Hyppää pääsisältöön

Farmi on runollinen satu ihmisestä ja yhteiskunnasta

Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Haalariasuisia hahmoja nukkuu nurmikolla. Näyttämökuva näyttää somalta idylliltä, mutta musiikki säätää tunnelmaa painostavaksi. Yksi eläimistä herää, esittäytyy maailman pienimmäksi hevoseksi, Falabellaksi. Hevonen alkaa kertoa satua. Se on satu eläimistä, joiden esiesiesi-isät ja -äidit tekivät eläinten vallankumouksen. Ryhmäteatterin Farmi jatkaa siitä, mihin George Orwellin Eläinten vallankumous päättyi.

Farmin eläimille Animal Farm on oman suvun sankarillista historiaa. Orwellin vallankumous on heille alkumyytti, maailmanselitys, jonka avulla he määrittelevät itsensä ja elämäntapansa.

Orwellin kertomus satirisoi Venäjän vallankumousta, mutta tässä esityksessä tarina rinnastuu kaikkiin maailman mytologioihin. Tarinoissa on voimaa: mukaan valitaan identiteettiä ja systeemiä tukemaan ne juonteet, joista valtaapitävät eniten hyötyvät.

Luin Eläinten vallankumouksen joskus yläasteella, enkä ole kirjaan sen koommin koskenut. Hauska oli huomata, kuinka hyvin muistan kirjan edelleen. Se on niitä kirjoja, joita kannattaa lukea nuorena, kun omatunto ja sisäinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ovat kehittymässä.

Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi  Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Ryhmäteatterissa torstaina 6.10. ensi-iltaan tullut esitys on syntynyt ryhmätyönä. Esityskonseptia on ollut suunnittelemassa neljä taiteilijaa: Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme sekä runoilija Henriikka Tavi. Virtanen ja Wallgren vastaavat yhdessä ohjauksesta.

Esitys on aivan omanlaisensa. Se on yhdistelmä koomista ja lapsekasta faabelia, arvoituksellista näyttämörunoa, yhteiskuntakritiikkiä ja analyysia ihmisyydestä. Tunnistan Hurmeen tavan assosioida historiasta kohti nykyhetkeä, ja runoilijan kädenjäljenkin voi esityksestä aistia. Farmin maailma on lettu, jonka alla on menneisyys. Ja tässä lettumaailmassa historia saattaa tunkea takaisin nykyhetkeen lattialuukusta.

Näyttämöllä on viisi eläintä: hevosen lisäksi kana, kissa, lammas ja sika. Sika on pomo nytkin, kuten Lumipallo ja Napoleon olivat Orwellilla.

Tiina Weckströmin johtajapossu on ristiriitainen otus. Toisaalta hän on kyyninen diktaattori – toisaalta taas traaginen hahmo, jota oman vallan säilyttämiselle välttämättömät säännöt kahlitsevat siinä missä muitakin. Sika ei ole vapaa, vaikka tietääkin valtansa olevan mielivaltaa.

Samuli Niittymäki on hurmaava, synkkäkulmainen kissa. Minulla on kissa kotona, ja Niittymäen elegantti, hallittu olemus muistuttaa omaa lemmikkiäni suuresti. Joanna Haartti tepsuttaa kömpelönä kanana tuttuun koomiseen tyyliinsä, aivan mahtava roolityö tämäkin. Joel Mäkinen on tunnollinen mutta ahdistunut lammas, Milla-Mari Pylkkänen ihastuttava, oikukas Falabella.

Miten nämä sian pomottamat eläimet rakastavatkaan suloista vankilaansa, rutiineitaan, sääntöjä, joihin eivät usko itsekään, mutta joita ilman eivät halua olla. On niin helppoa totella ja toistaa. Joka päivä samat jutut. Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.

Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi

Kaisu Koposen lavastus ja etenkin Ville Mäkelän valosuunnittelu ovat erittäin hienoja ja toimivia. Yksinkertaisin mutta vaikuttavin keinoin näyttämölle syntyy herttainen kulissi-idylli, jonka rakoillessa painajainen välähtää esiin.

Niin: kun turvalliset, parteen kytkevät rutiinit alkavat vähä vähältä rikkoutua, purkautuu eläimistä esiin salaisuuksia. Hevonen tanssii raivopäisenä, kissa mouruaa ja rakastaa, lammas paljastaa lahjansa ja pakkomielteensä, kanassa on yllättävää voimaa. Ja kun hajoaminen on edennyt kyllin pitkälle, on mahdotonta palata entiseen.

Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Miten paljon me olemmekaan valmiita tukahduttamaan, jotta emme erottuisi joukosta, ajattelen. Miten huomaamattamme annamme jonkin ulkoamääritellyn ”normaalin” määritella olemistamme. Miten uskomattoman pelottavaa on olla täysillä ja vapaasti sellainen kuin on – ja antaa muidenkin olla. Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Farmin päätyttyä minä olen onnellinen ja vähän haikea, ajatukseni lepattavat, koettavat tavoittaa kokemusta. Mukanani ollut ystäväni on kahtiajakoisissa tunnelmissa. Hän piti monesta asiasta esityksessä, mutta koki sen hitaasti avautuvaksi, turhan arvoitukselliseksi. Ystäväni sanoo malttamattomana odottaneensa sitä, että alkaa tajuta, mistä kaikessa oli kyse. Myöhemmin puhun Farmista toisen tuttavani kanssa, joka sanoo ykskantaan ettei ymmärtänyt esitystä ollenkaan.

Mielenkiintoista, miten eri tavalla me katsojat teatterin joskus koemme! Minua Farmi puhutteli suoraan ja selvästi. Pidin valtavasti. Tekisi oikeastaan mieli mennä katsomaan juttu uudestaan.

Ryhmäteatteri: Farmi.  Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen Ryhmäteatteri,farmi

Ryhmäteatteri: Farmi
Käsikirjoitus Juha Hurme, Henriikka Tavi, Sinna Virtanen ja Linda Wallgren. Dramaturgia Sinna Virtanen. Ohjaus Linda Wallgren. Sävellys Tuomas Skopa. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Lavastus Kaisu Koponen. Pukusuunnittelu Niina Pasanen. Maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen ja Tiina Weckström. Ensi-ilta 6.10.2016.

Helsingin Sanomien Maria Säkön arvio Farmista

Teatterikärpäsen puraisuja -blogikirjoitus Farmista

Ohjaaja Linda Wallgren Kultakuumeen haastattelussa.

Päivitys 7.10. ja 12.10. Linkkejä lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.