Rakkaat Docventuresin ystävät, tiedon ja totuuden janoajat sekä merkitysten metsästäjät! Viime viikkojen ajan olemme saaneet taas kunnian katsoa kanssanne sekä kaikkein kovimpia että kertakaikkisen kuumoittelevimpia laatudokkareita. Yhteinen matkamme on kuitenkin – jälleen kerran – kääntymässä kohti pääteasemaansa.
Docventuresin neljännen kauden leffoissa olemme nähneet propagandan, pornoteollisuuden, huumesodan, kusetuksen ja suhmuroinnin rumat kasvot. Tele-vissiinkin välityksellä olemme tulleet taas kerran avanneiksi Pandoran lippaan, joka on suoltanut globaalin skaalan ongelmia kelpo katsojiemme olo-, kerho- ja oluthuoneisiin. Maailman epäkohtia esitellessämme tulee pakostakin miettineeksi: löytyykö tunnelin päästä valoa, vai onko sekin jo sammutettu kipeällä päätöksellä, kestävyysvajeen paikkaamisen nimissä?
Vaikka maailmassa moni asia on vakavasti perseellään, elämme silti hyvin poikkeuksellisia aikoja. 200 vuotta sitten miltei kaikki maailman ihmiset elivät köyhyysrajan alapuolella, pienen massikeisarieliitin nautiskellessa höyryävien lihapatojen ääressä. Vielä vuonna 1981 äärimmäisestä köyhyydestä kärsi puolet maapallon väestöstä. Nyt luku on enää 14 prosenttia koko planeetan populasta. Päivittäin kuolee 17 000 lasta vähemmän kuin vuonna 1990. YK:n tavoitteena on poistaa äärimmäinen nälänhätä ja köyhyys seuraavien 15 vuoden aikana – kokonaan.
Elämme nähkääs maailman vähiten epäonnistuneessa valtiossa – ainakin vielä hetken.
Okulaaria voi zoomata myös lähemmäksi. Elämme nähkääs maailman vähiten epäonnistuneessa valtiossa – ainakin vielä hetken. Meillä ei ole jatkuvaa väkivallan pelkoa, ja uhkaavasta ympäristökatastrofista huolimatta on sanottava nyt Sinulle, maailmantuskaasi poteva lukija: toivoa on.
Tiedäthän sen äänen, joka supattelee sinunkin korvaasi silloin, kun elämä lykkää klapeja rattaisiin ja haluaa sinun keskittyvän vaikerointiin ja vellomiseen, kateuteen ja vihaan sekä itsesääliin? Toivo on sen vastakohta.
Kaiken muun voi ihminen joutua menettämään, mutta toivoa ei.
Jokainen meistä kantaa omaa fokken ristiään. Rikas ja köyhä, lyhyt ja pitkä, ruma ja kaunis, musta ja valkoinen, sodan tai näköalattomuuden alta pakenevasta maahanmuuttajasta oman maailmankuvansa kanssa painiskelevaan Odinin poikaan. Toivo on helppo kadottaa hetkellisesti, sillä se ei pidä itsestään meteliä. On kuitenkin muistettava, että kun tarun Pandora avasi lippaansa ja päästi kaiken maailman pahuuden vapaaksi, viimeisenä lippaan pohjalle jäi toivo. Kaiken muun voi ihminen joutua menettämään, mutta toivoa ei.
Maailma tarvitsee valontuojia, ja tämän viikon elokuva kertoo yhdestä sellaisesta. Tällä viikolla meillä on ilo esitellä uusi suomalainen dokumenttielokuva. Sen aihe ei ole helppo, mutta kuten näillä lauteilla tapana on ollut, se on tärkeä. New Run valikoitui Docventuresin carte blancheen, koska sen päähenkilö teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Pekka Hyysalo halusi tulla maailman parhaaksi freestyle-laskijaksi. Edellytyksiä löytyi, resursseja löytyi. Vain taivas oli rajana urheilijanuorukaisen unelmille. Kaikki kuitenkin päättyi yhteen epäonnistuneeseen laskuun, joka vammautti Pekan pysyvästi. Vaikka unelma kuoli, elämä ei silti ollut ohi: se oli edessä! Pekkahan oli vasta 20-vuotias. Oli aika määritellä unelmat uusiksi ja suunnitella tulevaisuus muuttuneista lähtökohdista.
Pekan epäonnistuneen laskun kuvanneen Miikka Niemen ohjaama New Run on tarina tahdonvoimasta ja toivosta. Se ei kuitenkaan ole pelkkä selviytymistarina, joka jo sinällään on uskomaton. Pekan lähestymiskulma ja asenne elämään ovat tämän dokkarin todellinen pointti.
Lisää ohjelmasta
- Kalle Kinnunen: Sinnikkäin voittaa
- Miksi toiset selviävät äärimmäisistä vastoinkäymisistä mutta toiset eivät?
- Toivo auttaa paranemisessa
- “Huumeidenkäyttäjätkin ovat ihmisiä ja joidenkin lapsia” – Huumekeskustelu kuumensi tunteita, tarjosi empatiaa ja toi esiin karuja kohtaloita Docventuresin chatissa
- “Kun olin 21-vuotias, 21 kaveriani oli kuollut yliannostukseen” – kokija ja asiantuntijat kertovat, mitä Suomen huumeongelmalle pitäisi tehdä
- Riku Rantala: Lähes miljoona suomalaista on kokeillut huumeita – onko mitään järkeä rangaista jokaista?
