Hyppää pääsisältöön

Farmi on runollinen satu ihmisestä ja yhteiskunnasta

Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Haalariasuisia hahmoja nukkuu nurmikolla. Näyttämökuva näyttää somalta idylliltä, mutta musiikki säätää tunnelmaa painostavaksi. Yksi eläimistä herää, esittäytyy maailman pienimmäksi hevoseksi, Falabellaksi. Hevonen alkaa kertoa satua. Se on satu eläimistä, joiden esiesiesi-isät ja -äidit tekivät eläinten vallankumouksen. Ryhmäteatterin Farmi jatkaa siitä, mihin George Orwellin Eläinten vallankumous päättyi.

Farmin eläimille Animal Farm on oman suvun sankarillista historiaa. Orwellin vallankumous on heille alkumyytti, maailmanselitys, jonka avulla he määrittelevät itsensä ja elämäntapansa.

Orwellin kertomus satirisoi Venäjän vallankumousta, mutta tässä esityksessä tarina rinnastuu kaikkiin maailman mytologioihin. Tarinoissa on voimaa: mukaan valitaan identiteettiä ja systeemiä tukemaan ne juonteet, joista valtaapitävät eniten hyötyvät.

Luin Eläinten vallankumouksen joskus yläasteella, enkä ole kirjaan sen koommin koskenut. Hauska oli huomata, kuinka hyvin muistan kirjan edelleen. Se on niitä kirjoja, joita kannattaa lukea nuorena, kun omatunto ja sisäinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ovat kehittymässä.

Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi  Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Ryhmäteatterissa torstaina 6.10. ensi-iltaan tullut esitys on syntynyt ryhmätyönä. Esityskonseptia on ollut suunnittelemassa neljä taiteilijaa: Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme sekä runoilija Henriikka Tavi. Virtanen ja Wallgren vastaavat yhdessä ohjauksesta.

Esitys on aivan omanlaisensa. Se on yhdistelmä koomista ja lapsekasta faabelia, arvoituksellista näyttämörunoa, yhteiskuntakritiikkiä ja analyysia ihmisyydestä. Tunnistan Hurmeen tavan assosioida historiasta kohti nykyhetkeä, ja runoilijan kädenjäljenkin voi esityksestä aistia. Farmin maailma on lettu, jonka alla on menneisyys. Ja tässä lettumaailmassa historia saattaa tunkea takaisin nykyhetkeen lattialuukusta.

Näyttämöllä on viisi eläintä: hevosen lisäksi kana, kissa, lammas ja sika. Sika on pomo nytkin, kuten Lumipallo ja Napoleon olivat Orwellilla.

Tiina Weckströmin johtajapossu on ristiriitainen otus. Toisaalta hän on kyyninen diktaattori – toisaalta taas traaginen hahmo, jota oman vallan säilyttämiselle välttämättömät säännöt kahlitsevat siinä missä muitakin. Sika ei ole vapaa, vaikka tietääkin valtansa olevan mielivaltaa.

Samuli Niittymäki on hurmaava, synkkäkulmainen kissa. Minulla on kissa kotona, ja Niittymäen elegantti, hallittu olemus muistuttaa omaa lemmikkiäni suuresti. Joanna Haartti tepsuttaa kömpelönä kanana tuttuun koomiseen tyyliinsä, aivan mahtava roolityö tämäkin. Joel Mäkinen on tunnollinen mutta ahdistunut lammas, Milla-Mari Pylkkänen ihastuttava, oikukas Falabella.

Miten nämä sian pomottamat eläimet rakastavatkaan suloista vankilaansa, rutiineitaan, sääntöjä, joihin eivät usko itsekään, mutta joita ilman eivät halua olla. On niin helppoa totella ja toistaa. Joka päivä samat jutut. Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.

Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi

Kaisu Koposen lavastus ja etenkin Ville Mäkelän valosuunnittelu ovat erittäin hienoja ja toimivia. Yksinkertaisin mutta vaikuttavin keinoin näyttämölle syntyy herttainen kulissi-idylli, jonka rakoillessa painajainen välähtää esiin.

Niin: kun turvalliset, parteen kytkevät rutiinit alkavat vähä vähältä rikkoutua, purkautuu eläimistä esiin salaisuuksia. Hevonen tanssii raivopäisenä, kissa mouruaa ja rakastaa, lammas paljastaa lahjansa ja pakkomielteensä, kanassa on yllättävää voimaa. Ja kun hajoaminen on edennyt kyllin pitkälle, on mahdotonta palata entiseen.

Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Miten paljon me olemmekaan valmiita tukahduttamaan, jotta emme erottuisi joukosta, ajattelen. Miten huomaamattamme annamme jonkin ulkoamääritellyn ”normaalin” määritella olemistamme. Miten uskomattoman pelottavaa on olla täysillä ja vapaasti sellainen kuin on – ja antaa muidenkin olla. Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Farmin päätyttyä minä olen onnellinen ja vähän haikea, ajatukseni lepattavat, koettavat tavoittaa kokemusta. Mukanani ollut ystäväni on kahtiajakoisissa tunnelmissa. Hän piti monesta asiasta esityksessä, mutta koki sen hitaasti avautuvaksi, turhan arvoitukselliseksi. Ystäväni sanoo malttamattomana odottaneensa sitä, että alkaa tajuta, mistä kaikessa oli kyse. Myöhemmin puhun Farmista toisen tuttavani kanssa, joka sanoo ykskantaan ettei ymmärtänyt esitystä ollenkaan.

Mielenkiintoista, miten eri tavalla me katsojat teatterin joskus koemme! Minua Farmi puhutteli suoraan ja selvästi. Pidin valtavasti. Tekisi oikeastaan mieli mennä katsomaan juttu uudestaan.

Ryhmäteatteri: Farmi.  Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen Ryhmäteatteri,farmi

Ryhmäteatteri: Farmi
Käsikirjoitus Juha Hurme, Henriikka Tavi, Sinna Virtanen ja Linda Wallgren. Dramaturgia Sinna Virtanen. Ohjaus Linda Wallgren. Sävellys Tuomas Skopa. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Lavastus Kaisu Koponen. Pukusuunnittelu Niina Pasanen. Maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen ja Tiina Weckström. Ensi-ilta 6.10.2016.

Helsingin Sanomien Maria Säkön arvio Farmista

Teatterikärpäsen puraisuja -blogikirjoitus Farmista

Ohjaaja Linda Wallgren Kultakuumeen haastattelussa.

Päivitys 7.10. ja 12.10. Linkkejä lisätty.

Penkkitaiteilija

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Raastuvassa tavataan! Näin Spandau Ballet repi itsensä kappaleiksi

    Hitintekijöiden tarina Teemalla 5.8. klo 20.

    Seksikäs saksofoni ja syvät miesäänet, niistä on uusromanttinen synapoppi tehty. Teema esittää Duran Duranin arkkivihollisen Spandau Ballet'n noususta, tuhosta ja comebackistä kertovan dokumenttielokuvan Soul Boys of the Western World Suomen-ensi-illassa lauantaina 5.8. klo 20.