Hyppää pääsisältöön

Farmi on runollinen satu ihmisestä ja yhteiskunnasta

Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Haalariasuisia hahmoja nukkuu nurmikolla. Näyttämökuva näyttää somalta idylliltä, mutta musiikki säätää tunnelmaa painostavaksi. Yksi eläimistä herää, esittäytyy maailman pienimmäksi hevoseksi, Falabellaksi. Hevonen alkaa kertoa satua. Se on satu eläimistä, joiden esiesiesi-isät ja -äidit tekivät eläinten vallankumouksen. Ryhmäteatterin Farmi jatkaa siitä, mihin George Orwellin Eläinten vallankumous päättyi.

Farmin eläimille Animal Farm on oman suvun sankarillista historiaa. Orwellin vallankumous on heille alkumyytti, maailmanselitys, jonka avulla he määrittelevät itsensä ja elämäntapansa.

Orwellin kertomus satirisoi Venäjän vallankumousta, mutta tässä esityksessä tarina rinnastuu kaikkiin maailman mytologioihin. Tarinoissa on voimaa: mukaan valitaan identiteettiä ja systeemiä tukemaan ne juonteet, joista valtaapitävät eniten hyötyvät.

Luin Eläinten vallankumouksen joskus yläasteella, enkä ole kirjaan sen koommin koskenut. Hauska oli huomata, kuinka hyvin muistan kirjan edelleen. Se on niitä kirjoja, joita kannattaa lukea nuorena, kun omatunto ja sisäinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ovat kehittymässä.

Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi  Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki
Ryhmäteatteri: Farmi. Farmi Kuvassa Tiina Weckström, Joel Mäkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Samuli Niittymäki Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi,Ryhmäteatteri

Ryhmäteatterissa torstaina 6.10. ensi-iltaan tullut esitys on syntynyt ryhmätyönä. Esityskonseptia on ollut suunnittelemassa neljä taiteilijaa: Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme sekä runoilija Henriikka Tavi. Virtanen ja Wallgren vastaavat yhdessä ohjauksesta.

Esitys on aivan omanlaisensa. Se on yhdistelmä koomista ja lapsekasta faabelia, arvoituksellista näyttämörunoa, yhteiskuntakritiikkiä ja analyysia ihmisyydestä. Tunnistan Hurmeen tavan assosioida historiasta kohti nykyhetkeä, ja runoilijan kädenjäljenkin voi esityksestä aistia. Farmin maailma on lettu, jonka alla on menneisyys. Ja tässä lettumaailmassa historia saattaa tunkea takaisin nykyhetkeen lattialuukusta.

Näyttämöllä on viisi eläintä: hevosen lisäksi kana, kissa, lammas ja sika. Sika on pomo nytkin, kuten Lumipallo ja Napoleon olivat Orwellilla.

Tiina Weckströmin johtajapossu on ristiriitainen otus. Toisaalta hän on kyyninen diktaattori – toisaalta taas traaginen hahmo, jota oman vallan säilyttämiselle välttämättömät säännöt kahlitsevat siinä missä muitakin. Sika ei ole vapaa, vaikka tietääkin valtansa olevan mielivaltaa.

Samuli Niittymäki on hurmaava, synkkäkulmainen kissa. Minulla on kissa kotona, ja Niittymäen elegantti, hallittu olemus muistuttaa omaa lemmikkiäni suuresti. Joanna Haartti tepsuttaa kömpelönä kanana tuttuun koomiseen tyyliinsä, aivan mahtava roolityö tämäkin. Joel Mäkinen on tunnollinen mutta ahdistunut lammas, Milla-Mari Pylkkänen ihastuttava, oikukas Falabella.

Miten nämä sian pomottamat eläimet rakastavatkaan suloista vankilaansa, rutiineitaan, sääntöjä, joihin eivät usko itsekään, mutta joita ilman eivät halua olla. On niin helppoa totella ja toistaa. Joka päivä samat jutut. Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.

Kuinka miellyttävää on pysyä tutussa järjestyksessä, vaikka kuinka järjettömässä.
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen farmi

Kaisu Koposen lavastus ja etenkin Ville Mäkelän valosuunnittelu ovat erittäin hienoja ja toimivia. Yksinkertaisin mutta vaikuttavin keinoin näyttämölle syntyy herttainen kulissi-idylli, jonka rakoillessa painajainen välähtää esiin.

Niin: kun turvalliset, parteen kytkevät rutiinit alkavat vähä vähältä rikkoutua, purkautuu eläimistä esiin salaisuuksia. Hevonen tanssii raivopäisenä, kissa mouruaa ja rakastaa, lammas paljastaa lahjansa ja pakkomielteensä, kanassa on yllättävää voimaa. Ja kun hajoaminen on edennyt kyllin pitkälle, on mahdotonta palata entiseen.

Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Miten paljon me olemmekaan valmiita tukahduttamaan, jotta emme erottuisi joukosta, ajattelen. Miten huomaamattamme annamme jonkin ulkoamääritellyn ”normaalin” määritella olemistamme. Miten uskomattoman pelottavaa on olla täysillä ja vapaasti sellainen kuin on – ja antaa muidenkin olla. Farmissa vallankumouksen vaatimus ulottuu yhteiskunnasta yksilön sisäiseen todellisuuteen.

Farmin päätyttyä minä olen onnellinen ja vähän haikea, ajatukseni lepattavat, koettavat tavoittaa kokemusta. Mukanani ollut ystäväni on kahtiajakoisissa tunnelmissa. Hän piti monesta asiasta esityksessä, mutta koki sen hitaasti avautuvaksi, turhan arvoitukselliseksi. Ystäväni sanoo malttamattomana odottaneensa sitä, että alkaa tajuta, mistä kaikessa oli kyse. Myöhemmin puhun Farmista toisen tuttavani kanssa, joka sanoo ykskantaan ettei ymmärtänyt esitystä ollenkaan.

Mielenkiintoista, miten eri tavalla me katsojat teatterin joskus koemme! Minua Farmi puhutteli suoraan ja selvästi. Pidin valtavasti. Tekisi oikeastaan mieli mennä katsomaan juttu uudestaan.

Ryhmäteatteri: Farmi.  Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen
Ryhmäteatteri: Farmi. Kuvassa Joel Mäkinen, Tiina Weckström, Joanna Haartti, Milla-Mari Pylkkänen Kuva: Ilkka Saastamoinen Ryhmäteatteri,farmi

Ryhmäteatteri: Farmi
Käsikirjoitus Juha Hurme, Henriikka Tavi, Sinna Virtanen ja Linda Wallgren. Dramaturgia Sinna Virtanen. Ohjaus Linda Wallgren. Sävellys Tuomas Skopa. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Lavastus Kaisu Koponen. Pukusuunnittelu Niina Pasanen. Maskeeraus Riikka Virtanen. Rooleissa Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen ja Tiina Weckström. Ensi-ilta 6.10.2016.

Helsingin Sanomien Maria Säkön arvio Farmista

Teatterikärpäsen puraisuja -blogikirjoitus Farmista

Ohjaaja Linda Wallgren Kultakuumeen haastattelussa.

Päivitys 7.10. ja 12.10. Linkkejä lisätty.

Penkkitaiteilija

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Antti Heikkinen: Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Kotvanen sitten ryhdyin etsimään hyllystäni sillä hetkellä kovin kultturellina kieppunutta katselutarvettani tyydyttävää elokuvaa ja sain näppeihini James Cameronin Titanicin. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman uusi kolumnisti, kirjailija Antti Heikkinen.

  • Teeman muotiviikko 2017

    Teemalla vietetään taas muotiviikkoa 4. – 10.9.2017.

    Teemalla vietetään taas muotiviikkoa 4. – 10.9.2017. Dokumenteissa nähdään ikäihmisten tyyliä, retromuotia, italialaista ajattomuutta sekä pukukoodeja kautta historian. Lisäksi viikon aikana nähdään arkistoherkkuja ja elokuvia.

  • Hei pöytälaatikkorunoilija, tee runovideo Minna Joenniemen kanssa

    Oi maamme! -ohjelma etsii uusia videotaideteoksia

    On ihan vanhanaikaista laulaa serenadi parvekkeen alla, kun voi lähettää rakkausvideon ja jakaa sen kaikkien kanssa. Toimittaja Minna Joenniemi tekee parhaillaan Oi maamme -ohjelmaa, jossa ihmisiä kannustetaan leikkaamaan itse videotaideteoksia.

  • Elämäntapaintiaaneista nousi kova kohu 1990-luvun alussa

    Elämäntapaintiaaneista nousi kova kohu

    Suomessa nousi 1990-luvun alussa melkoinen mediakohu, kun maahamme saapui niin kutsuttuja elämäntapaintiaaneja. Pääasiassa Ranskasta ja Belgiasta lähtöisin olevat yhteisön jäsenet pukeutuivat kuin intiaanit ja perustivat Kittilän metsiin kylän.

  • Kun avaruuden sivilisaatio soittaa, älä vastaa

    Kiinan suosituin scifikirjailija Cixin Liu Worldcon75:ssa

    Kiinalainen tieteiskirjallisuus tekee samaan aikaan näyttävää esiinmarssia kuin Kiinan suurvalta-asema vahvistuu. Insinööri-kirjailija Cixin Liu voitti vuonna 2015 Hugon, yhden maailman suurista scifi-kirjallisuuspalkinnoista teoksellaan Three-Body Problem. Cixin Liun kekseliäs ja megalomaaninen scifi-eepos varoittaa avaruuden sivilisaatioista.

  • Avaruussankarit, fantasiahahmot ja scifiveteraanit valtasivat Helsingin Messukeskuksen – katso kuvagalleria

    Worldcon keräsi kirjavan scifikansan Helsinkiin.

    Maailman vanhin science fiction -tapahtuma Worldcon keräsi kirjavan scifikansan Helsinkiin. Viisipäiväisen tapahtuman aikana järjestetään sadoittain erilaisia ohjelmanumeroita ja paikalla on tuhansia scifi-faneja eri puolilta maailmaa. Massiivisen ohjelmistonsa lisäksi tapahtuman tunnelma ja nimenomaan ihmiset tekevät Worldconista erityisen kokemuksen.

  • Lähdetkö puikkomieheksi?

    Miksi purjeveneissä puhutaan käsittämättömyyksiä?

    Mitä vastaat, jos sinua pyydetään gastiin? Eihän veneeseen kehtaa mennä seisomaan tumput suorina, jos ei edes ymmärrä siellä käytettyjä termejä.

  • Scifi-elokuvat kertovat meistä enemmän kuin haluaisimme myöntää

    Jokainen scifi-elokuva kertoo ajasta, jolloin se on tehty.

    Tieteiselokuva on yksi suosituimmista ja kalleimmista elokuvan lajeista. Valtavirran scifiä on helppo pitää viihteenä, mutta kiiltävän pintansa alla se kertoo totuuksia haaveistamme ja peloistamme. KulttuuriCocktail kävi Berliinin Kinemathek-elokuvamuseossa, jossa oli esillä scifi-elokuvan historiaa. USA:n presidentillä on huono ilta.

  • Juha Hurme: Loppukesän kirjailijavisa

    Nyt etsitään tärkeää kotimaista kirjailijaa

    Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. Tietokisan isäntänä Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme.

  • Hugo-palkinto on scifi- ja fantasiamaailman Oscar – kaksi suomalaiskuvittajaa ehdolla

    Ninni Aalto ja Vesa Lehtimäki kisaavat Hugo-palkinnosta.

    Elokuussa Suomi on koko scifi- ja fantasiamaailman keskipiste. Helsingin Messukeskuksessa järjestetään maailman vanhin science fiction -tapahtuma The World Science Fiction Convention, Worldcon. Tapahtuman yhteydessä jaetaan ehkäpä alan tunnetuimmat palkinnot Hugot. Hugot tunnetaan erityisesti kirjallisuuspalkinnoistaan, joiden voittajiin lukeutuvat muun muassa J.K.

  • Nämä kirjat paransivat sodan traumat – lue Linnaa, Kunnasta ja muita klassikoita e-kirjoina

    Seppo Puttosen lukuvinkit 1950-luvulle

    Kotirintaman naiset ja lapset sekä sodasta palanneet miehet olivat kukin omalla tavallaan onnettomia 1950-luvulla, mutta kaikilla oli haave saada elämä kääntymään kohti onnea. Kirjailijat etsivät uusia tapoja nähdä maailmaa, ja vuosikymmeneltä jäi elämään useita klassikoita, kuten Tuntematon sotilas ja Muumipapan urotyöt. Lue Seppo Puttosen lukuvinkit 1950-luvulle!

  • Äänioikeus toteutui Meidän festivaalilla

    Essee, kokemuksia Meidän festivaalilta

    Meidän festivaalin tämän vuoden teemana oli äänioikeus. Festivaali kunnioitti sillä Suomen 110-vuotiasta eduskuntaa sekä siihen valittuja, maailman ensimmäisiä naispuolisia parlamentaarikkoja. Itselleni festivaali avasi tasa-arvoisen äänioikeuden ja tasaveroisuuden kysymyksiä oivaltavilla tavoilla - ja tarjosi unohtumattomia konserttielämyksiä sekä koskettavia puheenvuoroja.

  • Eläköön ikuisesti #Suomi100 - pakkopullaan tukehtuu mielellään

    Poimi Pietari K. kävi täällä -essee ja podcast täältä

    Olen nyt tarkastellut Suomen satavuotisjuhlia tietyllä tavalla aitiopaikalta viimeisen vuoden ajan toimittajana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa ja oloni on toiveikas. Tämä Suomi100-juhlinta tuntuu nimittäin sopivan keveältä ja ilahduttavan tyhjältä, aivan kuten nationalismin jälkeiseen maailmaan kuuluukin. Lue essee tai kuuntele podcast täältä!