Arvo Pärt on säveltänyt paljon kuoromusiikkia, ja sitä on myös levytetty niin paljon, että erilaiset tulkintatraditiot erottuvat. Sama teos tuntuu erilaiselta riippuen siitä, edustaako tulkinta ECM:n kaikuisaa harmaasävypuhtautta, virolaisten täyteläistä melankoliaa vai angloamerikkalaisten siistiä makeutta. Millainen on Latvian radiokuoron Pärt-näkemys? Lunastaako se maailman parhaaseen kuoroon kohdistuvat odotukset?
Viime vuonna julistin, että brittiläinen Polyphony-kuoro on 2010-luvun parasta Pärtiä. Nyt kun latvialaiset äänittivät lähes saman ohjelmiston, valinta on vaikea. Latvian radiokuoron äänenmuodostus on ylivertaisen kiinteä, puhdas ja yhtenäinen, etenkin herkimmissä kohdissa. Mutta brittiläisten perusforte on avoimempi ja rennompi. Tarkasti vertailemalla hoksaan, että ero saattaa syntyä tenoreista. Latvialaistenorien sointi on jopa hieman liian täyteläinen, kun taas britit vetävät etisemmällä äänellä.
Loppujen lopuksi kyse on tulkinta- ja makueroihin. Sigvards Klava johdattaa latvialaiset laveisiin tempoihin, paatoksellisiin forteihin ja kiinteään ilmaisuun. Stephen Laytonin näkemys on pienempi, herkempi ja inhimillisempi. Esimerkiksi Virgencita-teosta Latvian radiokuoro märehtii yli kahdeksan minuuttia, kun Polyphony selvittää sen viidessä - tunnelman kärsimättä.
Jos olisin ilkeä, sanoisin että Latvian radiokuoro on jäänyt sointinsa ja ammattimaisuutensa vangiksi ja tehnyt Pärt-levynsä liian nopeasti, sisäistämättä musiikkia, oman estetiikkansa eikä Pärtin estetiikan ehdoilla. Mutta tätä musiikkia kuunnellessa kaikki ilkeys haihtuu minusta, ja sanon vain, että Latvian radiokuoro osaltaan rikastaa Pärt-perinnettä huikealla osaamisellaan, joka ei ole vielä koskaan pettänyt.
Arvo Pärt: Triodion; Sieben Magnificat-Antiphonen; Nunc dimittis; Dopo la vittoria; Virgencita; The Woman with the Alabaster Box; Tribute to Caesar; Da pacem Domine. - Latvian radiokuoro/Sigvards Klava. (Ondine, ODE 1286-2)
Kuuntele Uudet levyt 7.10.2016, toimittajana Kare Eskola.