Hyppää pääsisältöön

Harpisti Hilda Kunnola: "Yhdeksänvuotiaana vaihdoin pääaineeksi harpun."

Harpisti Hilda Kunnola.
Harpisti Hilda Kunnola. Kuva: Yle/Laila Kangas hilda kunnola

"Olin nähnyt televisiossa lastenohjelmassa kanteleensoittoa ja se vaikutti minulle silloin sopivalta soittimelta." Harpisti Hilda Kunnola on lukiolainen, joka opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Hilda piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 5.10.2016.

Kuka?

Olen Hilda Kunnola, syntynyt Espoossa 24. helmikuuta 2000. Olen lähtöisin ihan tavallisesta suomalaisesta perheestä, olen 5-lapsisen perheen toiseksi vanhin. Vanhempani eivät ole musiikkialalla, mutta perheessäni on aina harrastettu musiikkia, tanssia ja valokuvausta. Kaikki sisarukseni soittavat jotain soitinta, eli kotonamme kuuluu yleensä koko ajan jonkin soittimen soittoa.

Missä olet viettänyt tähän astisen elämäsi?

Asuin ihan pienenä Espoossa, mutta muutumme sitten Kuusistoon Turun saaristoon. Kuusisto on osa Kaarinaa. Meillä on sukua myös Lapissa, missä saamme mökkeillä ihanissa järvi- ja vaaramaisemissa.

Koulukäynnin aloitin Kuusiston kyläkoulussa. Sieltä siirryin Kaarinaan Hovirinnan musiikkiluokille ja yläasteella Puolalan musiikkiluokille Turkuun. Tänä syksynä aloitin Puolalanmäen musiikkiluokiossa. Musiikkia olen harrastanut Kaarinan kansalaisopistossa, Turun konservatoriolla ja nyt Sibelius Akatemian nuorisokoulutuksessa.

Musiikkiopinnot

Jo ihan vauvana kävin äiti-lapsimuskarissa Espoossa. Olin kuulemma heti tosi innostunut olemaan mukana.

Kuusivuotiaana olin todella kiinnostunut aloittamaan jonkun soittimen. Olin nähnyt televisiossa lastenohjelmassa kanteleensoittoa ja se vaikutti minulle silloin sopivalta soittimelta.

Varsinaiset musiikkiopinnot aloitin Kaarinan kansalaisopistolla kanteleen opetuksessa tuolloin 6-vuotiaana. Olin tosi innostunut soittotunneista ja hain parin vuoden jälkeen Turun konservatorioon. Alkuun jatkoin kanteleella, mutta vaihdoin pääaineeksi harpun 9-vuotiaana, kun kuulin, että sellainenkin soitin oli mahdollista valita. Soitin oli minulle ja perheelleni aivan uusi ajatus, mutta päätös syntyi todella nopeasti, kun kävin soitinesittelyssä, jossa tuleva opettajani Hanna Kenttämies (o.s.Rantalaiho) esitteli pientä vipuharppua. Netistä tutustuimme myös harppuun ja olin aivan innoissani saman tien.

Harpun lisäksi osaan soittaa oikeastaan vain vähän pianoa ja huilua, mutta meillä on kotona monia soittimia, joita on tietysti hauska kokeilla.

Harpisti Hilda Kunnola.
Musiikkia esittämässä Kantapöydän suorassa lähetyksessä. Harpisti Hilda Kunnola. Kuva: Yle/Laila Kangas hilda kunnola

Opettajat

Turun konservatoriolla opettajiani ovat olleet Hanna Kenttämies, Lily-Marlene Puusepp sekä Ulla-Stiina Uusitalo, Akatemian nuorisokoulutuksessa Päivi Severeide sekä Pauliina Kallio.

Missä vaiheessa olet menossa nyt opinnoissasi?

Aloitin tänä syksynä Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa kolmatta lukuvuotta ja musiikkilukiossa olen vasta ensimäistä lukuvuotta, joten minulla on vielä aikaa.

Lempisäveltäjä?

Varsinaista lempisäveltäjää on vaikea valita, mutta tietysti sellaiset, lähinnä romantiikan ja impressionismin aikaiset säveltäjät, joiden orkesterimusiikissa on paljon harppua, ovat lähellä sydäntäni.

Lempiteokset?

Näitä on useita, mutta esimerkiksi Claude Debussyn Clair De Lune ja Gustav Holstin Planeetat. Kyseisissä teoksissa on kauniit ja monipuoliset harppustemmat ja mielestäni on ihanaa olla osana sellaista suurta kokonaisuutta.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?

Kun pääsin ensimmäisen kerran Sibelius Akatemian sinfoniaorkesteriin soittamaan Gustav Holstin Planeettoja. Se oli todella hieno kokemus ja se jäi vahvasti mieleeni!

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?

1800-1900 luvun soolomusiikki harpulle sekä orkesterimusiikki. Olen aina myös tykännyt oopperasta ja elokuvamusiikista.

Harpisti Hilda Kunnola soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 5.10.2016.
Harpisti Hilda Kunnola soittaa Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 5.10.2016. Kuva: Yle/Laila Kangas hilda kunnola

Muut harrastukset

Harrastin tanssia pitkään, lähes 10 vuotta. Jossain vaiheessa aika ei enää riittänyt kaikkeen, joten tanssi on nyt jäänyt tauolle. Tykkään lenkkeillä metsässä ja kesällä rakastan vesihiihtämistä. Piirtäminen ja kirjojen lukeminen on myös minulle mieluisaa vapaa-ajan vietettä.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

Tällä hetkellä lukio ja soittaminen vie niin paljon aikaa, että niiden ja perhe-elämän lisäksi ei mahdu kovinkaan paljoa muuta. Soittamiseen liittyvä matkustaminen vie myös aika paljon aikaa.

Mikä sinusta tulee isona?

Tähtään ilman muuta ammattiopintoihin harpunsoitossa ja toivon että voisin jatkaa siitä ammattimuusikkona.

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?

Olen aina rakastanut kuvaamataitoa ja tanssia, mutta en ole kuitenkaan toistaiseksi keksinyt mitään muuta alaa kuin musiikki, joka minua oikeasti kiinnostaisi.

Musiikkiesitys videolla on Felix Godefroidin kappale Etude De Concert.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.