisältöön

Tiede vs. lobbarit - mikä on median vastuu harhaanjohtavassa vastakkainasettelussa?

Eri mediatalojen mikrofoneja kohti haastateltavaa.
Eri mediatalojen mikrofoneja kohti haastateltavaa. docventures

Tiede tuottaa harvoin sataprosenttista vastausta johonkin käytännön kysymykseen, joka olisi poliittisesti ratkaistavissa. Tähän epävarmuuden elementtiin, vaikka se olisi vain yhden prosentin luokkaa ja todennäköisyys selkeästi sen 99 prosentin puolella, iskevät lobbarit ja muut oman edun tavoittelijat.

Docventuresin viikon leffa Merchants of doubt valottaa mm. miten Yhdysvalloissa öljyteollisuuden lobbarit ovat esiintyneet asiantuntijoina ja vieneet tieteelliseltä tutkimukselta uskottavuutta ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä, vaikka tieteelliset faktat ovat kiistatta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen puolella.

Avaruus, maapallo, ilmakehä
Avaruus, maapallo, ilmakehä Kuva: YLE maapallo
Epätieteellisten käsitysten leviäminen mahdollistuu osittain median käytäntöjen tuottamalla todellisuusharhalla ja osittain ihmisen inhimillisellä pyrkimyksellä vahvistaa omaa maailmankuvaansa.

Viestinnän professori Esa Väliverronen on tutkinut tiedeviestintää, journalismia, mediaa, sekä ympäristökysymyksiä mediassa. Väliverronen muistuttaa, että myös Britanniassa ilmastonmuutokseen liittyvä öljyteollisuuden lobbaus on ollut esillä muutama vuosi sitten ja siihen otti voimakkaasti kantaa arvostettu brittiläinen tiedeakatemia: Royal society.

Samoihin aikoihin brittien yleisradioyhtiö BBC kohtasi vahvaa kritiikkiä tasapuolisuusharhan tai näennäisen tasapuolisuuden (false balance) viljelemisestä mm. tiedettä käsittelevien juttujen yhteydessä.

Näennäinen tasapuolisuus

Tasapuolisuusharha syntyy kun mediassa käsitellään asioita, joista on olemassa laaja yksimielisyys, mutta tasapuolisuuden nimissä keskusteluun tuodaan opponenteiksi mukaan marginaalisia näkemyksiä, jolloin nämä näkemykset tai mielipiteet nostetaan ikään kuin samalle tasolle tieteellisesti tutkittujen havaintojen kanssa. Tämä on ollut yleistä niin ilmastonmuutosta käsittelevissä jutuissa kuin esim. terveys- ja ravitsemuskysymyksissäkin.

BBC:n saama kritiikki johti selvitykseen, jonka keskeisin viesti Väliverrosen mukaan oli se, että näyttöihin perustuvia faktoja ja mielipiteitä ei saa asettaa samanarvoiseen asemaan uutisoinnissa. Raportin perusteella annettiin uudet ohjeet toimituksille ja suositeltiin tehostamaan yhteistyötä eri toimitusten välillä ja tarkistamaan faktoja ahkerammin.

Tehokkaampaa yhteistyötä toimitusten välillä tukee myös ajatus, että tiedetoimitukset ovat usein paremmin perehtyneitä tiettyihin aiheisiin (kuten ilmastonmuutos tai rokotetutkimukset). Yleistoimittajat ja muiden erikoisalojen toimittajat eivät tunne välttämättä kyseisiä aiheita niin hyvin, mikä johtaa siihen, että tarkistamattomat faktat ja väitteet voivat päästä helpommin julkisuuteen.

vaaka on kallistuneena toiselle puolelle.
vaaka on kallistuneena toiselle puolelle. Kuva: Yle/Arja Lento vaaka

Onko tasapuolisuuden vaatimus journalismissa jo lähtökohtaisesti ongelmallinen?

Väliverrosen mukaan ongelmallista on lähinnä se, mikä painoarvo erilaisille näkemyksille mediassa annetaan. Tieteen virallisia tuloksia kyseenalaistavat tahot pyrkivät tuomaan esille yksittäistapauksiin perustuvaa kokemustietoa tyyliin “kuuma kokemus vs. kylmä tilasto”. On ymmärrettävää, että faktat vs. kiinnostavuus -aspekti tuodaan esille, ja se on toki puhuttelevaa niin yleisön kuin osittain toimittajankin näkökulmasta.

Ongelma siitä tulee jos näitä ns. vaihtoehtoisia näkemyksiä ei tarkastella kriittisesti ja ne esitetään yhtä arvokkaina suhteessa tutkittuun tietoon.

Journalismin tutkimuksessa on puhuttu myös objektiivisuuden strategisista rituaaleista. Toimittajat jättävät tavallaan vastuun sanoman paikkansapitävyydestä tietolähteille, koska kaikkea ei pystykään tarkistamaan ja tasapuolisuus ikään kuin korvaa tämän objektiivisuuden.

