Hyppää pääsisältöön

Circle-laulaja Mika Rättö muuttui samuraiksi - "Olen kuin moottorisaha"

Rauni ja miekka
Rauni ja miekka Kuva: Moderni kanuuna Samurai Rauni Reposaarelainen

Samurai Rauni Reposaarelaisen ohjaaja ja pääosanäyttelijä Mika Rättö on kulttuuripersoona, joka voisi yksin vastata keskikokoisen kaupungin luovasta pääomasta. Säveltäjä, rocklaulaja, taidemaalari ja kirjailija Rättö kertoo olevansa kuin moottorisaha, joka jyrää eteenpäin. Rättö ihailee Jari Halosen elokuvia, eikä ole vieläkään kasvanut ulos lapsuuden ninja-innostuksestaan.

Parin viikon päästä elokuvayleisö saa tutustua ohjaaja-näyttelijä Mika Rättöön, mutta viime vuosina hän on myös kunnostautunut kirjailijana ja taidemaalarina. Alun perin sähköasentajaksi kouluttautunut Rättö on arvostettu muusikko ja yksi Suomen kovimmista rock-laulajista. Parhaiten Rättö on tunnettu pitkäikäisen psykedeelisen undergroundrockbändi Circlen laulaja-kosketinsoittajana ja karismaattisena esiintyjänä.

Samurai Rauni Reposaarelainen on surrealistinen underground-elokuva, joka kertoo Porilta näyttävän pikkupaikkakunnan viinaanmenevästä miekkasankari Raunista. Joku yrittää salamurhata Raunin. Alkaa verihurmeinen koston kierre.

Samurai Rauni Reposaarelainen on kotiseutua terrorisoiva väkivaltainen tyyppi – ikään kuin Härmän häjy, ihailtu ja pelätty pahis. Rättö nimeää hahmon hengenheimolaiseksi Netflix-sarja Narcosin huumeparoni Pablo Escobarin. Escobar on historian menestynein huumekauppias, joka pyrki köyhiä lahjomalla ja verisillä pelottelukampanjoilla Kolumbian presidentiksi.

- Äijä räjäyttää lapset, vaimot, poliisit ja kaikki ja sitten ihmettelee, että miksi hänen perhettään vainotaan. Oma isä nimittää häntä murhamieheksi, ja Pablo käy kuumana raivosta. Hän ei ole hullu, mutta jotain vikaa on pahasti, analysoi Rättö.

Rauni röökillä
Rauni röökillä Kuva: Moderni kanuuna Samurai Rauni Reposaarelainen

Lapsuudessa kaverin kotona oli VHS-nauhuri, jonka äärellä Rättö koki ensimmäiset elokuvaelämyksensä. Katastrofielokuva Liekehtivä Torni oli ensimmäinen. Samurai- ja ninjaelokuvat olivat hänen mielestään järjettömän hyviä.

- On se lapsen usko hurja, miten nuo näki silloin. Sub-kanavalta tuli myöhemmin näitä elokuvia. Minua hämmästytti, ovatko nämä teknisesti tosiaan näin kökköjä, nauraa Rättö.

Samurai- ja ninjainnostus näkyy esimerkiksi Rätön liikkeissä ja poseerauksissa Circle-keikoilla.

Rättö näyttelee itse Rauni Reposaarelaista ronskilla yliampuvalla otteella, joka tuo mieleen Jouko Turkan ja Jari Halosen vaatimat näyttelemismetodit. Rättö on luonnehdinnasta innoissaan, sillä hän ihailee kumpaakin, ja Jari Halonen on hänelle suuri mestari.

Turkan ja Halosen metodi on aina tuntunut hyvältä, se on niin ylivietyä, koomista ja rakennettua.

