Hyppää pääsisältöön

Farmi on runollinen satu ihmisestä ja yhteiskunnasta

Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Haalariasuisia hahmoja nukkuu nurmikolla. Näyttämökuva näyttää somalta idylliltä, mutta musiikki säätää tunnelmaa painostavaksi. Yksi eläimistä herää, esittäytyy maailman pienimmäksi hevoseksi, Falabellaksi. Hevonen alkaa kertoa satua. Se on satu eläimistä, joiden esiesiesi-isät ja -äidit tekivät eläinten vallankumouksen. Ryhmäteatterin Farmi jatkaa siitä, mihin George Orwellin Eläinten vallankumous päättyi.

Farmin eläimille Animal Farm on oman suvun sankarillista historiaa. Orwellin vallankumous on heille alkumyytti, maailmanselitys, jonka avulla he määrittelevät itsensä ja elämäntapansa.

Orwellin kertomus satirisoi Venäjän vallankumousta, mutta tässä esityksessä tarina rinnastuu kaikkiin maailman mytologioihin. Tarinoissa on voimaa: mukaan valitaan identiteettiä ja systeemiä tukemaan ne juonteet, joista valtaapitävät eniten hyötyvät.

Luin Eläinten vallankumouksen joskus yläasteella, enkä ole kirjaan sen koommin koskenut. Hauska oli huomata, kuinka hyvin muistan kirjan edelleen. Se on niitä kirjoja, joita kannattaa lukea nuorena, kun omatunto ja sisäinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ovat kehittymässä.

Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi  Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Ryhmäteatterissa torstaina 6.10. ensi-iltaan tullut esitys on syntynyt ryhmätyönä. Esityskonseptia on ollut suunnittelemassa neljä taiteilijaa: Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme sekä runoilija Henriikka Tavi. Virtanen ja Wallgren vastaavat yhdessä ohjauksesta.

Esitys on aivan omanlaisensa. Se on yhdistelmä koomista ja lapsekasta faabelia, arvoituksellista näyttämörunoa, yhteiskuntakritiikkiä ja analyysia ihmisyydestä. Tunnistan Hurmeen tavan assosioida historiasta kohti nykyhetkeä, ja runoilijan kädenjäljenkin voi esityksestä aistia. Farmin maailma on lettu, jonka alla on menneisyys. Ja tässä lettumaailmassa historia saattaa tunkea takaisin nykyhetkeen lattialuukusta.

Näyttämöllä on viisi eläintä: hevosen lisäksi kana, kissa, lammas ja sika. Sika on pomo nytkin, kuten Lumipallo ja Napoleon olivat Orwellilla.

Tiina Weckströmin johtajapossu on ristiriitainen otus. Toisaalta hän on kyyninen diktaattori – toisaalta taas traaginen hahmo, jota oman vallan säilyttämiselle välttämättömät säännöt kahlitsevat siinä missä muitakin. Sika ei ole vapaa, vaikka tietääkin valtansa olevan mielivaltaa.

Samuli Niittymäki on hurmaava, synkkäkulmainen kissa. Minulla on kissa kotona, ja Niittymäen elegantti, hallittu olemus muistuttaa omaa lemmikkiäni suuresti. Joanna Haartti tepsuttaa kömpelönä kanana tuttuun koomiseen tyyliinsä, aivan mahtava roolityö tämäkin. Joel Mäkinen on tunnollinen mutta ahdistunut lammas, Milla-Mari Pylkkänen ihastuttava, oikukas Falabella.

Miten nämä sian pomottamat eläimet rakastavatkaan suloista vankilaansa, rutiineitaan, sääntöjä, joihin eivät usko itsekään, mutta joita ilman eivät halua olla. On niin helppoa totella ja toistaa. Joka päivä samat jutut. Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.

Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi

Kaisu Koposen lavastus ja etenkin Ville Mäkelän valosuunnittelu ovat erittäin hienoja ja toimivia. Yksinkertaisin mutta vaikuttavin keinoin näyttämölle syntyy herttainen kulissi-idylli, jonka rakoillessa painajainen välähtää esiin.

Niin: kun turvalliset, parteen kytkevät rutiinit alkavat vähä vähältä rikkoutua, purkautuu eläimistä esiin salaisuuksia. Hevonen tanssii raivopäisenä, kissa mouruaa ja rakastaa, lammas paljastaa lahjansa ja pakkomielteensä, kanassa on yllättävää voimaa. Ja kun hajoaminen on edennyt kyllin pitkälle, on mahdotonta palata entiseen.

Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Miten paljon me olemmekaan valmiita tukahduttamaan, jotta emme erottuisi joukosta, ajattelen. Miten huomaamattamme annamme jonkin ulkoamääritellyn ”normaalin” määritella olemistamme. Miten uskomattoman pelottavaa on olla täysillä ja vapaasti sellainen kuin on – ja antaa muidenkin olla. Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Farmin päätyttyä minä olen onnellinen ja vähän haikea, ajatukseni lepattavat, koettavat tavoittaa kokemusta. Mukanani ollut ystäväni on kahtiajakoisissa tunnelmissa. Hän piti monesta asiasta esityksessä, mutta koki sen hitaasti avautuvaksi, turhan arvoitukselliseksi. Ystäväni sanoo malttamattomana odottaneensa sitä, että alkaa tajuta, mistä kaikessa oli kyse. Myöhemmin puhun Farmista toisen tuttavani kanssa, joka sanoo ykskantaan ettei ymmärtänyt esitystä ollenkaan.

Mielenkiintoista, miten eri tavalla me katsojat teatterin joskus koemme! Minua Farmi puhutteli suoraan ja selvästi. Pidin valtavasti. Tekisi oikeastaan mieli mennä katsomaan juttu uudestaan.

Ryhmäteatteri: Farmi.  Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen Ryhmäteatteri,farmi

Ryhmäteatteri: Farmi
Käsikirjoitus Juha Hurme, Henriikka Tavi, Sinna Virtanen ja Linda Wallgren. Dramaturgia Sinna Virtanen. Ohjaus Linda Wallgren. Sävellys Tuomas Skopa. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Lavastus Kaisu Koponen. Pukusuunnittelu Niina Pasanen. Maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen ja Tiina Weckström. Ensi-ilta 6.10.2016.

Helsingin Sanomien Maria Säkön arvio Farmista

Teatterikärpäsen puraisuja -blogikirjoitus Farmista

Ohjaaja Linda Wallgren Kultakuumeen haastattelussa.

Päivitys 7.10. ja 12.10. Linkkejä lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Viestejä avaruudesta?

    LGM-1 ja muut pulsarit soivat uudessa musiikissa.

    Nuo säännölliset pulssimaiset signaalit vaikuttivat siltä kuin joku lähettäisi niitä tarkoituksella, kuin joku tahtoisi ottaa meihin yhteyttä. Niinpä tähtitieteen opiskelija Jocelyn Bell Burnell alkoi kutsua tuota signaalia lähettävää avaruuden kohdetta nimellä LGM-1, Little Green Men One. Hän oli juuri löytänyt ensimmäisen milloinkaan havaitun pulsarin. Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin pulsarit soivat uudessa musiikissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Ottaisitko taksikuskin mukaasi ostoksille tai oopperaan?

    Tulevaisuuden taksi voisi tarjota seuraa yksinäiselle.

    Hämmästyin hieman, kun Posti kuljetti kotiin ja asensi paikalleen verkkokaupasta ostamani kodinkoneen ja vei vielä mennessään kierrätettäväksi vanhan laitteen. Kuinka kätevää! Tällaista palvelujen yhdistelyä tarvitaan lisää.

  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri