Hyppää pääsisältöön

Bengt Holmström: Ongelmat ovat menestystekijä

Bengt Holmström on suomalainen ekonomisti, joka on toiminut Yhdysvalloissa taloustieteen professorina. Taloustieteen Nobelilla vuonna 2016 palkittu Holmström vieraili Maarit Tastulan Seitsemäs taivas -ohjelmassa (2013), jossa hän kertoi ajatuksiaan yliopisto-opetuksesta, huippulahjakkuuksista ja yksilön vastuusta yhteiskunnassa sekä siitä, mikä merkitys työllä ja rahalla on ihmiselle.

Bengt Holmströmin (1949–) tieteellinen ura Yhdysvalloissa alkoi, kun hän oli saanut väitöstyönsä valmiiksi vuonna 1978 Stanfordin yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli yliopisto-opettajana useissa amerikkalaisissa yliopistoissa, joista maineikkammat ovat olleet Yalen yliopisto ja Massachusettsin teknillinen korkeakoulu (Massachusetts Institute of Technology, MIT), jossa hän on työskennellyt vuodesta 1994 lähtien. Holmströmillä on siten ollut näköalapaikka lahjakkuuksien massoihin. Hän tuntee myös amerikkalaista yhteiskuntaa, joka hänen mukaansa poikkeaa monella tapaa edukseen muun muassa Suomesta.

Täytyy löytää tie, jota muut eivät ole kulkeneet.

Bengt Holmström näkee tieteellisen menestymisen taustalla kovaa työtä, uteliaisuutta, kykyä ottaa riskejä, tieteellistä rehellisyyttä, itsepäisyyttä, mutta myös onnea. Ilman onnea ei yksikään menestyjä ole hänen mukaansa noussut asemaansa. Ennen kuin pääsee kurkistamaan menestyksen polkua, on oltava lahjakkuutta, mutta pelkkä lahjakkuuskaan ei kuitenkaan riitä, sillä kilpailu on kovaa. Täytyy myös löytää tie, jota muut eivät ole kulkeneet, Holmström muistuttaa.

Holmströmin mukaan amerikkalainen yliopisto-opetus antaa lahjakkaalle hyvän kasvupohjan. Opetuksen tarkoitus on saada opiskelija keskustelemaan ja havaitsemaan, että oikean tiedon vuoksi on kuljettava pitkä matka ja matkan varrella on paljon väärää tietoa. Ei siis ole järkevää antaa opiskelijalle heti oikeita vastauksia, koska se ei anna oikeaa kuvaa tieteen tekemisestä.

MIT ja monet muut korkeatasoiset yliopistot kilpailevat Yhdysvalloissa opiskelijoista ja heidän rahoistaan. Opiskelijoita yliopistoon tulee kaikkialta maailmasta. Vaikka hakijat ovat älykkäitä ja lahjakkaita, huippujakin on MIT:ssä Holmströmin mukaan harvassa. Huippulahjakkuuksien löytäminen ei ole aina yksiselitteistä. Holmström määrittelee huippulahjakkuuden eri tavalla ajattelevaksi ja persoonaltaan "rosoiseksi" ihmiseksi, joka on selvästi myös omaleimainen. Tämä ei ole amerikkalaisissa yliopistoissa ongelma, sillä siellä erilaisuutta siedetään eikä ole olemassa ideaalin opiskelijan muottia.

Toisaalta raha on tärkeä tekijjä huippuyliopistoissakin. MIT laittaa painoa sille, että vanhempi on ollut yliopiston alumni, sillä "elämme hyvin pitkälti lahjoituksista", Holmström tunnustaa. Kodin varallisuus saattaa siten lyhentää matkaa ja tasoittaa tietä maineikkaaseen yliopistoon.

Jos epäonnistumista ei opi, ei synny mitään uutta.

Mutta huiputkaan eivät aina jaksa, ja opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat jatkuva huolenaihe. Holmström näkee uupumiseen kaksi merkittävää syytä. Opinnot ovat jo itsessään vaativat, mutta moni opiskelija on jo valmiiksi vaativa itseään kohtaan. Varsinkin aasialaisilla perheillä on suuria odotuksia opintojen suhteen eikä epäonnistua saisi. Tämä poikkeaa amerikkalaisesta asenteesta, jossa niin sanottu epäonnistuminen ei ole häpeän paikka. Tohtorivaiheen opiskelija saattaa keskeyttää opintoja, koska "se ei ollutkaan sitä, mitä halusi". Eikä siitä sen enempää.

