Sosiaalisessa mediassa kiertää testi, jonka avulla voit helposti selvittää, oletko vasen- vai oikea-aivoinen. Siinä tanssijan siluetin pyörimissuunta kertoo, kumpi aivopuoliskosi on hallitseva. Jos alla olevan kuvan tanssija pyörii mielestäsi vastapäivään eli vasemmalle, olet vasenaivoinen eli rationaalinen ja looginen. Jos siluetti taas näyttää pyörivän oikealle, olet luova, intuitiivinen ja mielikuvituksellinen. Testi on hauska, mutta ikävä kyllä täyttä puppua!
Ihmiset eivät jakaudu aivopuoliskojensa käytön perusteella kahteen ihmistyyppiin eikä kuvaa katsomalla voi jakaa ihmisiä tyyppeihin. Myytti oikea- ja vasenaivoisista ihmisistä perustuu oikeisiin tutkimustuloksiin aivopuoliskojen eroista, mutta se on vuosien kuluessa irtautunut tuloksista ja alkanut elää omaa elämäänsä.
Myytin alkuperä on psykologi Robert Sperryn 1960-luvulla tekemissä tutkimuksissa, joissa hän selvitti aivojen oikean ja vasemman puoliskon yhteistyötä. Aivojen puoliskot ovat erillään toisistaan ja niitä yhdistää 250 miljoonasta hermosyystä koostuva aivokurkiainen. Sperry huomasi, että aivokurkiaisen katkaiseminen auttoi vaikeissa epilepsiatapauksissa, koska epilepsiakohtaus ei päässyt etenemään aivopuoliskosta toiseen. Aivokurkiaisen katkaiseminen ei näyttänyt vaikuttavan henkilöihin mitenkään. Monet saivat apua vaikean epilepsiaan ja olivat hyvin tyytyväisiä elämäänsä.
Voisi kuitenkin olettaa, että 250 miljoonaan hermosyyn olemassaololle on joku syy, joten Sperry laittoi väitöskirjantekijänsä Michael Gazzaniggan tutkimaan leikkauksessa olleita tarkemmin. Hän teki kokeen, jossa koehenkilöiden näkökenttään laitettiin valokuvia. Näkökentän eri alueet prosessoidaan eri aivopuoliskoissa, joten asetelmassa voitiin kontrolloida, mikä aivopuolisko sai tiedon kuvasta. Jos koehenkilölle näytettiin kuva vasemman silmän näkökentän vasempaan reunaan, tieto kuvasta meni vain oikeaan aivopuoliskoon. Gazzanigga havaitsi, että tällöin henkilö ei pystynyt sanomaan mitä kuvassa on. Tämä johtui siitä, että puheen tuottamisen päävastuu oli vasemmassa aivopuoliskossa. Koska aivokurkiainen oli poikki, ei tieto kuvasta välittynyt aivopuoliskosta toiseen.
Vaikka oikea aivopuolisko ei ollut niin hyvä puheen tuottamisessa, sillä oli kuitenkin tieto kuvan sisällöstä. Gazzanigga päätti kokeilla, voiko oikea aivopuolisko viestiä tiedon kuvan sisällöstä jollakin muulla tavalla. Oikealle aivopuoliskolle näytettiin neljä valokuvaa ja koehenkilöä pyydettiin osoittamaan vasemmalla kädellään, mikä noista neljästä kuvasta oli äskeinen kohdekuva. Koska vasen käsi on oikean aivopuoliskon kontrollissa, pystyi oikea aivopuolisko osoittamaan oikeaa kuvaa. Oikea aivopuolisko pystyi siis viestimään, jos viestintätapa oli muuta kuin puhumista.
Tulokset osoittivat, että ilman aivokurkiaista oikea ja vasen aivopuolisko pystyvät toimimaan itsenäisesti ja ovat kyvyiltään erilaisia. Todella kiinnostavaksi asiat menivät, kun henkilöltä nyt kysyttiin, miksi hän osoitti neljästä kuvavaihtoehdosta tiettyä kohdekuvaa. Koska puhetta kontrolloivalla vasemmalla aivopuoliskolla ei ollut edelleenkään tietoa, mitä kuvassa oli ollut, henkilö keksi omasta päästään syyn valinnalle. Jos kohdekuva oli vaikkapa kellotorni, henkilö saattoi sanoa, että oli varmaan aamulla kuullut kellon ääntä ja siksi sattumalta valitsi kyseisen kuvan. Henkilö ei siis tietoisesti valehdellut vaan vasen aivopuolisko keksi jonkin järkevältä kuulostavan syyn toiminnalle.
Ehkä vapaa tahto onkin pelkkää illuusiota ja me olemme oikeasti biologisia koneita. Vasen aivopuolisko vain sepittää jälkikäteen selityksiä - ja näin syntyy elämäntarinamme!
Vasemman aivopuoliskon selityksiä keksivää prosessia alettiin kutsua tulkitsijaksi. Tulkitsijan toiminta näkyi monissa kokeissa, joissa se aina kehitteli järkevältä kuulostavia syitä toiminnalle, jonka oikeita syitä se ei tiennyt. Tämä kaikki kuulostaa siltä, että meillä on kaksi varsin itsenäistä aivopuoliskoa, joilla on hyvin erilaisia kykyjä.
Idea tarttui nopeasti populaarikulttuuriin, ja myytin vahvisti lopullisesti taiteilija Betty Edwardsin vuonna 1979 julkaisema kirja, jossa hän kehotti taiteilijoita käyttämään luovaa oikeaa aivopuoliskoaan. Ajatus vakiintui nopeasti ja on nykyisin osa arkiajattelua. Oikean ja vasemman aivopuoliskon ihmiset löytyvät konsulttitoimistojen sivuilta, työyhteisöjen valmennuksesta, hyvinvointipalveluissa ja löysinpä idean erään lukion oppilaanohjaussivuiltakin.
Todellisuudessa loogisuus tai intuitio eivät asu kummassakaan aivopuoliskossa. Sperryn alkuperäinen löydös aivopuoliskojen työnjaosta on sinänsä oikea, mutta kyse on vain painotuserosta. Toinen aivopuolisko on toista parempi joissakin asioissa, mutta aivokurkiaisen ansiosta kumpikin aivopuolisko osallistuu tiedon prosessointiin. Erikoiset tulokset syntyivät ainoastaan silloin, kun aivokurkiainen oli katkaistu.
Luovuudella tai rationaalisuudella ei ole myöskään yhteyttä aivopuoliskojen dominanssiin. Voimme olla oikea- tai vasenkätisiä, mutta laajat tutkimukset ovat osoittaneet, että oikea- tai vasenaivoisia ihmisiä ei ole olemassakaan. Tästä ajatuksesta ei kuitenkaan taideta päästä eroon, koska ihmisten erojen selittäminen aivokielellä antaa selitykselle vakuuttavuutta.
Toki aivopuoliskoilla on merkittäviä eroja. Gazzanigga on kehittänyt teoriaa vasemmassa aivopuoliskossa olevasta tulkitsijasta. Hän väittää pari vuotta sitten julkaistussa kirjassaan, että vapaa tahto on pelkkää illuusiota ja me olemme oikeasti biologisia koneita. Vasen aivopuolisko vain sepittää jälkikäteen selityksiä toiminnan syistä - ja näin syntyy elämäntarinamme!
Kirjoittaja: Jukka Häkkinen
Havaintopsykologi Jukka Häkkinen tietää, mikä on katseidemme ja silmänliikkeidemme salaisuus. Häkkinen tutkii kuvien havaitsemista sekä ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta Helsingin yliopistossa. Jukka on toiminut myös skepsiksen puheenjohtajana, joten yliluonnolliset ilmiöt ja niiden psykologiset taustat ovat tuttuja juttuja. Häkkinen on perehtynyt myös ufosieppauksiin, enneuniin ja valemuistoihin.
Prisma Studion asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.