- Suurieleisys tulee multa luonnostaan, pienimuotoisempi näytteleminen vaatii jo keskittymistä. Olen vierastanut amerikkalaista minimalistista realistisen näyttelemisen ihannetta. Turkan ja Halosen metodi on aina tuntunut hyvältä, se on niin ylivietyä, koomista ja rakennettua. Minulle on helpompi tehdä kaikki näytteleminen ja soittaminen fyysisyyden kautta, ja esimerkiksi ohjaaminen oli helpompaa, kun sai itse näytellä. Luotan enemmän kroppaani kuin päähäni.

rauni pussaa
rauni pussaa Kuva: Moderni kanuuna Samurai Rauni Reposaarelainen

Rätön ohjaustyö on elokuvailmaisuna originelli tapaus, mutta tätä rajoja rikkovaa tyyliä selittää pitkälle se, että pohjalla on teatteriesitys.

Mika Rättö on ollut mukana porilaisessa teatteriryhmä Moderni Kanuunassa, joka oli jo pitkään haaveillut elokuvan teosta. Haave toteutui viimein Samurai Rauni Reposaarelaisen -näytelmän kanssa, kun kuvaaja Sami Sänpäkkilä ehdotti elokuvan tekemistä.

- Alusta asti kutsuimme näytelmiämme köyhän miehen elokuviksi.

Rätön teatteriryhmälle kirjoittamat näytelmät ovat surrealistisia ja musiikkipitoisia. Oopperse Le Feti Le Grande Anaale (2002) eli Suurta perseoopperaa varten Rätön ryhmä rakensi valtavan nelimetrisen paperimassaperseen.

- Sieltä tuli ulos kaiken maailman hämärää väkeä, joka pisti kylän elämän sekaisin.

Rättö on nopean koulukunnan taiteilija, heittäytyjätyyppi.

Olen kuin moottorisahan kone, joka vedetään käyntiin. Sitten sitä jyskytetään eteenpäin johonkin suuntaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

- Uskon nopeaan tekemiseen, enkä siihen, että työt paranisivat pitkästä kypsyttelystä. En lähde älylliseltä pohjalta rakentamaan juttuja ajatus kerrallaan. Olen kuin moottorisahan kone, joka vedetään käyntiin, ja sitten sitä jyskytetään eteenpäin johonkin suuntaan ja katsotaan mitä tapahtuu, nauraa Rättö.

Elokuvan tekeminen ja markkinointi ovat sekoittaneet Rätön säännöllisen työrytmin. Samurai Rauni Reposaarelainen lienee yksi tehokkaimmin kampanjoituja pienen budjetin elokuvia. Rättö ja tekijäryhmä kiertävät Suomea elokuvan ensi-iltojen yhteydessä. Kiertäminen ei ole taiteilijalle mieluisaa, koska hän viihtyy parhaiten kotona.

- En ole koskaan tykännyt bändikiertueista, ne ovat liian hermostuttavia. Parin päivän kohkaamisen jälkeen tulen mielelläni kotiin.

Rättö kokee olevansa kirjailijatyyppi, jolla on selkeät rutiinit. Hän käy lenkillä, juo sen perään kahvit, laittaa eväät ja menee kirjoittamaan työhuoneelle.

- Sitten katson elokuvaa tai tv-sarjaa, ja menen pötkölle sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa. Ja seuraava päivä on tismalleen samanlainen. Olen tasapainoisin silloin, kun touhu on rauhallista ja kotikeskeistä arkirutiinia, sanoo Rättö.

Rättö on vannoutunut tee-se-itse-mies. Hän ei usko, että luovaan tekemiseen tarvitaan isoja rahoja tai kenenkään lupaa.

- Kysymys on vain omasta halusta. Pitää jättää kaikki muiden tai itsensä asettamat rimat omaan arvoonsa.

Suomalaisessa elokuvakentässä Samurai Rauni Reposaarelainen on alan ulkopuolinen indie-elokuva tai ”harrastajaelokuva”. Se valmistui talkoovoimin, budjetti oli ainoastaan 50 000 euroa. Kotimaisen elokuvan tavanomainen budjetti on nykyään keskimäärin enemmän kuin miljoona euroa. Elokuvasäätiö ei rahoittanut Rätön elokuvaa, vaan eurot raavittiin kasaan kulttuurialan apurahoista.

Rätön kaikista haastatteluista loistaa aurinkoinen optimismi. Kulttuuri- ja elokuvaväelle tyypillinen rahanpuutemarmatus puuttuu tyystin. Samurai Rauni Reposaarelainen on saanut jo mojovasti mediahuomiota.

- Tämä homma on jo oikeastaan voitettu, kun saimme elokuvamme esiin isosti monessa paikassa, kuten Rakkautta ja Anarkiaa –festivaalilla. Ylekin hankki esitysoikeudet. Nyt vielä katsotaan, pääseekö Samurai Rauni esille jonnekin isolle elokuvafestivaalille, kuten Berliini tai Cannes, tuumailee Rättö.

Mä olen koti-ihminen, viihdyn paljon kotona ja yksin. En ole koskaan tykännyt bändikiertueista, ne ovat jotenkin liian hermostuttavia.

Mika Rättö on eittämättä yksi Suomen idearikkaimmista ja näkemyksellisimmistä rockmuusikoista, vaikka hän ei ole Kauko Röyhkän tai Dave Lindholmin tavoin suuren yleisön tuntema. Rätön musiikki on sen verran kokeilevaa, että se ei juhli radiosoitoissa. Rätön laulutyyli on hyvin omintakeinen sekoitus heviparodiaa, mutkikasta progeilua ja teatterimaista paatosta. Jotenkin homma pysyy kauniisti ja vaikuttavasti kasassa.

- Suurin osa bändihommistani on illanviettojen päätteeksi tehtyjä sattumia. Käytännössä projektit ovat olemassa ihmisten tarpeesta pitää omia puheenvuorojaan ja ottaa elämään osaa ja viettää yhdessä aikaa.

Yksi bändeistä on elektronista taidepoppia soittava Eleanoora Rosenholm, jonka keikkakokoonpanossa Rättö ei kuitenkaan soita. Kuusumun profeetta puolestaan kuulostaa 70-luvun alun koukeroiselta progressiiviselta rockilta ja paatoksellisilta teatterilaulelmilta, mutta väistelee sekin tiukkaa tyylihaarniskaa.

-Kuusumun profeetta syntyi basisti Mikko Elon kanssa. Sen piti olla vaan yksi keikka (Moon Fog Project), mutta muuttui bändiksi. Ekaksi se oli sellaista kokeellista progressiivista musaa, sitten se sattumanvaraisesti kehittyi yhdellä levyllä jazziin ja toisella folkiin päin. Ja sitten tuli hevipainotteinen levy. Syntyi ikään kuin trilogia, selittää Rättö.

Jussi Lehtisalon ja Rätön johtama Circle on kansainvälistä mainetta niittänyt underground-bändi, jonka lavashow on aina intensiivinen rytistys kitaravalleja, jamitusta ja lavaposeerausta. Bändi laaja tuotanto sisältää avaruuspsykedeelistä, hypnoottisen ritualistista jumitusta ja avantgardista tutkimusmatkailua.

Suurin osa bändihommistani on illanviettojen päätteeksi tehtyjä sattumia.

Biisintekijä piilottaa usein minänsä laulun sanoihin ja tunnelmiin. Kertovatko biisin nimet Herrasmies universumin (soolouralta), Nopeuskuningas (Circle), Kaappikellon kummitus (Circle), Isännätön jättiläinen (Kuusumun profeetta) vai Supersankari koko maailman (Kuusumun profeetta) Rätöstä taiteilijana?

- Kaikki mitä mä teen, elokuva, teatteri, kirja, taidenäyttely, musiikki, kaikki on yhtä virtaa. Ei ole raja-aitoja. Se on sellaista jatkuvaa luomisen flowta. Heviä, folkia, jazzia ja jotain piipitystä ja sekoilua, yhdessä se on iso nippu, jota en pysty erittelemään tai analysoimaan.

Edit: Artikkeliin lisätty Rättö - Porin samurai -dokumentin linkki.