Holmström pitää tärkeänä, että opiskelija uskaltaa epäonnistua, sillä se on opettavaista. Hän muistelee omia ylioppilaskirjoituksiaan, joissa hän reputti. Hyvän oppilaan epäonnistuminen järkytti koulua, mutta opetti abiturientille paljon. Epäonnistuminen antaa itse asiassa mahdollisuuden synnyttää uutta, kun uskaltaa ottaa kaikesta huolimatta riskejä.

Luovuus vaatii rajoja.

Vapauden korostaminen tai sen tavoittelu ei ole aina tarkoituksenmukaista, ainakaan tieteen tekemisessä. Holmström uskoo, että vapaus sopii kenties joillekin, mutta suurin osa tarvitsee rajoja. Tieteellisen läpimurron tai uuden oivaltamisen taustalla on usein kapeat tavoitteet. Niillä hän tarkoittaa sitä, että pyydetään ratkaisemaan isosta kokonaisuudesta jokin osa. Pelkkä kehotus keksiä jotain uutta ei toimi. On annettava rajat, joilla mahdollistetaan uuden löytäminen tai olemassaolevan ongelman ratkaiseminen. Tämä pätee myös yrityksen menestykseen. Johtaja voi vaatia mahdottomalta tuntuvia asioita tietäen niiden olevan kuitenkin mahdollisia saavuttaa, kun hän laittaa tavoitteet kapeiksi tai tarkkarajaisiksi. Tämä synnyttää luottamusta työntekijöissä, Holmström väittää.

Onko siis niin, että opinahjot, jotka antavat opiskelijoiden tehdä opintonsa omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaan, ovatkin vastuuttomia? Päämäärän on oltava selvä, ja siksikin MIT:ssä opiskelu on hyvin strukturoitua, Holmström toteaa.

Olemme parhaimmillamme silloin, kun kansakunta on kriisissä.

Holmström pitää ongelmallisena sitä, että yhteiskunnassa olemme saavuttaneet pisteen, jossa ihmisillä asiat ovat materiaalisesti hyvin ja elämä on hyvin turvattua. Ne ovat johtaneet siihen, että innovointi ja tarmokkuus ovat vähentyneet. Yksilö on sysännyt vastuuta valtiolle. "Ihmiset odottavat, että valtio ratkaisee niiden tehtävät," Holmström sanoo ja jatkaa, että vaikeudet ovat avain menestykseen. Hän väittääkin, että iso osa menestyvistä yrityksistä syntyy hankalina aikoina. Eli jos on liian helppo elämä, ei tarvitse innovoida ja keksiä mitään, Holmström kiteyttää.

Holmströmin kokemuksen mukaan Yhdysvalloissa sen sijaan valtion ei odoteta tekevän yksilön eteen juuri mitään, korkeintaan alentavan veroja. Siellä kun tajutaan, että ihminen itse joutuu tekemään jotain työtä. Tyytyväisyys omaan elämään syntyy siis siitä, että kantaa vastuuta.

Pieni Suomi on pärjännyt kansainvälisestikin, koska olemme historian saatossa eläneet paljon vaikeita aikoja, jotka ovat opettaneet sinnikkyyttä. "Ongelmat ovat olleet meidän menestystekijä", Holmström sanoo. "Suomeen kuin moniin muihinkin kansakuntiin pätee se, että kriisissä olemme parhaimmillamme."

Ihmiset tekevät voittajien puolesta vaikka miten paljon.

Suomessa raha näyttelee liian suurta roolia. Sen sijaan professorin mukaan pitäisi keskustella työstä ja sen merkityksestä. Holmström huomauttaa, että työn tavoite ei ole siinä, että meidän kansantuotteemme kasvaisi vaan siinä, että työ tuo ihmisen elämälle merkitystä. Tähän kytkeytyy hänen mukaansa myös keskustelu hyvinvointiyhteiskunnasta. Erilaiset sosiaalituet ovat vähentäneet tarvetta tarttua mihin tahansa työhön. Holmström ei kuitenkaan pidä oleellisena sitä, onko meillä taloudellisesti varaa hyvinvointiyhteiskuntaan vaan pikemminkin sitä, onko meillä siihen henkisesti varaa.

