Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Klassinen pääkuva

Matkintaa ja mielikuvitusta

Julkaistu . Päivitetty

Keisari Leopold I:n hovissa 1600-luvun Wienissä arvostettiin monenlaista musiikkia. Keisari itse suosi mielikuvituksekasta kontrapunktia, mutta sijansa oli myös karnevaaliajan huumorimusiikilla, jonka viehätys perustui matkimiseen ja kikkailuun. Näistä vastakkaisista musiikin lajeista Ricercar Consort on koonnut yllättävän yhtenäisen levyn, jolla kuuluu modernin periodisoiton moninainen viehätys.

Biber / Imitatio
Biber / Imitatio uudet levyt

Mielikuvituksekkaalla kontrapunktilla on nimikin - stylus phantasticus. Nykyään luulemme, että termi viittaa harmillisen rakenteettomaan joskin kekseliääseen musiikkivirtaan, mutta aikanaan sillä tarkoitettiin musiikkia, jossa mielikuvitus ja rakenne ovat yhtä; musiikkia jonka virtauksen pitää tuntua yhtä aikaa väistämättömältä ja odottamattomalta. Juuri sellaiselta tämän levyn stylus phantasticus tuntuu, koska Ricercar Consort soittaa sitä niin hyvin. Schmelzerin, Biberin ja Kerllin sonaatit vyöryvät, pysähtelevät ja liukuvat täysin luontevasti. Musiikki on vakavaa tai ainakin absoluuttista, mutta myös mukaansatempaavaa.

Sitten vaihtuu raita ja alkaa kikkailu. Viuluviikarit Biber ja Schmelzer olivat etenkin karnevaaliaikaan hanakoita matkimaan soittimillaan kissaa, sammakkoa, tykistöä, humalaista tai yövartijaa, koska sekös hoviväkeä huvitti. Imitointi huvittaa yhä, ja sitä paremmin, kun sillä on vakavaa vastapainoa.

Ricercar Consortin kokoonpano vaihtelee viulun ja continuon sooloilusta isompaan revohkaan viuluja, gamboja ja komppiryhmää, mutta sointi pysyy aina yhtä laadukkaana. Diskantissa viiltävä puhtaus yhdistyy pehmeään särinään, välit täytetään cembalon räminällä ja tukevaa pohjaa rakennetaan sekä violonella että etenkin uruilla. Tällaisten levyjen ansiosta tuntuu, että nykyinen periodisoitto on kehittynyt soinnillisesti huippuunsa. Hyvä vertailukohta on kotimaisen Battalia-yhtyeen ensilevy 90-luvulta - Ricercar Consort vetää samat kappaleet muhkeammin ja paikoitellen hauskemmin.

"Imitatio". H.I.F. von Biber: Serenada "Der Nachtwächter"; Balletti Lamentabili; Sonata nro 6 c-molli; Battalia. Johann Heinrich Schmelzer: Sonata representativa; Sonata; Serenata con altre arie. Alessandro Poglietti: Toccatina sopra la Ribellione di Hungheria. Johann Kaspar Kerll: Sonata a 3. - Ricercar Consort/Philippe Pierlot. (Mirare, MIR 302)

Kuuntele Uudet levyt 7.10.2016, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.