Hyppää pääsisältöön

Parasta kuoro-Pärtiä ikinä?

Arvo Pärt on säveltänyt paljon kuoromusiikkia, ja sitä on myös levytetty niin paljon, että erilaiset tulkintatraditiot erottuvat. Sama teos tuntuu erilaiselta riippuen siitä, edustaako tulkinta ECM:n kaikuisaa harmaasävypuhtautta, virolaisten täyteläistä melankoliaa vai angloamerikkalaisten siistiä makeutta. Millainen on Latvian radiokuoron Pärt-näkemys? Lunastaako se maailman parhaaseen kuoroon kohdistuvat odotukset?

Pärt / Da pacem Domine
Pärt / Da pacem Domine uudet levyt

Viime vuonna julistin, että brittiläinen Polyphony-kuoro on 2010-luvun parasta Pärtiä. Nyt kun latvialaiset äänittivät lähes saman ohjelmiston, valinta on vaikea. Latvian radiokuoron äänenmuodostus on ylivertaisen kiinteä, puhdas ja yhtenäinen, etenkin herkimmissä kohdissa. Mutta brittiläisten perusforte on avoimempi ja rennompi. Tarkasti vertailemalla hoksaan, että ero saattaa syntyä tenoreista. Latvialaistenorien sointi on jopa hieman liian täyteläinen, kun taas britit vetävät etisemmällä äänellä.

Loppujen lopuksi kyse on tulkinta- ja makueroihin. Sigvards Klava johdattaa latvialaiset laveisiin tempoihin, paatoksellisiin forteihin ja kiinteään ilmaisuun. Stephen Laytonin näkemys on pienempi, herkempi ja inhimillisempi. Esimerkiksi Virgencita-teosta Latvian radiokuoro märehtii yli kahdeksan minuuttia, kun Polyphony selvittää sen viidessä - tunnelman kärsimättä.

Jos olisin ilkeä, sanoisin että Latvian radiokuoro on jäänyt sointinsa ja ammattimaisuutensa vangiksi ja tehnyt Pärt-levynsä liian nopeasti, sisäistämättä musiikkia, oman estetiikkansa eikä Pärtin estetiikan ehdoilla. Mutta tätä musiikkia kuunnellessa kaikki ilkeys haihtuu minusta, ja sanon vain, että Latvian radiokuoro osaltaan rikastaa Pärt-perinnettä huikealla osaamisellaan, joka ei ole vielä koskaan pettänyt.

Arvo Pärt: Triodion; Sieben Magnificat-Antiphonen; Nunc dimittis; Dopo la vittoria; Virgencita; The Woman with the Alabaster Box; Tribute to Caesar; Da pacem Domine. - Latvian radiokuoro/Sigvards Klava. (Ondine, ODE 1286-2)

Kuuntele Uudet levyt 7.10.2016, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.