Hyppää pääsisältöön

Pahoinvointi on emetofobiasta kärsivän kauhu: "Nielin oksennusta ja ruttasin käsissä ollutta lehteä"

Nainen katsoo ulos ikkunasta
Nainen katsoo ulos ikkunasta Kuva: Marko Korkeakoski lotta stenroos

Lotta Stenroos oli 8-vuotias koululainen, kun hän sairasti rehellisen oksennustaudin. Sen, jonka jokainen jossain vaiheessa sairastaa – vähintään kerran elämässään. Ällöttävästä, mutta vaarattomasta mahataudista sai luultavasti alkunsa oksennuskammo eli emetofobia, joka kulkee 32-vuotiaan naisen arjessa edelleen.

– Olin tokaluokkalainen, kun mulle tuli oksennustauti. Muistan, että mua ahdisti tosi paljon se kun olin kipeenä, Lotta Stenroos kertoo ja arvelee, että suhtautui jo silloin asiaan jotenkin oudosti.

Asia varmistui seuraavan oksennustautiaallon rantautuessa koululle Lotan ollessa kolmasluokkalainen. Samassa luokassa edessä istuva tyttö oksensi, ja kokemus oli Lotan mielestä kauhistuttava.

– Sen hetken voi lukea mun vanhasta matikanvihkosta. Käsiala muuttuu vapisevan täriseväksi.

Tapaus johti siihen, että Lottaa alkoi pelottaa kouluun lähteminen ja siellä oleminen. Eikä epämääräistä pelon ja ahdistuksen vyyhtiä kukaan pystynyt avaamaan. Pieni Lotta ei osannut itse sanoittaa, mikä kouluun liittyvän pelon taustalla oli, eivätkä asiaa osanneet valaista terapeutitkaan.

– Sain kyllä ammattiapua, mutta lähinnä se oli arvailua eroahdituksesta. Muistan ajatelleeni siellä terapeutilla, että en ole mitenkään sairas ja mulla on päässä kaikki ihan kunnossa. Mutta olin vielä niin pieni, etten osannut pelostani ja ahdistuksestani kertoa, hän kuvailee.

Lotta Stenroos tyttärensä kanssa kadulla
Vaikka matkustaminen lisää mahatautaudin riskiä, se ei hidasta Lotta Stenroosia. Matkamenu saattoi ruokamyrkytyksen pelossa aikaisemmin koostua pelkästä paahtoleivästä. Lotta Stenroos tyttärensä kanssa kadulla Kuva: Marko Korkeakoski lotta stenroos

Lopulta Lotta kävi neljännen ja viidennen luokan kotoa käsin. Opettajaisän ansiosta kotona oppiminen sujui mutkattomasti. Suurin ongelma poikkeuksellisessa opetusjärjestelyssä tuntui olevan kavereilla ja heidän vanhemmillaan. Ajattelemattomat aikuiset eivät halunneet omien lastensa leikkivän “oudon” Lotan kanssa. Kiusaajia olivat siis aikuiset, joiden käytöksestä kaveritkin lopulta ennakkoluulonsa ammensivat.

– Muistan, miten kummallisesti kavereiden vanhemmat suhtautuivat minuun, se tuntui tosi pahalta.

Kuudennen luokan Lotta aloitti tilanteestaan sisuuntuneena toisessa koulussa. Ratkaisu osoittautui hyväksi: Outouden taakka ja kiusaaminen jäivät taakse, vaikka pelko elikin mukana arjessa. Nuorella naisella oli kuitenkin omat keinonsa pahimman välttämiseksi.

– Kerran päätin kerta kaikkiaan olla oksentamatta. Nielin oksennusta ja ruttasin käsissä ollutta lehteä.

Lotta tietää, että näin viimeiseen asti viritettyä pelon välttelyä ei tarvita, kun pahaa oloa aiheuttavat asiat oppii kiertämään riittävän kaukaa. Tosin pelko johtaa myös eriskummallisten asioiden karttamiseen.

– En aiemmin voinut lähteä laivalle, koska siellä saattoi tulla paha olo. Ja vieläkään en voi mennä huvipuistolaitteisiin, koska sielläkin voi tulla paha olo, listaa Lotta emetofobisen logiikalla.

Lotta välttelee myös tiettyjä ruokia, joista ruokamyrkytyksen voi ulkomailla saada helposti. Katkaravut, osterit ja majoneesi kuuluvat tähän ‘vaarallisten aineiden’ -kategoriaan.

Matkustan paljon ja ulkomailla syöminen on ylipäätään hankalaa.

Ystäviltä on tullut palautetta Lotan – noh, ei niin kovinkaan – kulinaristisesta matkaseurasta.

– Kaverit kysyivät, että jumalauta, mitä sä sitten syöt? Olen kuitenkin aina vakuuttanut, että löydän kyllä syötävää, eikä minusta tarvitse huolehtia. Tosin se voi olla sitten vaikka paahtoleipää viikon ajan, hän nauraa.

Nykyään tilanne on jo toinen. Viime kesän Japanin-matkalla maistui jo sushi, ja menneellä viikolla nainen uskaltautui hankkimaan lounasta marketin salaattibaarista. Ja kaupungilla ollessa ranskanperuna voi livahtaa suuhun ilman käsien pesua.

Lotta Stenroos junassa tyttärensä kanssa
Lotta Stenroosin mielestä fobiasta voi puhua lasten kanssa. Elli-tytär tietää äitinsä kammoavan oksentamista. Lotta Stenroos junassa tyttärensä kanssa Kuva: Marko Korkeakoski lotta stenroos

Väsyn ja stressin Lotta on huomannut nostavan pelkoa ja pakko-oireilua. Eräänlaista siedätyshoitoa tarjoaa puolestaan Lotan 8-vuotias Elli-tytär.

– Ellillä oli kerran oksennustauti. Ihan sujuvasti avasin pytyn kantta ja silittelin selkää, vaikka pahaa teki. Oma isä hämmästeli oikein ääneen, että eipä olisi uskonut, miten hienosti tilanteesta selvisin.

Lotta itse on oksentanut viimeksi 24 vuotta sitten. Edes raskauspahoinvointi ei saanut naista antamaan ylen, vaan odotusajasta hän selvisi pelkällä pahalla ololla. Tänä päivänä norovirusepidemia saa Lotan varuilleen ja valmiustila nousee ylipäätään aina joulu–huhtikuun välisenä aikana, joka tunnetaan mahatautien sesonkina.

Lotta on saanut aikuisiällä fobiaansa apua terapiasta, jossa hän kävi parin vuoden ajan.

– Siitä oli tosi paljon apua. Aika paljon mietittiin, mistä pelko on saanut alkunsa, ja kuinka pelkoon liittyvää paniikkia voi käsitellä.

Terapian ja ylipäätään asian käsittelemisen ansiosta Lotta on aivan tyytyväinen elämäänsä fobian kanssa.

Nyt tilanne on hyvä. Mutta se ei tarkoita, että olisin parantunut. En todellakaan ole.

– Se kulkee jossain takaraivossa mukana, mutta enemmänkin sellaisena jo himmenneenä ajatuksena, joka välillä aina pulpahtaa pintaan.

Lotan mukaan emetofobia on yllättävän yleistä, mutta sen hoitaminen hankalaa. Ehkä jopa hankalampaa kuin monen muun fobian. Lotta vinkkaa, että apua arkeen voi saada vaikkapa vertaistukiryhmän kautta.

– Olen kuulunut ryhmään jo noin 6 vuotta. Siellä ollaan yhdessä kipuiltu lasten vatsataudit tai muut ahdistukset aiheeseen liittyen. On mahtavaa huomata miten pienetkin asiat voivat olla samanlaisia ja kuinka samoja asioita kaikki emetofoobikot pohtii.

Yksi iso apu pelon kanssa elämisessä on avoimuus sekä ymmärtäväinen perhe. Puoliso rohkaisee ja tsemppaa, ja niin tekee omalla tavallaan myös tytär.

– Elli tietää, että mä kammoan oksentamista. Hän saattaa voidessaan pahoin pyytää kaveriksi vessaan, mutta lisää, että “sä voit äiti pysyä oven ulkopuolella”. Samoin jos mulla iskee paniikkikohtaus, saattaa tytär tarttua mua kädestä ja jatkaa lastenohjelman katselua.

– Se on luonteva osa arkea, josta uskaltaa puhua lastenkin kanssa. Siihen haluaisin myös muita kannustaa, sillä se vie paljon pelkoa pois.

Myös huumorilla selviää pitkälle ja kaikelle voi – ja pitääkin – nauraa.

– Onhan se nyt hulvatonta, kun omaa suht' normaalia ruumiintoimintoa pitää maailman pelottavimpana asiana. Eikä sitä nyt vakavasti voi ottaa jos safarilla desinfioi omenan käsidesillä!

Fobiat ja ahdistukset ovat osa Lotan elämää, vaikkakin nyt jo huomattavasti lievempänä kuin aiemmin.

– Ajatuksena on aina ollut, että mitään en tämän takia jätä kokematta! Ja vaikka toki jotain juttuja on jäänytkin ensin tekemättä, jossain vaiheessa olen vahingon ottanut takaisin!

autiomaa
autiomaa Kuva: Marko Korkeakoski autiomaa

10 FAKTAA EMETOFOBIASTA

  • Emetofobia tarkoittaa oksentamiskammoa
  • Joidenkin tilastojen mukaan se on jopa viidenneksi yleisin fobia
  • Yleisempi naisilla kuin miehillä
  • Se voi kohdistua omaan oksentamiseen, muiden oksentamiseen, pahoinvointiin, oksennuksen hajuun tai jopa pelkkään oksentamisen ääneen
  • Oksentamiskammo voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta tavallisesti se alkaa jo lapsuudessa
  • Taustalla voi olla ikävä muisto lapsuuden mahataudista tai jokin muu traumaattinen kokemus
  • Emetofobiaan saattaa liittyä myös masennusta, paniikkihäiriötä tai vaikkapa käsihygieniaan liittyvää pakko-oireilua
  • Emetofoobikko pyrkii välttelemään pahoinvointia kaikin keinoin, jonka seurauksena fobia voi rajoittaa ja hankaloittaa elämää monella tapaa
  • Arkea haittaavaan emetofobiaan kannattaa hakea apua terapiasta tai siedätyshoidosta
  • Myös kokemusten jakaminen erilaisissa vertaistukiryhmissä voi helpottaa oloa

Lue lisää peloista:

Marja Hintikka Live: Äidit pelkäävät enemmän kuin isät - miehet naisia huolestuneempia vain yhdestä asiasta

Eroon esiintymisjännityksestä!

Akuutti – elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa!

Kommentit