Yhtenä syynä tukijärjestelmiin hän pitää työn kannattamattomuutta, jonka taustalla on hänen mukaansa niin sanottu verokiila. Toisin sanoen erilaiset verot ja maksut vähentävät työllistämisen ja työllistymisen houkuttelevuutta. "Ihmiset ovat myös tottuneet siihen, että kun rahaa saa tukien muodossa, epämiellyttäviä töitä ei haluta tehdä. Jokaisessa työssä on arvo, eikä yksikään työ ole mitätön. Mun filosofiani on, että mikään duuni ei ole paska duuni!" Vaikka raha onkin hyvä kannustin, se ei professorin mukaan yksin tee ketään onnelliseksi. Ja siksi tuloerojen kasvusta ei pidä olla huolissaan.

Bengt Holmström kiistää, että talouskasvun pitäisi olla jokin alati ylöspäin nouseva suora. Se voi olla tavoite, mutta on jopa parempi, että talous kulkee aaltomaisittain. Se on tärkeää, jotta huomataan, että kasvu ei ole automaattista vaan on työn takana.

Talouskasvu siivittää yrityksen menestystä mutta se tarvitsee siihen myös hyvän johtajan. Hän saattaa olla epämiellyttävä, mutta jos hän kykenee motivoimaan ihmiset työhön, johtajaa kunnioitetaan luonteenpiirteistä huolimatta. "Motivoituneet työntekijät nostavat yrityksen menestystä ja he haluavat olla mukana menestyvässä yrityksessä, koska ihmiset tekevät voittajien puolesta vaikka miten paljon."

Taloustieteen Nobel-palkinto annetaan kahdelle sopimusteorian tutkijalle

Lokakuun 10. päivä Nobel-komitea ilmoitti, että vuoden 2016 taloustieteen palkinnon saavat Bengt Holmström ja brittiläissyntyinen taloustieteilijä Oliver Hart (1948–). Hart on ollut Harvardin yliopiston taloustieteen professorina vuodesta 1993 lähtien. Holmström ja Hart saivat palkinnon työstään sopimusteorian tutkimuksesta.


Sopimusteoria tutkii erilaisia sopimuksia, joilla yhteiskunnassa pyritään säätelemään epävarmuutta ja sovittamaan eri osapuolten toisistaan poikkeavia tavoitteita yhteen. Toisin sanoen Holmström ja Hart ovat kehittäneet teoreettisia työkaluja, miten pitäisi kirjoittaa sopimuksia, joissa varmistetaan sopimusosapuolten tasapuolisuus eli hyötyjen tasa-arvoinen jakautuminen esimerkiksi työnantajan ja työntekijän välillä.

Tieteen näkökulmasta mielenkiintoisia sopimuksia ovat esimerkiksi johdolle tarkoitetut kannustinjärjestelmät; miten varmistetaan, että omistajien tahto toteutuu, jos johdon näkemykset poikkeavat omistajien näkemyksistä? Sopimusteorian mukaisesti olisi hyvä pohtia myös sitä, milloin kannustetaan tavoitteen kannalta oikeaa asiaa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Studio Julmahuvin Lasi vie syvempiin varjoihin

    KGB-veteraanin odysseia ydinsodan jälkeisessä Moskovasssa

    Illan elokuva Lasi on vauhdikas neuvostoliittolaisjännäri entisen KGB-agentin, Mihail Gulashnikovin, odysseiasta ydinsodan jälkeisessä Moskovassa.

  • Studio Julmahuvin moraalisesti arveluttava Hittikimara

    Mainos, jonka esittämisen Jeesuksen Ryhti ry halusi estää

    Missä olit, kun kuulit ensi kertaa tämän klassikon? Entä minkä vuoden listaykkösenä killui tämä lyömätön superhitti? Tilaa heti ja kodissasi soi Hittikimara: ikimuistettavimmat kappaleesi vuosien takaa.

  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.