Nainen tutkii mikroskoopilla näytettä.
Nainen tutkii mikroskoopilla näytettä. Kuva: Yle/Leif Öster docventures

Yksi olennainen asia, joka liittyy myös harhaanjohtavaan viestintään ja lobbareidenmentävään rakoon, on tehdä ero tutkimuksen ja selvityksen välillä. Monet organisaatiot, poliittiset järjestöt ja yritykset käyttävät erilaisia selvityksiä oman toimintansa tukemiseen ja tiettyjen kysymysten ajamiseen.

Näitä selvityksiä tuodaan sitten hyvin aktiivisesti julkisuuteen ja julkaistaan ikään kuin tutkimuksina, vaikka kyse olisi selvityksistä. Selvityksessä on usein taustalla intressejä, miksi niitä on tehty ja varsinkin miksi niitä on julkaistu.

Toimittajien tulisi suhtautua näihin asioihin kriittisesti ja tarkistaa faktat. Tiedeyhteisö voisi olla aktiivisempi yhteistyössään toimittajien kanssa. Yhdessä tutkijat ja toimittajat voisivat tehdä enemmän ja puuttua tällaisiin selkeästi virheellisiin käsityksiin, jotka yleistyvät julkisessa keskustelussa.

Inhimillisyys ja oma maailmankuva

Väliverrosen mukaan tänä päivänä eletään jo läpinäkyvämmässä maailmasssa tutkimusten rahoituksen ja viranomaisvalvonnan suhteen kuin muutama vuosi sitten, mutta ihmisiä pitäisi edelleen karaista sietämään epävarmuutta ja opettaa arvioimaan todennäköisyyksiä: jos jokin asia ei ole 100 prosenttisen varma, vaan se on 99 tai 95 prosenttisen varma, niin se on kuitenkin hyvin todennäköinen ja sitä ei voida millään pienellä vasta-argumentilla kyseenalaistaa.

On tietenkin inhimillinen, psykologinen piirre, että jokainen tavallaan etsii tietoa, joka vahvistaa omaa maailmankuvaa. Tähän tietoon suhtaudutaan sitten kritiikittömästi ja automaattisen kriittisesti siihen tietoon, joka ei omaan maailmankuvaamme sovi. Tämä tietysti korostuu sosiaalisen median aikakaudella.

Nuori mies puhuu megafoniin paperi kädessä.
Nuori mies puhuu megafoniin paperi kädessä. Kuva: Yle/Martti Juntunen docventures

Väliverronen huomauttaa, että ei kannata kuitenkaan liikaa leimata tai tehdä naurunalaiseksi ns. huuhaa-käsityksiäkään. Kun mielikuva julkisessa keskustelussa vaiennetusta ajatuksesta tai ajattelijasta leviää, saadaan saavutetusta marttyyriudesta lisää kierroksia ja polttoainetta erilaisiin salaliittoteorioihin.

Suurimmassa osassa esim. terveys- ja ravintosuosituskysymyksiin liittyvissä debateissa ei kuitenkaan ole taustalla järjestelmällistä lobbauskoneistoa, joka taas ilmastonmuutostutkijoilla on perinteisesti ollut vastassaan. Järjestäytynyt lobbaus on myös EU:n ja Yhdysvaltojen välistä vapaakauppasopimusta kritisoivia kansalaisjärjestöjä vastassa. Corporate Europe Observatory (CEO) tutkimusryhmän mukaan TTIP-sopimuksen (Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus) puolesta lobbaavat lähinnä monikansalliset korporaatiot. Sopimukseen liittyy mittavia talousintressejä ja paljon suljettujen ovien takana käytäviä keskusteluja.

Rikun ja tunnan vieraat suhmuroinnin ja sumutuksen jäljillä

Viikon vieraat
Viikon vieraat Docventures

Heikki Hiilamo
Valtiotieteiden ja filosofian tohtori sekä tietokirjailija.
Kirjoittanut lukuisia tietokirjoja mm. hyvinvoinnista, tupakkateollisuudesta, asekaupasta ja veroparatiiseista.

Timo Harakka
Toimittaja, kirjailija, tv-tuottaja ja kansanedustaja (SDP).
Harakan ilkikurinen ja kantaaottava EU-reportaasi Spagettivatikaani palkittiin Long Playn ja Hitaan journalismin yhdistyksen Pienellä journalistipalkinnolla vuonna 2015.

Taru Tujunen
Poliitikko ja viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja.
Kokoomuksen puoluesihteeri (2006-2014).

Jaana Kivi
Toimittaja ja tietokirjailija. Kirjoittanut mm. teoksen lobbauksesta eurooppalaisen vallan keskipisteessä: Bryssel myyty (Into-kustannus 2016)

Ke 5.10.2016 Yle TV2 klo 21 ja To 6.10. Yle Puhe klo 16.

Juttua varten on haastateltu Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverrosta. Väliverronen on kiinnostunut erityisesti median valtaan ja yhteiskunnalliseen rooliin sekä mediamaiseman muutoksiin liittyvistä kysymyksistä joita hän käsittelee mm. blogissaan Mediayhteiskunta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures