Hyppää pääsisältöön

Opettele ryyppy Kekkosen tapaan

Presidentti Urho Kekkosen ystäväpiirillä oli oma tapansa nostaa malja juhlan kunniaksi tai vain jälleennäkemisen riemusta. Videolla presidentin lähipiiriin vuosina 1975-81 kuulunut Maarit Tyrkkö ja arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorva opettelevat rituaalia Orimattilassa Hovilan kartanon edustalla.

Presidentti Kekkonen suunnitteli muuttavansa Orimattilaan kirjoittamaan muistelmiaan presidenttikautensa jälkeen. Tuosta haaveesta ei tullut koskaan totta. Pekka Lähteenkorva kertoo seuraavassa kirjoituksessa lisää arkiston salaisuuksista.

Kulunut tienviitta jossa lukee arkisto
Tie Urho Kekkosen arkistoon Kulunut tienviitta jossa lukee arkisto Kuva: Yle arkistointi,Urho Kekkonen,Dokumenttiprojekti

Aloitin heinäkuussa 1995 työelämässäni uuden polun siirtyessäni UM:n (ulkoasiainministeriön) arkistosta Urho Kekkosen arkiston johtajaksi. Presidentin poika Matti Kekkonen oli päättänyt avata vuosikymmenten hiljaiselossa olleen presidentillisen arkiston tutkijoiden käyttöön ja tarvitsevansa avukseen “pojan”, joka tunsi ulkopolitiikan salassapitomääräykset. Luulin tuntevani Kekkosen, mutta vähänpä asioista tiesin.

Matti Kekkonen esitteli aluksi Orimattilan Niinikoskella olevaa Hovilan taloa, ja kun kävin ensi kertaa arkistoholvissa koin yllätyksen. UKK:n asiakirjat olivat asianmukaisesti mapeissa, mutta hyllyillä oli yksittäisiä papereita, jotka näyttivät unohtuneen sinne.

“Jos sattuisin vaikkapa vahingossa kuolemaan…”

Ensimmäiseksi tartuin 19.1.1978 laadittuun asiakirjaan, joka oli “Sopimus siltä varalta, jos sattuisin vaikkapa vahingossa kuolemaan. Niiden papereitten, jotka koskevat elämääni ja jotka ovat Presidentin Arkistosäätiön hallussa, ensisijainen kirjallinen käyttöoikeus on papereita jo tutkineella ja niistä minun kommenttini ylös kirjanneella toimittajalla Maarit Tyrköllä. Tässä tarkoitan lähinnä tietoja ennen syntymääni ja edelleen 1900-vuodesta ylioppilasaikaani ja eduskuntaan siirtymiseeni saakka.”

Mystinen Maarit Tyrkkö

Löysin lähistöltä lapun, jossa samainen Maarit ihasteli Matti Kekkoselle Hovilan olevan “mahtava paikka”. Kuka oli tämä mystinen Maarit Tyrkkö ja miksi hän oli päässyt UKK:n salaiseen arkistoholviin? Matti Kekkosen vastauksen mukaan
“Se oli yks toimittaja” - siis lehtinainen kaikkein pyhimmässä Kekkos-paikassa, ja jo 1970-luvulla. Käsittämätöntä! UKK:n valokuvakokoelmissa oli tasan kaksi kuvaa Tyrköstä ja kirjeenvaihdossa muutamia dokumentteja. Myöhemmin ymmärsin miksi näin oli.

Urho Kekkosen arkisto, ulkoa, talvikuva
Urho Kekkosen arkisto Orimattilassa Urho Kekkosen arkisto, ulkoa, talvikuva Kuva: Yle Urho Kekkonen,arkistointi,Dokumenttiprojekti

Salaisuuksien talo

Kekkosarkistolla oli vielä vuonna 1995 maine salaisuuksien talona, jonne pääsivät vain “virallinen elämäkerrankirjoittaja” Juhani Suomi sekä muutamia tarkoin valittuja tohtoreita. Matti Kekkonen päätti suvereenisti tutkimusluvista. Aikakauden poliitikotkin tunsivat pelkoa, jopa kauhua UKK:n papereita kohtaan, ja tehtiinpä eduskunnassa kyselyjä UKK:n yksityisten papereiden valtiollistamiseksi.

Virallisen tarinan mukaan Urho Kekkonen perusti Tasavallan Presidentin arkistosäätiön 1970. Säätiön päätehtävänä oli luoda historian tutkimuksen edistämiseksi arkisto, joka perustamisvaiheessaan koostuisi Urho Kekkosen luovuttamasta kirjallisesta aineistosta. Säätiön tuli ylläpitää arkistoa sekä pyrkiä hankkimaan siihen muuta kirjallista aineistoa.

Ensiarvoisen tärkeätä oli Kekkosen elämäntyöhön liittyvien asiakirjojen kokoaminen ja järjestäminen tulevien sukupolvien käytettäväksi.

UKK:n piti jäädä eläkkeelle v. 1974

Tarkoituksena oli, että UKK jäisi eläkkeelle 1.3.1974 ja jäisi kirjoittamaan muistelmiaan kahden tohtorin avustamana. Aineistot avautuisivat myöhemmin tutkijoiden käyttöön.

Rahat arkistokiinteistöön Kekkonen sai vuorineuvos Veikko Ihamuotilan tarmokkaan varainhankinnan ansiosta. MTK, Metsäliitto, Hankkija, Raision tehtaat ja Tuottajain lihaosuuskunta lahjoittivat 500 000 markan rahalahjan - nykyarvoltaan noin 650 000 euroa - Kekkoselle arkistoa varten ja vastaperustettu Arkistosäätiö saattoikin ostaa kunnolliset arkistotilat Orimattilan Niinikoskelta.

Orimattilan arkistorakennus saneerattiin ajanmukaiseksi asiakirjojen säilytystilaksi.

Urho ja Sylvi Kekkonen tilasivat sisustussuunnittelija Ulla-Leena Karilta 1930-luvun ilmapiiriä henkineen kalustuksen, jossa näkyisi myös 1970-luku. Talon sisustus on säilynyt lähes muuttumattomana.

UKK aikoi kirjoittaa itse muistelmansa

Arkiston avajaispuheen 1971 pitänyt akateemikko Kustaa Vilkuna oli huolissaan historiantutkimuksen tulevaisuudesta, lähinnä lähdeaineiston yksipuolisuudesta: ”Puhelin ja lennätin ovat vieneet sijaa kirjeeltä, ja suuri osa poliittisen historian aineksista häviää sillä hetkellä kun uutiset singotaan kuuluville radion ja television kautta.” Vilkuna tähdensi kirjoittajana kunnostautuneen Kekkosen ansioita: ”Yksityiset muistiinpanot, muistiot, henkilökohtainen kirjeenvaihto voivat olla parhainta tutkimuksen lähdeaineistoa.”

Akateemikon mukaan aikaisempien presidenttien yksityisarkistojen kohtalot olivat yksi pääsyy Tasavallan Presidentin Arkistosäätiön perustamiseen. Kekkonen halusi edistää tutkimusta omalla esimerkillään. Urho Kekkosen suunnitelmissa oli kirjoittaa arkistoaineistonsa tuella omat muistelmansa ja antaa asiakirjat myöhemmin tutkimuksen käyttöön.

Presidentti osallistui aktiivisesti myös muiden yksityiskokoelmien hankkimiseen Hovilan arkistoon. Tuloksena oli mm. Kaarlo Hillilän ja Kustaa Vilkunan yksityisarkistojen talletus Orimattilaan.

Lasten piirroksia Kekkosesta
Lasten piirroksia Kekkosesta / UKK arkisto Lasten piirroksia Kekkosesta Kuva: Yle Urho Kekkonen,Dokumenttiprojekti

Eturauhasleikkaus lähensi Tyrkköä ja presidenttiä

Palataan toimittaja Maarit Tyrkköön. Hän tutustui presidentti Kekkoseen toimiessaan Suomen Kuvalehden toimittajana. Kekkonen joutui eturauhasleikkaukseen, ja nuori toimittaja tiedusteli päätoimittaja Leo Tujusen ohjeistamana lupaa haastatella presidenttiä.

Kekkonen suostui, Tyrkkö kirjoitti artikkelin, joka sai runsaasti kiittävää lukijapalautetta, ja ennen kaikkea UKK:n oli tyytyväinen ja huomasi pitävänsä Tyrköstä, jonka seuraava Kekkos-projekti oli koota Suomen Kuvalehteen artikkeli joulukuussa 1974 kuolleesta Sylvi Kekkosesta.

Skandaali v. 1976

Vaikka presidentti ei ryhtynyt kirjoittamaan muistelmiaan ennen 1970-luvun loppua, hän käytti arkistonsa aarteita ahkerasti 1970-luvun puolivälissä.

Urho Kekkonen aiheutti vuonna 1976 kirjallisen skandaalin julkaisemalla lähettämiään kirjeitä kahtena teoksena ”Kirjeitä myllystäni 1–2”. Myllykirjeiden myyntimenestys ylitti kustantajankin odotukset ja vuonna 1976 kirjoja ostettiin yhteensä lähes 100 000 kappaletta. Kirjeiden julkaiseminen ihastutti ja vihastutti kansalaisia.

Työssä Kekkosella oli apuna historioitsija ja ulkopolitiikan asiantuntija Keijo Korhonen sekä toimittaja Maarit Tyrkkö – lopullisen valinnan julkaistavista kirjeistä teki presidentti itse.

Otava ylipuhui Kekkosen kirjan tekoon

Kekkosen, Tyrkön ja Korhosen yhteistyö toimi hyvin ja Otava sai presidentin helposti ylipuhuttua tekemään kaksiosaisen ”Nimellä ja nimimerkillä” -teoksen, joka pohjautui Kekkosen laatimiin pakinoihin ja vapaamuotoisiin kirjoituksiin.

Reenpää hehkutti kirjeessään presidentille: ”Kiinnitän huomiotasi yli kuusikymmentä vuotta jatkuneeseen kirjalliseen toimintaasi, jota olemme Keijo Korhosen ja Maarit Tyrkön kanssa innostuksella tutkineet. Mielestämme ei tätä arvokasta ja kirjallisesti elävää ja moni-ilmeistä aineistoa saisi jättää historian kätköihin, vaan tulemme heti 6.12.1976 jälkeen esittelemään tutkittavaksesi suunnitelman kaksiosaisen teoksen ’Urho Kekkosen tuntemattomia kirjoituksia. Kuusi vuosikymmentä erilaisissa kirjallisissa rooleissa’ julkaisemista.”

Presidentin tuli laatia teokseen lyhyt esipuhe, jota täydensi Keijo Korhosen essee, jossa hän luonnehtisi Kekkosen kirjoitustapaa sekä tavoitteita.

Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö sai puolet kirjan tekijänoikeustuloista.

Lasten piirroksia Kekkosesta
Lasten piirroksia Kekkosesta / UKK arkisto Lasten piirroksia Kekkosesta Kuva: Yle Urho Kekkonen,Dokumenttiprojekti

Presidentti ihmisenä

Salaperäinen Maarit Tyrkkö oli siis tuttu UKK:n kustannustoimittajan roolissa. Presidentin turvamiehet, adjutantit sekä muu henkilökunta tiesivät enemmän, mutta he olivat esimiehilleen uskollisia.

Maarit Huovisen kirja Tyttö ja nauhuri paljasti uuden, aikaisemmin kätköissä olleen puolen Kekkosesta. Suurmies sai inhimillisen ulottuvuuden ja kuva on täydentynyt ”Presidentti ja toimittaja” –kirjalla. Kekkonen halusi pitää työpaikallaan ja Tamminiemessä ne asiakirjat, joita hän tarvitsi työssään – Maarit Tyrkkö kuului presidentin linnan ”porukkaan” ja hän mm. järjesteli UKK:n valokuvia ja asiakirjoja yhdessä presidentin sihteerin Kaija Wesamaan kanssa.

Tyrkön arkisto pursuaa nauhoja, päiväkirjoja, kirjeitä…

Tyrkkö oli lukenut Kustaa Vilkunan avajaispuheen vuodelta 1971 ja teki todellisen suurtyön, jota Suomen lähihistorian tutkijat tulevat arvostamaan: Tyrkkö äänitti – UKK:n luvalla – lukuisia keskusteluja presidentin yksityiselämästä sekä virallisesta työstä ja haastatteli UKK:n lähipiiriä ja kulki aina kynä ja paperi kädessään.

Hän pääsi – yhdessä valokuvausta harrastaneiden henkilääkäri Rikhard Sotamaan ja turvapäällikkö Teuvo Hirvosen kanssa – paikkoihin, joihin tiedotusvälineiden edustajilla ei ollut asiaa. Tyrkkö ja UKK keräsivät yhdessä oman, salaisen arkistonsa, josta Tyrkkö huolehti ja jota piti hyödyntää Kekkosen eläkevuosina.

Aika loppui kesken, mutta Tyrkkö toteutti UKK:n pyynnön ja kirjoitti Kekkosesta kirjan, jossa presidentin inhimillisyys paljastuu. Kaikki nämä edellä mainitut arkistokokoelmat – Sotamaa, Hirvonen ja Tyrkkö – ovat nyt Hovilassa ja täydentävät merkittävällä tavalla UKK:n kuvaa ihmisenä ja valtion päämiehenä.

Salailupolitiikaa?

Vuoden 2016 näkökulmasta tuntuu suorastaan uskomattomalta, että vielä 1990-luvulla ulkopoliittisten asiakirjojen salassapito todellakin kahlitsi tutkimusta. Monet tutkijat uskoivat, että Urho Kekkosen arkiston käyttörajoitukset johtuivat Arkistosäätiön salailupolitiikasta.

Syynä oli tosiasiassa laki, joka rajoitti voimakkaasti ulkopoliittisen materiaalin käyttöä. Hovilan arkiston asiakirja-aineisto on suurelta osin juuri ulkopoliittista, joten tarkastelen salassapitolainsäädäntöä, joka oli voimassa Kekkosen presidenttikaudella.

Kekkosen asiakirjat ovat nykyisin lähes täysin vapaasti avoinna kaikille niistä kiinnostuneille.

Miten UKK:n papereita voi tutkia?

Kekkosen asiakirjat ovat nykyisin lähes täysin vapaasti avoinna kaikille niistä kiinnostuneille. Poikkeuksen tekevät Kekkosen perhekirjeenvaihto sekä yksityiskokoelmat, joihin tutkijoiden on vielä tehtävä tutkimuslupa-anomus. Kokoelman tallettaja päättää asiakirjojensa käytöstä.

Yksityiskokoelmien tallettajat eivät halua että heidän arkistonsa on internetissä. Orimattilassa on yhteensä 344 hyllymetriä erilaisia arkistoaineistoja (paperiset asiakirjat, elokuvat, äänitteet, valokuvat, julisteet ym.) ja Orimattilan arkisto koostuu yli 60 yksityiskokoelmasta.

Arkisto aukeni vuonna 1995

Urho Kekkosen toive arkistonsa avaamisesta tutkijakäyttöön toteutui heinäkuussa 1995. Hovilan tutkijapalvelu organisoitiin paljolti samankaltaiseksi kuin UM:ssä.

Arkistosäätiö myönsi vuosien 1995–1999 aikana yli 120 tutkijalle tutkimusluvan Urho Kekkosen arkistoon. Arkistolaitoksen päällikkö Kari Tarkiaisen esityksestä Urho Kekkosen arkisto hyväksyttiin vuoden 1999 alusta valtionapua saavaksi arkistoksi (opetus- ja kulttuuriministeriö korvaa enintään 80 % hyväksymistään menoeristä).

Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö haluaa jatkaa vastaisuudessakin Urho Kekkosen elämäntyön tunnetuksi tekemistä ja Hovilan kävijämäärät osoittavat, että tarjoamillemme palveluille on kysyntää ja käyttöä.

Olemme keskittyneet aineiston digitointiin, mutta mikrofilmaamista ei ole unohdettu. Arkiston äänite- ja elokuvakokoelmat ovat siirretty lähes kokonaisuudessaan biteiksi ja kuva-arkistomme yli 40 000 valokuvasta jo n. 25 % on skannattu. Käytössämme on sähköinen YKSA-tietojärjestelmä, jonka avulla Kekkosesta kiinnostuneet pääsevät UKK:n dokumentteihin.

Teksti: Pekka Lähteenkorva, arkistonjohtaja, Urho Kekkosen arkisto, Orimattila

Dokumenttiprojekti: Urho - viimeiset vuodet Yle Areenassa.

Lisää aiheesta:
Dokumenttiprojekti: Urho
Kekkonen vaati testiä - kumpi on terveellisempää, viski vai konjakki
Kekkosta tutkittiin sairaalassa Juho Kemppaisen nimellä

Lue myös - yle.fi:stä poimittua